Abhasia

Wikipedia

Аҧсны/აფხაზეთი/Абхазия Aphsny/Apkhazeti/Abhazija
lippu vaakuna
Motto: ei mottoa
Poliittinen asema	De Facto: Itsenäinen (kansainvälisesti tunnustamaton) De Jure (kansainvälisesti tunnustettu): Georgiaan kuuluva autonominen tasavalta
Viralliset kielet	abhaasi12, venäjä1, georgia2
¹ Separatistihallinnon käytössä ² Georgian perustuslain mukaan
Pääkaupunki	Suhumi
Suurin kaupunki	Suhumi
Korkeimman neuvoston puheenjohtaja1	Temur Mzhavia
Ministerineuvoston puheenjohtaja1	Malkhaz Akishbaia
1Maanpaossa oleva de jure hallinto (ks. Abhasian pakolaishallinto)
Kansainvälisesti tunnustamaton separatistihallinto:Presidentti Pääministeri	Sergei Bagapš Aleksandr Ankvab
Pinta-ala  – yhteensä  – vettä	8 600 km² ei merkittävästi
Väkiluku (2000)  – yhteensä  – väestötiheys	250 000 29 / km²
Valuutta	rupla (RUB)
Aikavyöhyke	UTC+3
Itsenäisyys  – julistettu  – tunnustettu	De facto itsenäinen, virallisesti Georgian osa 23. heinäkuuta 1992 ei tunnustusta
Kansallislaulu	???
Internet-verkkotunnus	.ge2
Kansainvälinen suuntanumero	+9952
2Georgian verkkotunnus ja suuntanumero.

Abhasia (abhaasiksi Аҧсны/Aphsny, georgiaksi აფხაზეთი/Apkhazeti, ven. Абха́зия/Abhazija) on 8600 neliökilometrin kokoinen vuoristoinen alue Kaukasuksella. Se on de facto itsenäinen, mutta kuuluu muodollisesti Georgialle. Abhasian pääkaupunki on Suhumi.

Sisällysluettelo 1 Historia 1.1 Varhaishistoria 1.2 Abhasia Venäjän ja Neuvostoliiton osana 1.3 Abhasian sota 2 Politiikka 3 Maantiede 3.1 Osat 4 Talous 5 Väestö 6 Kulttuuri 7 Aiheesta muualla

[muokkaa] Historia

[muokkaa] Varhaishistoria

Varhaisimmat todisteet ihmisasutuksesta Länsi-Kaukasuksella ovat 4000 - 3000-luvuilta eaa. Nykyiset abhaasinationalistit kutsuvat näitä heimoja "proto-abhaaseiksi". 800–600-luvuilla eaa Abhasian alue kuului Kolkhiksen valtioon, jonka seuraaja oli Egrisin kuningaskunta. Kreikkalaiset kauppiaat perustivat satamia Mustanmeren rannalle, ja yhdestä noista satamista (Dioscurias) kehittyi lopulta Abhasian pääkaupunki Suhumi.

Rooman valtakunta valloitti Egrisin ensimmäisellä vuosisadalla ja hallitsi sitä 300-luvulle asti, jonka jälkeen valtio pysyi Bysantin vaikutuspiirissä. Abhaasit käännytettiin kristinuskoon Bysantin keisari Justinianus I:n valtakaudella 500-luvulla. Abhasiasta tehtiin autonominen Bysantin ruhtinaskunta 600-luvulla, minkä aseman se säilytti 200 vuotta kunnes se liitettiin georgialaiseen Imeretin kuningaskuntaan. Bysantin vaikutus keskittyi tänä aikana luultavasti lähinnä rannikolle ja heikkeni vuorille noustessa.

1500-luvulla alueen valloittivat osmanit, ja osa abhaaseista kääntyi islamiin. Georgialaiset karkottivat osmanit ja perustivat alueelle autonomisen Abhasian ruhtinaskunnan (georgiaksi Abkhazetis Samtavro), jota hallisti Šarvašidze-dynastia.

[muokkaa] Abhasia Venäjän ja Neuvostoliiton osana

Venäjän keisarikunnan laajentuminen Kaukasiaan johti pienimuotoisiin konflikteihin venäläisten kolonialistien ja alueen alkuperäisen väestön välillä. Useita georgialaisia ruhtinaskuntia liitettiin Venäjään 1801–1864. Venäläiset saivat haltuunsa Abhasian paloittain vuosien 1829 ja 1842 välillä, mutta heidän valtansa ei ollut pysyvää ennen vuotta 1864 kunnes paikallinen ruhtinaskunta lakkautettiin. Suuria määriä abhasialaisia muslimeita, joiden on sanottu muodostaneen jopa 60 % alueen väestöstä, muuti Osmanien valtakuntaan 1864–1878.

