Litium
Wikipedia
|
|||||
| Yleistä | |||||
| Nimi | Litium | ||||
| Tunnus | Li | ||||
| Järjestysluku | 3 | ||||
| Luokka | metalli | ||||
| Lohko | s-lohko | ||||
| Ryhmä | 1, alkalimetalli | ||||
| Jakso | 2 | ||||
| Tiheys | 0,534×103 kg/m3 | ||||
| Kovuus | 0,6 (Mohsin asteikko) | ||||
| Väri | hopeisen vaaleanharmaa | ||||
| Löytövuosi, löytäjä | 1817, Johan August Arfwedson | ||||
| Atomiominaisuudet | |||||
| Atomipaino | 6,941 amu | ||||
| Atomisäde, mitattu (laskennallinen) | 145 (167) pm | ||||
| Kovalenttisäde | 134 pm | ||||
| Van der Waalsin säde | 182 pm | ||||
| Orbitaalirakenne | 1s2 2s1 | ||||
| Elektroneja elektronikuorilla | 2, 1 | ||||
| Hapetusluvut | +1 | ||||
| Kiderakenne | tilakeskeinen kuutiollinen | ||||
| Fysikaaliset ominaisuudet | |||||
| Olomuoto | kiinteä | ||||
| Sulamispiste | 453,69 K (180,54 °C) | ||||
| Kiehumispiste | 1615 K (1342 °C) | ||||
| Moolitilavuus | 13,02×10−6 m3/mol | ||||
| Höyrystymislämpö | 147,1 kJ/mol | ||||
| Sulamislämpö | 3,00 kJ/mol | ||||
| Äänen nopeus | 6000 m/s 293 K:ssa | ||||
| Muuta | |||||
| Elektronegatiivisuus | 0,98 (Paulingin asteikko) | ||||
| Ominaislämpökapasiteetti | 3,582 kJ/kg K | ||||
| Sähkönjohtavuus | (20 °C) 10,8 · 106 S/m | ||||
| Lämmönjohtavuus | (300 K) 84,8 W/(m×K) | ||||
| Tiedot normaalipaineessa | |||||
Litium-oksidi ”keksittiin” 1817 petaliitti-nimisestä mineraalista. Itse alkuaine litium eristettiin vasta muutamaa vuotta myöhemmin. Litium on erittäin reaktiivinen metalli, eli se reagoi voimakkaasti muiden aineiden kanssa. Litium reagoi herkästi jo alhaisessa lämpötilassa hapen ja typen kanssa. Litium kuuluu jaksollisessa järjestelmässä ensimmäiseen pääryhmään. Litiumin kemiallinen merkki on Li, järjestysluku on 3 ja CAS-numero 7439-93-2. Se kuuluu alkalimetalleihin. Litium on kevyin olemassa olevista metalleista, ja se jopa kelluu vedessä. Kuumennettaessa ilmassa n. 200 °C:ssa (itsesyttymislämpötila 179 °C) se syttyy palamaan. Kuumennettaessa litium reagoi myös rikin, vedyn, hiilen ja monien muiden epämetallien kanssa. Se reagoi voimakkaasti myös veden kanssa muodostaen litiumoksidia, litiumperoksidia ja vetyä.
Litiumia käytetään:
- Yhdisteinä lasi- ja posliiniteollisuudessa.
- Yhdisteinä emalin valmistukessa.
- Kemiallisten ja fysikaalisten ominaisuuksien parantamiseen metallurgiassa
- Sen avulla voidaan deoxidoida ja ympätä metallisula ja näin parantaa valuominaisuuksia
- Litiumia käytetään muun muassa kannettavien tietokoneiden ja matkapuhelimien akuissa sekä sydämen tahdistimien paristoihin.
- Rakettien polttoaineena.
- Voiteluaineena.
- Lääkkeenä kaksisuuntaisen mielialahäiriön hoidossa.
- Puhdistus- ja desinfiointiaineissa.
[muokkaa] Litiumin yhdisteitä
- Litiumhydridi (LiH) CAS-numero 7580-67-8
- Litiumhydroksidi (LiOH) CAS-numero 1310-65-2
- Litiumkarbonaatti (Li2CO3) CAS-numero 554-13-2
- Litiumkloridi (LiCl) CAS-numero 7447-41-8
- Litiumoksidi (Li2O) CAS-numero 12057-24-8
- Litiumniobaatti (LiNbO3) CAS-numero 12031-63-9
