Doppler-ilmiö
Wikipedia
Doppler-ilmiö on aaltoliikkeen taajuudessa, vaiheessa tai aallonpituudessa tapahtuva näennäinen muutos, joka johtuu aaltojen lähteen ja havaitsijan liikkeestä toisiinsa nähden. Lähestyvä kohde painaa lähettämiään impulsseja lyhyemmiksi, etääntyvä vetää ne pitemmiksi. Ilmiön selitti Christian Doppler vuonna 1842
Doppler-ilmiön tunnetuimmat muodot ovat äänen taajuuden muutos äänilähteen (esim. hälytysajoneuvon) liikkuessa kohti tai poispäin, tähtieteestä tuttu punasiirtymä sekä poliisin ja säähavainnoitsijoiden käyttämä dopplertutka.
Lähestyvä äänilähde kuuulostaa kimeämmältä kuin etääntyvä, esim etääntyvä suihkukone päästää matalaa jyrinää. Punasiirtymässä kohteen valo punertuu, kun se etääntyy, sillä etääntyvä kohde vetää valoaaltoja pidemmiksi. Punainen valoaalto on pidempi kuin sininen. Sinisiirtymässä kohteen säteilemä valo siirtyy siniseen kohteen lähestyessä.
Ilmiö on ehkä helpoin ymmärtää analogian kautta. Ajattele että joku heittää lumipalloja sinua kohti sekunnin välein. Jos pysyt paikallasi, ne myös osuvat sekunnin välein - osumataajuus on yksi hertsi, sanoisi fyysikko. Ilmassa on silloin yhtaikaa useita lumipalloja. Jos juokset kohti heittäjää, sinuun osuu palloja useammin kuin kerran sekunnissa, koska keräät vartaloosi palloja jotka olivat vasta matkalla kohti alkuperäistä asemapaikkaasi. Vastaavasti juostessasi poispäin palloja osuu harvemmin.
Tapauksessa, jossa kuulija liikkuu kohti äänilähdettä ja äänilähde liikkuu kohti kuulijaa uusi taajuus saadaan laskemalla kaavasta
missä f0 = alkuperäinen taajuus v=äänen nopeus vk= kuulijan nopeus vl=äänilähteen nopeus
