Vapaa tahto

Wikipedia

	Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä tai viitteitä.
	Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla.

Vapaa tahto on filosofinen käsite, jolla viitataan subjektin päätösten itsenäisyyteeen. Se mitä subjekti haluaa riippuu siis vain ja ainostaan subjektista itsestään.

Kysymys yksilön vapaasta tahdosta, vahvassa metafyysisessä merkityksessä, kytkeytyy kysymykseen determinisminä tunnetusta filosofisesta opista. Determinismi eli lainalaisuusoppi on filosofiassa suosittu näkökanta, jonka mukaan jokaisella syyllä on edeltävä syynsä. Tästä seuraa, että maailman syy- ja seuraussuhteet muodostavat ketjun, jossa edeltävät tapahtuvat ennaltamääräävät tulevat tapahtumat. Determinismin vastustajat (indeterministit eli satunnaisuusopin kannattajat) ovat usein väittäneet, että mikäli determinismi hyväksytään, niin joudutaan luopumaan tekojen moraalisesta vastuusta. Thomas Hobbesin mukaan yksilö toimii vapaasti jos ja vain jos hän halusi tehdä teon ja hän olisi voinut tehdä toisin jos hän olisi niin halunnut. Hobbesin määritelmää on usein pidetty puutteellisena, koska siinä ei oteta huomioon sitä, että yksilön halut eivät välttämättä ole vapaita. Esimerkiksi jos joku murhaa toisen ihmisen, mutta hänet jotenkin aivopestiin suorittamaan tämä teko, niin tekijää ei yleensä ole pidetty murhaan syyllisenä, vaan aivopesijää. Yhtä lailla jos jumala tai jokin ilkeä demoni on antanut subjektille halun suorittaa tällainen teko on hankala väittää, että teon suorittajan pitäisi kärsiä siitä. Samaan lopputulokseen päästään, jos halu tappaa johtuu välttämättömistä fysikaalisista tapahtumista.

Nämä johtopäätökset ovat lisänneet indeterminismin kannatusta. Mutta myös indeterminismi joutuu helposti samanlaisten pulmien eteen. Hume on tiedettävästi väittänyt, että jos yksilöiden halut ja toiminta eivät johdu mistään syystä on järjetöntä syyttää yksilöitä niistä. Jos joku saa sattumalta ajatuksen tappaa jokun, niin voiko sanoa, että hän valitsi tämän ratkaisun? Humen arvostelu näyttää viittaavan siihen, että todelliset ongelmat eivät liity toiminnan syihin, vaan millaisten periaatteiden mukaan tietoisuus toimii.

Tästä on usein päädytty siihen tulokseen, että vapaa tahto vaatii subjektin tietoisuuden täydellistä itsenäisyyttä. Ratkaisuksi on tarjottu muun muassa karteesiolaista dualismia ja Spinozan ehdottamaa autonomista determinismiä, jonka mukaan samoin kuin maailma on myös tietoisuus determinen, mutta se on determinen itsenäisesti, se on irrallaan maailmasta.

Deterministit ovat myös tarjonneet rangaistukselle eräänlaisia utilitaristisia perusteita: Huolimatta siitä miksi subjekti sai halun tehdä väärin sillä kuitenkin on tämä halu. Halusta pääsee eroon rankaisemalla subjektia jotenkin, joka seurauksena ei-toivottuja tekoja ei enää tehdä.

Immanuel Kant myönsi ilmiömaailman tutkimisen viittaavan determinismiin, mutta koska hänen filosofiassaan emme tavoita todellisuutta sinänsä, voi Kant otaksua, että kuitenkin tosiasiassa maailmassa voi vallita vapaa tahto ja indeterminismi.

Jotkut myös ovat esittäneet alkeishiukkasten satunnaisen liikkeen tarkoittavan sitä, että tahto on vapaa. Tämä väittämä viittaa Heisenbergin epätarkkuusperiaatteeseen. Ihmisen tahto ei kuitenkaan ole sen vapaampi riippumatta siitä, onko se satunnaisesti vai ennaltamäärätysti poukkoilevien hiukkasten määräämä. Mutta toisaalta, elleivät kaikki kappaleet liiku ennaltamäärätysti, niin voiko tätä soveltaa ihmismieleen, jonka tulisi tehdä valinnat syy -> looginen seuraus muodossa?

Mikäli tahto on vapaa metafyysisessä mielessä, eivät yksilön moraaliset teot kuitenkaan edelleenkään ole vain hänen omista teoista riippuvaisiaan. Tästä seuraa toinen filosofinen ongelma, josta käytetään nimitystä moraalinen onni. Samoin tässä artikkelissa käsitetyn "metafyysisen vapaan tahdon" lisäksi voidaan kyseenalaistaa ihmisen tahdon vapautta laajemmin esimerkiksi psykologisten tai biologisten seikkojen perusteella. Voidaan esimerkiksi kysyä, onko ihmisellä vapaata tahtoa, jos hän ei itse valitse, mistä hän on kiinnostunut?

Vapaa tahto ja sen käyttäminen edellyttää myös yksilön tietoisuutta omista valinnoistaan.

[muokkaa] Katso myös

Determinismi

[muokkaa] Kirjallisuutta

Churchland, Patricia Smith (2004): Neurofilosofia. (Alkuteos: Brain-Wise: Studies in Neurophilosophy, 2002.) Suomentanut Kimmo Pietiläinen. Helsinki: Terra Cognita. ISBN 952-5202-81-X.