Yö (yhtye)
Wikipedia
| Yö | |
|---|---|
| Toiminnassa | 1981– |
| Kotipaikka | Tampere, Pirkanmaa |
| Laulukieli | suomi |
| Tyylilaji | suomirock |
| Levy-yhtiö | Poko Rekords |
| Jäsenet | Olli Lindholm Mikko Kangasjärvi Jukka Lewis Antti Mäkinen Daffy Terävä |
Yö on vuonna 1981 perustettu suomalainen rock-yhtye, joka kuuluu pitkäaikaisimpiin suomirock-yhtyeisiin. Nykyisen kokoonpanon ainoa alkuperäisjäsen on laulaja Olli Lindholm. Vaikka yhtye on nykyisin tamperelaistunut, se mielletään edelleen usein porilaiseksi.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Historia
[muokkaa] 1980-luku
Yö perustettiin vuonna 1981. Yhtyeen ensimmäiseen kokoonpanoon kuuluivat laulajat Olli Lindholm ja Jussi Hakulinen, joka soitti myös urkuja, kitaristi Jani Viitanen, basisti Juha "Liuhu" Rauäng ja rumpali Harri Varhala, jonka sijalle tuli kolmen kuukauden kuluttua Tapio Wallin. Pian perustamisensa jälkeen Yö osallistui rockin SM-kisojen Porin karsintoihin ja sijoittui kolmanneksi.
Olli Lindholm ja Juha Rauäng perustivat 1980-luvun alussa Appendix-yhtyeen, jonka demonauha julkaistiin myöhemmin Propaganda Recordsin punk-kokoelmalla Russia Bombs Finland sekä Pultti-EP:llä. Lindholm ja Rauäng erosivat yhtyeestä ennen sen ensimmäisen albumin Ei raha oo mun valuuttaa ilmestymistä. Lindholmin säveltämästä ja Jussi Hakulisen sanoittamasta kyseisen albumin nimikappaleesta tuli myöhemmin klassikko punk-piireissä.
Yö esiintyi vuoden 1982 alussa vain muutamia kertoja. Sinä aikana rumpali Tapio Wallin vaihtui Veikko ”Veke” Lehtirantaan, joka oli sitä ennen toiminut orkesterissa nimeltä Uiva ooppera. Keväällä kitaristi Jani Viitasen suorittaessa asevelvollisuutta Yön muut jäsenet harjoittelivat viikonloppuisin. Syksyllä yhtye teki demonauhan, jossa ei kuitenkaan levy-yhtiön mukaan ollut "kaupallista potentiaalia". Tämän demonauhan kappaleet olivat kaikki Jussi Hakulisen sanoittamia ja säveltämiä, ja ne päätyivät myöhemmin yhtyeen ensilevylle Varietee.
Syksyllä 1982 Yö voitti rockin-SM-kilpailujen Porin karsinnan. Sitä seuraava Seinäjoella järjestetty karsintakilpailu kesti viikonlopun. Lauantaina kilpailussa esiintyi viisitoista yhtyettä, joista viisi valittiin sunnuntain loppukilpailuun, yhtenä niistä Yö. Karsinnan jälkeen lauantai-iltana yhtye tapasi levy-yhtiö Poko Rekordsin perustajan ja toimitusjohtajan Epe Heleniuksen. Helenius oli jo aiemmin keskustellut Yön managerin Timo Järvenpään kanssa ja sopinut, että riippumatta loppukilpailun tuloksesta yhtye tekisi demonauhan Poko Rekordsille. Yö sijoittui kisassa kolmanneksi. Jäsenet haikailivat myöhemmin, että sijoitus olisi voinut olla parempi ilman edellisillan oluen käyttöä. Suomen mestariksi valittiin 22 Pistepirkko -yhtye.
Muutama viikko kilpailun jälkeen Yö ryhtyi demonauhan tekoon ulvilalaisessa studiossa, jossa tehtiin kappaleet ”Likaiset legendat I” ja ”Kuljen”. Viikon kuluttua Helenius soitti ja kertoi, että kappaleista tehtäisiin yhtyeen ensimmäinen single. 2. tammikuuta 1983 Yö aloitti levy-uransa tekemällä singlen MSL-studiolla. Sen A-puoleksi tuli "Likaiset legendat I". Yhtye aloitti levytyksen omalla tyylillään "mumisten ja sähläten", mitä Lindholmin mukaan on "jatkunut yli kaksikymmentä vuotta". Lindholm lauloi singlen uudelleen, koska ei ollut tyytyväinen ensimmäiseen versioon. Yö esiintyi heti levytyksensä jälkeen Poko Recordsin viisivuotisjuhlassa hotelli Rosendahlissa. Samana iltana Juice Leskinen tapasi yhtyeen. 19. maaliskuuta Yö esiintyi Leskisen lämmittely-yhtyeenä Köyliön Lallintalolla. Kesällä Yö esiintyi jo Saapasjalkarockissa ja Ruisrockissa.
