Ruhnu
Wikipedia
Ruhnu (ruotsiksi Runö) on Viroon kuuluva saari ja kunta Riianlahdella Itämeressä. Saaren maakuntaan kuuluvassa saaressa on alle 100 pääasiassa virolaista asukasta, ja sen pinta-ala on 11,9 km². Ennen vuotta 1944 saarta asuttivat satoja vuosia ruotsalaiset.
Ensimmäisten skandinaavien saapumisen ja ruotsalaisen asutuksen alkamisen ajankohtaa saarella ei tiedetä. Ensimmäinen kirjoittu maininta Ruhnusta on vuonna 1314 Kuurinmaan piispan lähettämä kirje, jossa varmistetaan saarelaisten oikeus asutta ja hallita saarta ruotsalaisen lain mukaan. Ruhnua hallitsivat Ruotsi (1621-1708, muodollisesti vuoteen 1721) ja myöhemmin Venäjän keisarikunta ensimmäiseen maailmansotaan saakka, jolloin sen miehitti Saksa (1915-1918). Sodan jälkeen, huolimatta Latvian aluevaatimuksista ja paikallisten aloitteista liittyä Ruotsiin, Ruhnusta tuli osa itsenäistynyttä Viroa vuonna 1919. Vuoden 1934 väestönlaskennan mukaan saarella asui 282 henkeä, joista 277 oli ruotsalaisia ja 5 virolaisia.
Toisen maailmansodan aikana Ruhnua, kuten koko Viroa, miehitti ensin Neuvostoliitto (1940-1941) ja myöhemmin Saksa (1941-1944). Marraskuussa 1943 ensimmäinen 75 saarelaisen ryhmä muutti Ruotsiin. Elokuussa 1944, hieman ennen seuraavan neuvostomiehityksen alkamista, koko saaren jäljelle jäänyt asujaimisto kahta perhettä lukuun ottamatta pakeni laivalla Ruotsiin. Sodan jälkeen saari uudelleenasutettiin virolaisilla, ja Ruhnussa oli myös pieni varuskunta. Asukasluku ei koskaan ylittänyt neljää sataa, ja kun 1970-luvulla myrsky iski saarelle suurin osa asukkaista kuljetettiin muualle. Viron uudelleenitsenäistymiden jälkeen saarella ollut omaisuus palautettiin sen alkuperöisille omistajille, joista suuri osa asui Ruotsissa.
Ruhnussa sijaitsee pieni lentokenttä, jonne pääsee talvella viikoittaisilla lennoilla Pärnusta ja Kuressaaresta ja kesällä kahdesti viikossa. Saarelle kulkee myös lautta. Ruhnu on yksi Euroopan unionin eristyneimmistä jatkuvasti asutetuista paikoista.
