Pragmatismi
Wikipedia
Pragmatismi on filosofinen koulukunta, jonka synty on Yhdysvalloissa 1800-luvun lopulla, lähellä analyyttista perinnettä. Pragmatismille ovat läheisiä lopputulosten, hyödyn ja käytännöllisyyden painottaminen totuuden tärkeimpinä arvosteluperusteina.
Pragmatismi vastustaa näkemystä, jonka mukaan ihmisten äly ja kieli yksinään kuvastavat todellisuutta täydellisesti. Tässä suhteessa pragmatismi on formalistista ja rationalistista koulukuntaa vastakkainen näkemys. Pragmatismin mielestä tiedolle ja teorioille syntyy merkitys vasta, kun niitä soveltavat ympäristönsä kanssa taistelevat älykkäät olennot.
Pragmatistin mielestä kaikki hyödyllinen tai toimiva ei kuitenkaan ole välittömästi totta, vaan pikemminkin, että totuus määräytyy sen mukaan, mikä pitkällä aikavälillä tuottaa ihmiskunnalle eniten hyötyä. Käytännössä pragmatistien mielestä teoriat tulisi aina yhdistää todentamiseen, toisin sanoen teorioiden pohjalta pitäisi aina voida tehdä ennustuksia ja koetella niitä. Täten ihmisten erilaisten tarpeiden tulisi lopulta määrittää inhimillisen tutkimuksen kohteet.
[muokkaa] Kirjallisuutta
- Käytäntö. Toimittaneet Sami Pihlström, Kristina Rolin ja Floora Ruokonen. Helsinki: Yliopistopaino, 2002. (Suomen filosofisen yhdistyksen tutkijakollokvio Helsingissä 10.–11.1.2002.) ISBN 951-570-531-2
- Pihlström, Sami (2001): Usko, järki ja ihminen: Uskonnonfilosofisia esseitä. Suomalaisen teologisen kirjallisuusseuran julkaisuja 227. Helsinki: Suomalainen teologinen kirjallisuusseura. ISBN 952-9791-41-0.
- Pihlström, Sami (2002). Kokemuksen käytännölliset ehdot: Kantilaisen filosofian uudelleenarviointia. Helsinki: Yliopistopaino. ISBN 951-570-532-0