Elokuussa 1983 ilmestynyt single Särkynyt enkeli nousi singlelistan kärkeen. Syyskuussa Yö levytti Varietee-albumin kuudessa päivässä. Albumi ilmestyi 13. marraskuuta televisiomainonnan vauhdittamana. Uudenvuodenaattona sitä oli myyty yli 50 000 kappaletta. Helenius lähetti yhtyeelle sähkeen, jossa ilmoitti Yön tehneen "musiikin historiaa". Vuonna 1984 Yö kiersi ympäri Suomea ja synnytti teinihysterian: yhtye sai yhdessä päivässä yli 130 kirjettä. Helmikuussa yhtye kiersi Suomea Eppu Normaalin kanssa.
Yö julkaisi 1984 Tavastian konsertistaan tallenteen ...Ja tapahtui niinä päivinä, joka sisälsi harvinaisia kappaleita. Albumia tehtiin vain 14 000 kappaletta, joista C-kasettina julkaistiin 8 000 kappaletta. Yhtye teki myös kesäsinglen Laulu meille kahdelle, joka myi melkein 10 000 kappaletta. Kesän kohokohta oli Tuuliajolla-kiertue. Kiertueen loputtua yhtye meni kolmeksi viikoksi Lempäälään studioon. Nuorallatanssija-albumin kokoamisen jälkeen Yö aloitti kaksiviikkoisen Lapin-kiertueen. Nuorallatanssija-albumi sai nopeasti kultalevyn, joka tiesi yhtyeelle lisää esiintymisiä. Levyn kuudennesta raidasta, kappaleesta "Joutsenlaulu", tuli menestys, joka myöhemmin järjestetyssä Radiomafian äänestyksessä sai parhaan kotimaisen kappaleen tittelin. Helsingin Sanomien kesällä 2006 järjestämässä äänestyksessä Suomen synkimmästä laulusta "Joutsenlaulu" sijoittui yhdeksänneksi.
Yhtye nimeltä Dingo teki debyyttilevyn 1984 ja kiilasi suosiossa Yön ohi, mutta Yö ei ollut välittävinään siitä vaan piti Dingoa markkinamiesten keksintönä.
Nuorallatanssija-kevätesityksessä 1985 Yön jäsenet esiintyivät Jussi Hakulisen pyynnöstä melkein selvin päin. Muiden yhtyeen jäsenten oli vaikea noudattaa sitä, koska he halusivat olla kuin muutkin tunnetut yhtyeet. Juhannuksen konsertin jälkeen Hakulinen erosi Yöstä ja siirtyi soolouralle. Hakulinen oli ollut yhtyeelle tärkeä, sillä hän oli sanoittanut ja säveltänyt kaikki yhtyeen siihen mennessä julkaistut kappaleet.
Heinäkuussa viisihenkinen yhtye oli muuttunut nelihenkiseksi ja Lindholm sekä soitti kitaraa että lauloi. Yhtye sai kuulla X-dreamsin Jyrki Honkakummulta Markku Petanderista ja tapasi tämän elokuun puolivälissä Lahdessa. He harjoittelivat pari päivää yhdessä, ja Petander liittyi yhtyeeseen. Elokuun lopussa Petander esiintyi ensimmäistä kertaa Yön jäsenenä Siilinjärven Huvikummussa.
Syyskuussa Yö oli taas viisihenkinen ja harjoitteli uutta albumia varten. Petanderilla oli paljon teemoja ja säkeitä, mutta yhtyeen täytyi aloittaa alusta, punk-albumin teko ei kiinnostanut enää. Vaikka kaksi studiossa vietettyä viikkoa sisälsivät pitkiä ja raskaita työpäiviä, yhtyeessä vallitsi hyvä yhteishenki.
Pelle Miljoona teki tekstin levylle, ja Lindholm oli onnellinen, koska sai laulaa Pelle Miljoonan kanssa. Loppusyksystä Yö teki Lapin-kiertueen ja esiintyi paljon.