Georgialaiset ja abhasialaiset historioitsijat kiistelevät, olivatko abhaasit alueen alkuperäisväestö, josta osan muuttaessa Turkkiin suuria alueita jäi tyhjäksi - vai pohjoisesta muuttaneita ja georgialasiin sekoittuneita pohjoiskaukasialaisten kansojen jälkeläisiä. 1900-luvun alkuun mennessä abhaasit muodostivat joka tapauksessa alueensa väestöstä vähemmistön. Encyclopædia Britannican mukaan vuonna 1911 Suhumin väestöstä kaksi kolmasosaa oli georgialaisia ja yksi kolmasosa abhaaseja.

Venäjän vallankumouksen jälkeen Abhasiasta tuli kuulumaan juuri itsenäistyneeseen Georgiaan. Abhasiasta tuli Georgian itsehallinnollinen osa 1919 ja autonominen tasavalta 1921. Seuraavana vuonna Georgia kuitenkin liitettiin Neuvostoliittoon.

Venäjän vallankumouksen jälkeen 1917 bolševikit myönsivät abhaaseille kultuurisen ja poliittisen autonomian, kunnes vuonna 1931 Stalin teki maasta Georgiaan kuuluvan autonomisen tasavallan. Abhasia alistettiin Tbilisin määräysvaltaan ja aloitettiin georgialaistamisohjelma: georgiasta tuli ainoa virallinen kieli, abhaasin kielen käyttö kiellettiin, kulttuurisia oikeuksia vähennettiin ja tuhansia abhaaseja tapettiin Stalinin puhdistuksissa. Lavrenti Beria rohkaisi georgialaisten muuttoa Abhasiaan, ja myöhemmin 1950- ja 1960-luvulla Vazgen I ja Armenian kirkko kehottivat ja rahoittivat armanialaisten muuttoa alueelle. Nykyään armenialeiset ovat Abhasian suurin vähemmistöryhmä.

Abhaasien sorto lopetettiin Stalinin kuoltua ja abhaaseille annettiin suurempi asema alueensa hallinnossa. Etnisiä kiintiöitä perustettiin tiettyihin virkoihin, mikä antoi abhaaseille väestöosuuteensa nähden jopa suhteetonta valtaa. Joidenkin mielestä tämä edusti "hajoita ja hallitse" -politiikkaa, jossa paikallisille eliiteille annettiin valtaa neuvostojohdolle annetun tuen vastineeksi. Georgialaiset kokivat järjestelmän epäreiluna syrjintänä, mikä lisäsi alueen jakautuneisuutta.

[muokkaa] Abhasian sota

Neuvostoliiton alettua hajota 1980-luvun lopulla jännitteet abhaasien ja georgialaisten välillä kasvoivat. Monet abhaasit vastustivat Georgian itsenäisyyttä pelätessään itsenäistymisen johtavan georgialaistumiseen, ja ajoivat Abhasian perustamista itsenäiseksi valtioksi. Kiista kääntyi väkivaltaiseksi Suhumissa 16. heinäkuuta 1989. 16 georgialaisen sanotaan kuolleen ja 137 loukkaantuneen, kun he halusivat mennä georgialaiseen yliopistoon abasialaisen sijasta. Usean päivän väkivaltaisuuksien jälkeen neuvostojoukot palauttivat järjestyksen kaupunkiin mutta syyttivät puolisotilaallisia joukkoja yhteenottojen sytyttämisestä.

Georgia julistautui itsenäiseksi 9. huhtikuuta 1991, presidenttinään Zviad Gamsahurdia. Gamsakhurdian hallinnon jouduttua epäsuosioon hän joutui eroamaan tammikuussa 1992, jolloin hänet korvasi Eduard Ševardnadze. Vaikka hän ei ollut varsinaisesti nationalisti, hän ei myöskään juurikaan vastustanut hallituksessa olleita kovan linjan äärinationalisteja.

21. helmikuuta 1992 Georgiaa hallinnut sotilasneuvosto ilmoitti neuvostoaikaisen perustuslain mitätöinnistä ja Georgian tasavallan (1918–1921) perustuslain käyttöönotosta, minkä monet abhaasit käsittivät autonomisen asemansa lopettamiseksi. 23. heinäkuuta 1992 Abhasian hallitus julistautui itsenäiseksi, vaikka mikään maa ei tunnustanutkaan sitä. Georgian hallitus lähetti alueelle 3000 sotilasta palauttamaan järjestystä ja taisteluita puhkesi Suhumin ympäristössä. Abhasian viranomaiset hylkäsivät Georgian hallituksen vaatimukset pitäen niitä tekosyynä invaasiolle. Viikon taisteluiden jälkeen Georgian joukot saivat haltuunsa suurimman osan maasta ja sulkivat Abhasian parlamentin.

