Matkapuhelin

Wikipedia

Tyylitelty kuva matkapuhelimesta.

Matkapuhelin on puhelin, joka toimii radiotekniikalla soluverkossa.

Perusominaisuuksia nykyaikaisessa matkapuhelimessa ovat puheluiden soittamisen ja niihin vastaamisen lisäksi tekstiviestit, ladattavat moniääniset soittoäänet ja WAP. Lähes kaikilla uusilla puhelinmalleilla voi myös ottaa kuvia, pelata pelejä, soittaa musiikkia, kuunnella radiota, käyttää sähköpostia ja selata webbisivuja.

Ns. älypuhelimilla voi myös navigoida ja etsiä julkisen liikenteen reittejä ja aikatauluja. Niille on myös paljon muita sovelluksia käyttäjien ja yritysten tekeminä. Tavallisesti matkapuhelimen akussa riittää puheaikaa noin neljäksi tunniksi. Matkapuhelimien valmistajia ovat muun muassa Nokia, Motorola, Sony Ericsson, Siemens, Samsung, Mitsubishi ja Benefon.

Suosittu Nokia 3310 GSM-puhelin

Sisällysluettelo

1 Matkapuhelintyyppejä
- 1.1 Tuoteryhmiä
- 1.2 Muotoilun mukaan
2 Matkapuhelinstandardeja
3 Katso myös
4 Aiheesta muualla

[muokkaa] Matkapuhelintyyppejä

[muokkaa] Tuoteryhmiä

Matkapuhelinten määrän moninkertaistuttua alkoivat puhelintyypit eriytyä toisistaan niihin liittyvien ominaisuuksien perusteella. Tavallisten, pääasiassa vain puheluiden, soittamiseen tarkoitettuja puhelimia on kutsuttu peruspuhelimiksi, mitä kuvastaa esimerkiksi Nokian 1000-sarja. Halvan hinnan avulla niitä on pyritty markkinoimaan kehitysmaihin. Samankaltiaisia, tosin ominaisuuksiltaan monipuolisempia, ovat Nokian 2000-sarja ja Nokian 3000-sarja.

Kamerapuhelimiksi sanotaan matkapuhelimia, missä on digitaalikamera. Digitaalikamera sisätyy hyvin moniin tavallisiin puhelimiin, mutta kameran tarkkuus on parantunut VGA:sta miljoonan pikselin kameroihin.

Multimediapuhelimiksi sanotaan matkapuhelimia, joissa on yleensä digitaalikamera sekä riittävästi kiinteää tai SD-muistia musiikki- tai multimediatiedostojen soittamiseen. Sonyn kautta viihde-elektoniikan kokemusta hankkinut Sony Ericsson tarjoaa jopa kolmen miljoonan pikselin multimediapuhelimia. Tällaisia tyyppejä ovat mm. SonyEricsson K750 ja SonyEricsson K800.

Suomen kielen termi 'kännykkä' on Nokian rekisteröimä tuotemerkki ja tarkoittaa virallisesti siis vain Nokian matkapuhelinta. Termi on kuitenkin ajan myötä muuttunut yleistermiksi tarkoittaen puhekielessä myös muiden valmistajien matkapuhelimia.

[muokkaa] Muotoilun mukaan

Aikaisemmin matkapuhelimissa ei ollut monia tyyppejä samalla perustekniikalla. Matkapuhelimia oli läppätyyppisiä, missä näppäimistöjä suojasi poiskäännettävä kansi, kuten suosituiksi tulleissa NMT 450-matkapuhelimissa.

Nokia ryhtyi pienentämään suorakaiteen muotoisia puhelimiaan, kuten Nokia 2110:aa, ja tuloksena oli yhdellä kädellä läppää kääntämättä käytettävä suklaapatukkapuhelin, esimerkiksi Nokia 6150. Myöhemmin suklaapatukkapuhelinta ohennettiin ja pyöristettiin, mistä olivat tuloksena Nokia 6310.

Erityisesti Samsung toi markkinoille Aasiaan uusia läppäpuhelimia, jotka olivat kooltaan pieniä ja paksuja. Niitä alettiin kutsua simpukkapuhelimiksi. Nokia myöhästyi tästä muodista ja menetti sen vuoksi markkinaosuuttaan kahdesta kolmeen prosenttiyksikköä.

[muokkaa] Matkapuhelinstandardeja

Nykyään käytetyin matkapuhelinteknologia on GSM. Se tunnetaan niin sanottuna toisen sukupolven (2G) teknologiana. Sitä ennen Suomessa oli käytössä ensimmäisen sukupolven analoginen NMT-tekniikka. Matkapuhelimilla toimivassa tiedonsiirrossa nykyään yleisin tekniikka on GPRS, joka mahdollistaa huomattavasti aiempaa nopeamman ja halvemman tiedonsiirron matkapuhelimiin. GPRS on niin sanottua 2,5. sukupolvea, eli 2,5G. Seuraavasta sukupolvesta, eli 3G, on olemassa useampia kilpailevia standardeja, joista yleisimmät ovat Euroopassa suosittu UMTS ja Pohjois-Amerikassa, Japanissa ja Korean tasavallassa suosittu CDMA2000.

Matkapuhelin voi toimia myös maksulaitteena. Tätä käyttöä kutsutaan mobiilimaksamiseksi.