Yö teki keväällä 1986 Lasisilmä-singlen ja jatkoi 120 keikan vuosivauhtia. Syksyllä Lindholm muutti Tampereelle, vähän myöhemmin myös Viitanen ja Rauäng. Juice Leskinen oli mukana niin ”Lasisilmän” teossa kuin syksyllä työvoimaministeriölle tehdyssä musiikkivideossa ”Et ole liian villi oppimaan”, jonka sanoituksissa Leskisen panos oli tärkeä.
Loppusyksystä 1986 Yö levytti studiossa Äänet-levyn. Tässä vaiheessa yhtye kulutti enemmän rahaa kuin tienasi.
Yö teki tammikuussa 1987 singlen Tia-Maria, josta tuli 1990-luvulla hitti. Yhtye vietti toukokuun lomalla ja esiintyi kuun lopussa Hämeenlinnan jäähallissa, jossa Petander ilmoitti eroavansa Yöstä heinäkuun lopussa. Hän lähti Even kitaristiksi.
Yö levytti vielä samana kesänä kesäsinglen Tää kesä. Petanderin esiintymiset yhyeessä päättyivät Saapasjalkarockiin. Syksyllä Yö teki Lanka palaa –levyn. Levyllä soitti uusi mies nimeltään Juha Mielonen, jonka kanssa Lindholm ei oikein tullut toimeen.
Vuosi 1988 alkoi huonosti. Suomeen alkoi ilmestyä uusia yhtyeitä, kuten Pääkköset. Yön työt alkoivat vähentyä ja sitä myöten yhtyeen ryhmähenki rakoilla.
Loppukesästä Yö teki levyn Toinen puoliaika. Sen valmistuttua sillä oli pituutta B-puolen kanssa vain 27 minuuttia. Helenius hyllyttikin levyn odottamaan, että yhtye löytäisi lisää materiaalia. Tässä vaiheessa tuottaja T. T. Oksala alkoi olla väsynyt.
Yön keikkamäärät olivat pudonneet puoleen eli kuuteenkymmeneen keikkaan vuodessa, ja samalla yhtyeen tulot puolittuneet. Jani Viitanen pääsi Costello Hautamäen ja Mika Sundqvistin studiotyöoppiin, ja Lindholm oli osapäivätöissä, mutta Rauängillä ja Lehtirannalla ei ollut muuta työtä. Syksyllä Yö teki Johnny Lee Michaelsin, Giddyupsin ja Alice in Wastelandin kanssa Fun Rock Tourin. Ryhmällä oli hauskaa, mutta kiertue ei tuottanut paljon. Vuonna 1989 Olli Lindholm toimi Servi Systemsin esiintymispuolella ja sai työparikseen Jukka "Frogley" Mänty-Sorvarin.
Yö sai keväällä valmiiksi Toinen puoliaika -albumin. Lindholm oli innoissaan kappaleista "Kaipaan luoksesi kotiin" sekä "Palapeli" ja toivoi niiden antavan uutta potkua yhtyeen uralle. Hän joutui kuitenkin toteamaan, että alamäen pysäyttäminen on vaikeampaa kuin ylöspäin nouseminen. Rakastuttuaan Servin työnjohtajaan hän jättäytyi sivummalle musiikkikuvioista ja laiminlöi velvollisuuksiaan yhtyeessä.
[muokkaa] 1990-luku
Toukokuussa 1990 Yön vappuesiintymisen jälkeen Olli Lindholm soitti helsinkiläiselle puolitutulleen Jesu Hämäläiselle, joka oli tehnyt aiemmin yhteistyötä Pelle Miljoonan kanssa, ja pyysi tätä Yön basistiksi, koska hänestä tuntui, ettei Yö enää vappuesiintymisen jälkeen voinut soittaa vanhassa kokooonpanossaan.
Heinäkuussa Jani Viitanen erotti kaikki muut yhtyeen jäsenet paitsi itsensä ja Lindholmin. Miehet ryhdistyivät, keräsivät uuden kokoonpanon ja alkoivat äänittää uutta levyä. He myös sopivat erimielisyydet Hakulisen kanssa, joka päätti auttaa Yötä sanoittamalla ja säveltämällä yhtyeelle uusia kappaleita. Jani Viitanen houkutteli uudeksi rumpaliksi Jukka Mänty-Sorvarin, joka suostui heti. Kosketinsoittajaksi tuli Mikko Kangasjärvi, jonka alun perin piti toimia hanuristina ainoastaan yhdessä kappaleessa.