Satoja vapaaehtoisia pohjoiskaukasialaisia puolisotilaita (kuten silloin vähän tunnettu Šamil Basajev) liittyi abhasialaisiin separatisteihin. Syyskuussa abhaasit ja venäläiset vapaaehtoisjoukot ryhtyivät suureen hyökkäykseen, jossa georgialaiset joukot ajettiin suurimmasta osasta maata. Ševardnadzen hallitus syytti Venäjää salaisen sotilasavun antamisesta. Suuria etnisiä puhdistuksia tapahtui molemmilla puolilla, ja noin 3000 ihmisen arvallaan kuolleen sodan tässä vaiheessa.

Konflikti junnasi paikoillaan heinäkuuhun 1993 saakka, jolloin abhaasimilitia teki hyökkäyksen georgialaisten hallussa pitämään Suhumiin, johon itse Ševardnadze oli jäänyt loukkuun. Suhumi antautui lopulta 27. syyskuuta 1993 ja Ševardnadze joutui pakenemaan Venäjän laivaston avulla tarkka-ampujien ampuessa hotellia, jossa hän asui. Georgialaisten tappion jälkeen lähes koko ei-abhasialainen väestö pakeni sekasortoisessa tilassa maasta – noin 250 000 - 300 000 ihmistä, joista jopa 10 000 saattoi kuolla.

[muokkaa] Politiikka

Abhasian presidentti on Sergei Bagapš. Hänet valittiin vikaan 12. tammikuuta 2005. Hän sai vaaleissa 91,54 % äänistä, ja hänen vastaehdokkaansa Jakob Lakoba vain 4,5 %. Mm. Galin maakunnassa asuvien georgialaisten ei annettu äänestää. Maan pääministeri on Aleksander Ankvab, joka oli 1990-luvun alussa vastuussa georgialaisten ajamisesta pois Abhasiasta.

Abhasian parlamentti on 2002, 2003 ja uudelleen 2004 turhaan vedonnut Venäjään Abhasian tunnustamiseksi, Abhasian liittämiseksi Venäjän rahajärjestelmään ja puolustusavun antamiseksi. YK:n mukaan ihmisoikeustilanne maassa on huono. Abhasiassa ei ole toimivaa oikeuslaitosta ja maahan on soluttautunut rikollisjärjestöjä. Vuonna 2004 monilta ryhmiltä poistettiin oikeus käydä koulua omalla kielellään.

[muokkaa] Maantiede

Abhasian noin 8 600 km² suuruinen alue sijaitsee Georgian luoteisosassa Mustanmeren rannalla. Kaukasus-vuoret pohjoisessa erotavat Abhasian Venäjästä (Karatšai-Tšerkessiasta), ja etelässä maa rajautuu Georgian Samegrelon alueeseen.

Maa on erittäin vuoristoinen, ja lähes 75 % sen pinta-alasta on vuoria tai kukkuloita. Kaukasuksen korkein kohta Abhasian alueella on 4 046 m. Abhasia jakaantuu luonnon olosuhteiden mukaan kahteen hyvin erilaiseen osaan; Mustanmeren rannikkoseutuun ja sen pohjoispuolella olevaan Kaukasusvuoristoon. Asutus keskittyy suurimmaksi osaksi rantakaistaleelle ja muutamiin syviin, jokien kovertamiin laaksoihin.

Ilmasto on erittäin leuto, minkä vuoksi neuvostoaikana Abhasiaa sanottiin usein Georgian rivieraksi. Alue tunnetaan myös maataloustuotteistaan, kuten teestä, tupakasta, viinistä ja hedelmistä. Mustanmeren rannikkoseudulla vallitsee subtrooppinen ilmasto. Vuoden keskimääräinen sademäärä on 1400-1500 mm. Tätä rannikkokaistaletta lukuun ottamatta Abhasia sijaitsee Ison-Kaukasuksen etelärinteillä. Ilmasto muuttuu sitä viileämmäksi mitä korkeammalle vuoristossa noustaan. Vuoristokin on varsin runsassateista seutua, vuoden keskimääräinen sademäärä on 700-1000 mm.

Yli puolet Abhasian pinta-alasta on metsien peitossa. Mustanmeren rannikko kuuluu Välimerenilmaston nahkealehtisten kasvien vyöhykkeeseen (metsää ja pensastoa). Vuoristoalueella metsät ovat pääasiassa havumetsää. Korkeimmilla vuoristoseuduilla on vuoristoniittyä.