Kokeiltuaan soittamista Yön kanssa Harasoo-studiolla 21. heinäkuuta 1990, Kangasjärvi, Mänty-Sorvari sekä Hämäläinen liittyivät yhtyeeseen, ja Hämäläisestä tuli Lindholmin hyvä ystävä. Yö julkaisi uuden singlen, Vie mut minne vaan, josta tuli menestys, ja yhtye nousi TOP 10:n joukkoon. Syyskuusta alkaen Yön esiintymiset lisääntyivät, vaikkakin syksy kului hiljaisesti yhtyeen äänittäessä syksystä kevääseen asti uutta levyä Antaa soittaa pätkissä.
Vuonna 1992 Yö esiintyi noin 50 kertaa. Esiintymisiä vähensi Lindholmin kolmen kuukauden loma hänen saatuaan lapsen syksyllä. Tuona vuonna yhtye teki myös pienoislevyn Tänä yönä, jossa oli jäsenten omia suosikkikappaleita vuosien takaa Yön uudelleen esittäminä. Levy tehtiin kahdessa päivässä, joista ensimmäisenä tehtiin äänitys ja toisena Viitanen koosti sen. Kappaleesta "Täältä tulee yö" tuli konserttihitti, jonka vuoksi se päätyi vuonna 2001 kokoelmalevylle Legenda.
Vuonna 1993 Yö teki kaksi levyä. Ensimmäinen oli Kymmenes kevät, johon suomennettiin Hooters-yhtyeen kappale "Johnny B" nimellä "Angelique" ja johon Hakulinen teki kappaleen "Likaiset legendat II", jonka kunniaksi levyllä oli myös uusi versio kappaleesta "Likaiset legendat I". Toinen levy oli konserttitallenne Täältä tulee yö, joka äänitettiin suurimmaksi osaksi Köyliön Lallintalolla, mutta siihen lisättiin osia muista esiintymisistä. Frogley esitti konserteissa kappaletta "Katujen kuningatar".
Vuonna 1994 Kolmas nainen -yhtye lopetti toimintansa, jolloin Lindholm pyysi Pauli Hanhiniemeä tekemään Yölle sanoituksia ja opettamaan Lindholmia laulamaan paremmin. Yö teki albumin Hyviä vuosia, jolla oli menestyskappale "Ihmisen poika" sekä kappale "Koska sydän sanoi niin" duettona Pelle Miljoonan kanssa. Taustalaulajana esiintyi Klamydia. Myös Ari Taskinen oli mukana tekemässä albumia ja soittaa muun muassa kosketinsoittimia kappaleessa "Ihmisen poika".
Vuonna 1995 Yö teki kokoelmalevyn Parhaat, jolle tehtiin uutena kappaleena "Sua muistoistani pois en saa". Kokoelmalevyä mainostettiin televisiokampanjan kera, ja se myi platinaan. Yhtyeen suosio ja konserttien määrä alkoi kasvaa. Jokainen esiintyminen päättyi yhtyeen versioon Pelle Miljoonan kappaleesta "Hyvää yötä maailma" kunnianosoituksena vaiheelle, jolloin kappale on tehty.
[muokkaa] 2000-luku
Yön levy Kuolematon julkaistiin keskiviikkona 16. helmikuuta 2005. Se myi kahtena ensimmäisenä päivänä platinaa eli ylitti 30 000:n kappaleen myynnin. Tätä ennen on julkaistu single Rakkauden vahvistama heinäkuussa 2004 ja Pettävällä jäällä 19. tammikuuta 2005. 1. kesäkuuta 2005 julkaistiin single Yksi askel liikaa, jonka kakkosraita on kappale "Ääni sisälläni."
Yön ensimmäinen single oli 1983 julkaistu Likaiset legendat I, 1990-luvun ensimmäinen single oli Vie mut minne vaan ja 2000-luvun ensisingle Kahvilassa kahden aikaan.
[muokkaa] Jäsenet
- Nykyinen kokoonpano
- Mikko Kangasjärvi – kosketinsoittimet vuodesta 2000
- Jukka Lewis – bassokitara vuodesta 1999
- Olli Lindholm – laulu vuodesta 1981
- Antti Mäkinen – rummut ja perkussiot vuodesta 2002
- Daffy Terävä – kitara vuodesta 2000
- Alkuperäiskokoonpano
Alkuperäiskokoonpano pysyi koossa Yön perustamisesta alkuvuodesta 1981 kolme kuukautta.
- Jussi Hakulinen – laulu ja urut
- Olli Lindholm – laulu
- Juha ”Liuhu” Rauäng – bassokitara
- Harri Varhala – rummut
- Jani Viitanen – kitara
Toinen kokoonpano toimi keväästä 1981 alkuvuoteen 1982.
- Jussi Hakulinen (laulu, koskettimet)
- Olli Lindholm (laulu)
- Juha Rauäng (basso)
- Jani Viitanen (kitara)
- Tapio Wallin – rummut
- Kolmas kokoonpano
Kolmas Yön kokoonpano toimi alkuvuodesta 1982 vuoden 1985 juhannukseen.
- Jussi Hakulinen
- Olli Lindholm
- Juha Rauäng
- Veikko ”Veke” Lehtiranta – rummut
- Jani Viitanen
- Neljäs kokoonpano (1985-1987)
- Olli Lindholm
- Jani Viitanen
- Veikko Lehtiranta
- Markku Petander (kitara)
- Juha Rauäng
- Viides kokoonpano (1987-1990)
- Olli Lindholm
- Jani Viitanen
- Juha Mielonen (kitara)
- Juha Rauäng
- Veikko Lehtiranta
- Kuudes kokoonpano (1990-1992)
- Olli Lindholm
- Mikko Kangasjärvi, koskettimet
- Frogley ,rummut
- Jesu Hämäläinen, basso
- Jani Viitanen
- Seitsemäs kokoonpano (1992-1996)
- Olli Lindholm
- Frogley
- Jesu Hämäläinen
- Jani Viitanen
- Kahdeksas kokoonpano (1996-1999)
- Olli Lindholm
- Frogley
- Markku Petander
- Jani Viitanen
- Jesu Hämäläinen
- Yhdeksäs kokoonpano (1999-2000)
- Olli Lindholm
- Frogley
- Markku Petander
- Jani Viitanen
- Jukka Lewis (basso)
- Kymmenes kokoonpano (2000-2002)
- Olli Lindholm
- Daffy Terävä (kitara)
- Frogley
- Mikko Kangasjärvi
- Jukka Lewis
- Eronneet jäsenet
- Jussi Hakulinen – koskettimet ja laulu vuosina 1981–1985
- Jesu Hämäläinen – basso vuosina 1990–1999
- Mikko Kangasjärvi – kosketinsoittimet vuosina 1990–1992, liittynyt takaisin
- Veikko ”Veke” Lehtiranta – rummut vuodesta 1982 vuoteen 1990
- Juha Mielonen – kitara vuosina 1987–1990
- Jukka ”Frogley” Mänty-Sorvari – rummut vuosina 1990–2002
- Markku Petander – kitara vuosina 1985–1987 ja vuosina 1996–2000
- Juha Rauäng – basso vuosina 1981–1990
- Harri Varhala – rummut vuonna 1981
- Jani Viitanen – kitara vuosina 1981–2000
- Tapio Wallin – rummut loppuvuoden 1981
[muokkaa] Levyt
[muokkaa] Albumit
- Varietee (1983) Myyntimäärä: 84000
- ...Ja tapahtui niinä päivinä (1984)Myyntimäärä: 14000
- Nuorallatanssija (1984) Myyntimäärä: 49000
- Myrskyn jälkeen (1985)
- Äänet (1986)
- Lanka palaa (1988)
- Toinen puoliaika (1989)
- Antaa soittaa (1991)
- Tänä yönä (1992)
- Kymmenes kevät (1993)
- Täältä tulee Yö (1993)
- Hyviä vuosia (1994)
- Satelliitti (1996)
- Pirstaleet (1997)
- Yön pimeä puoli (1998)
- 13. Yö (1999)
- Valo (2000)
- 20-vuotisjuhlakonsertti (2002)
- Rakkaus on lumivalkoinen (21. helmikuuta 2003) Myyntimäärä: 120000
- Yhden yön tarinoita (joulukuussa 2003)
- Kuolematon (16. helmikuuta 2005)
- Kolmen illan varietee (1. marraskuuta 2006)
[muokkaa] Kokoelmat
- Poko-klassikko (1987)
- Suurimmat hitit (1988)
- Parhaat (1995)
- Legenda (2001)
- Yön valoisa puoli (25. tammikuuta 2006)
[muokkaa] Katso myös
[muokkaa] Kirjallisuutta
- Jee jee jee - suomalaisen rockin historia (ISBN: 951-0-22503-7) WSOY (1998)
- Yön parhaat - nuottikirja (ISMN-M-706309-48-4) Love Kustannus Oy (2000)
- Olli Lindholm ja Ilpo Rantanen - Yhden yön tarina (ISBN:951-0-28233-2) WSOY (2003)
- Rakkaus on lumivalkoien - nuottikirja (ISMN-M-706334-32-5) Love Kustannus Oy (2006)