[muokkaa] Osat

Abhasia jaetaan viiteen maakuntaan ja kolmeen kaupunkiin*:

• Gagra*
• Gali
• Gudauta
• Gulripši
• Otšamtšire
• Suhumi*
• Suhumin maakunta
• Tkvartšeli*

[muokkaa] Talous

Mustanmeren rannikon suotuisan ilmaston ja hedelmällisen maaperän ansiosta siellä viljellään teetä, tupakkaa, sitrus- ym. hedelmiä, viinirypäleitä ja maissia. Maan teollisuus on lähinnä maataloustuotteita jalostavaa teollisuutta. Lisäksi louhitaan kivihiiltä. Kivihiilialueen keskuksena on Tkvartšeli. Mustallamerellä harjoitetaan kalastusta. Matkailu on aikaisemmin ollut merkittävä elinkeino, sillä alueella on useita suosittuja loma- ja virkistyskeskuksia, kuten Suhumi, Pitsunda, Gagra ja Ritsajärvi. Georgian kanssa käyty sota on kuitenkin karkottanut turistit.

Maan tärkeimmät liikenneväylät ovat tiheästi asutun rannikon halki kulkevat rauta- ja valtatie. Tärkein lentokenttä on Suhumissa. Alueen pohjoiset vuoristoseudut ovat vaikeakulkuisia.

[muokkaa] Väestö

Abhasian väestö on kokenut 1990-luvulta lähtien rajuja muutoksia. Viimeisessä Neuvostoliiton aikana suoritetussa väestönlaskennassa 1989 alueen asukasluku oli noin 500 000, josta 48 prosenttia oli georgialaisia ja vain 17 prosenttia abhaaseja. Venäläisiä ja armenialaisia oli vuonna 1989 16 prosenttia kumpiakin. Vuosina 1992-1993 käyty sota johti Abhasian eroamiseen Georgiasta ja käytännössä koko georgialainen väestö, noin 250 000 henkeä, ajettiin maasta.

Konfliktia ei ole vielä ratkaistu ja nykyään Abhasian väestö on pääosin abhasialaista. Heitä on väestöstä noin 45 prosenttia, ja lopun muodostavat venäläiset, armenialaiset, kreikkalaiset, juutalaiset ja jäljelle jääneet georgialaiset.

Abhasian asutus on keskittynyt Mustanmeren rannikolle.

[muokkaa] Kulttuuri

[muokkaa] Aiheesta muualla

• President of the Republic of Abkhazia. Official site (en, ru, ab, tr)
• Abkhazia.org
• Abkhazeti.ru
• Abkhazia - An open wound in Georgia
• Caucaz.com, Weekly Online about South Caucasus
• BBC Regions and territories: Abkhazia
• Unrepresented Nations and Peoples Organisation
• Publication of the United States Institute of Peace: Sovereignty after Empire Self-Determination Movements in the Former Soviet Union, Hopes and Disappointments: Case Studies: Abkhazia

	Georgian hallinnolliset alueet
	Tasavallat: Abhasia1 | Adžaria1 | (Etelä-Ossetia)
	Kaupungit: Gori | Kutaisi | Poti | Rustavi | Tbilisi | Tqibuli | Tšiatura | Tsqaltubo | Tskhinvali
	Maakunnat: Abaša | Adigeni | Akhalgori | Akhalkalaki | Akhaltsikhe | Akhmeta | Ambrolauri | Aspindza | Baghdati | Bolnisi | Bordžomi | Dedoplistsqaro | Dmanisi | Dušeti | Džava | Gardabani | Gurdžaani | Kareli | Kaspi | Kharagauli | Khašuri | Khobi | Khoni | Lagodekhi | Lantškhuti | Lentekhi | Marneuli | Martvili | Mestia | Mtskheta | Ninotsminda | Oni | Ozurgeti | Qazbegi | Qvareli | Satškhere | Sagaredžo | Samtredia | Senaki | Sighnaghi | Telavi | Terdžola | Tetritsqaro | Tianeti | Tsageri | Tsalendžikha | Tsalka | Tškhorotsqu | Tšokhatauri | Vani | Zestaponi | Zugdidi
	Alueet: Guria | Imereti | Kakheti | Kvemo Kartli | Mtskheta-Mtianeti | Ratša-Letškhumi ja Kvemo Svaneti | Samegrelo ja Zemo Svaneti | Samtskhe-Džavakheti | Šida Kartli
	1Adžarian ja Abhasian maakuntia tai kaupunkeja ei ole lueteltu.