Ulvila

Ulvila (ruots. Ulvsby) on Suomen kaupunki, joka sijaitsee Satakunnan maakunnassa, Länsi-Suomen läänissä. Kaupunki on Porin kaupungissa kiinni oleva naapurikaupunki. Kaupungissa asuu 13 799 (31.12.2005) ihmistä ja sen pinta-ala on 139,0 km², josta 1,2 km² on vesistöjä. Väestötiheys on 89,741 asukasta/km². Ulvilan kaupunkiin liittyi Kullaan kunta 1. tammikuuta 2005. Ystävyyskunnat ovat Ljusdal (Ruotsi) ja Suure-Jaani (Viro).

[muokkaa] Historia

[muokkaa] Esihistoria

Ulvilan asutut osat ovat enimmäkseen melko matalaa, tasaista Kokemäenjokilaaksoa, joten maankohoaminen on vaikuttanut alueeseen voimakkaasti. Kivikaudelta on merkkejä Kiukaisten kulttuuriin kuuluneesta metsästäjä- ja hylkeenpyytäjäasutuksesta. Maanviljelys alueella alkoi pronssikaudella, jolloin viljavat tasangot otettiin viljelyskäyttöön. Jälkeensä nämä asukkaat jättivät röykkiöhautoja. Asutus oli tähän aikaan ilmeisesti kiinteää ja perustui yksittäistaloihin.

Rautakauden alku toi mahdollisesti mukanaan väestön taantumisen. Ajanlaskumme ensimmäisinä vuosisatoina Ulvilan ja Nakkilan alueelta ei enää tunneta kalmistolöytöjä, joten on mahdollista, että väestö hävisi ja alue muuttui erämaaksi noin vuosituhannen ajaksi. Samaan aikaan Ulvilan alueella ollut merenlahti jatkoi maatumistaan ja Kokemäenjoki toi nykyisten Friitalan ja Vanhankylän alueille savimaata, joka oli ilmeisesti liian sitkasta muokattavaksi aikakauden tekniikalla. Lähin tunnettu asutus sijaitsi Kokemäellä ylempänä Kokemäkijokilaaksossa. Rautakauden vaihtuessa historialliseksi ajaksi maanviljelystaidot kehittyivät ja asutus levisi Kokemäen suunnasta Ulvilaan. Ensimmäisenä syntyi Haistilan kylä noin 1200-luvulla. Joskus 1100-1300-luvuilla jokisuistoon syntyi kauppapaikka, joka korvasi ylempänä virrassa mahdollisesti sijainneet, oletetut Teljän ja Hahlon muinaiskaupungit.

[muokkaa] Keskiaika

Kaikki varsinaisen Ulvilan kylät olivat syntyneet 1500-luvulle tultaessa. Liikistön alueelle oli joskus 1200-luvulla rakennettu Kokemäen seurakunnan kappeli, joka lienee itsenäistynyt omaksi kirkkopitäjäkseen. Myöhemmin kirkkoa siirrettiin nykyisen kirkon paikalle Ulvilan (Vanhakylän) kylään, jolloin myös pitäjän nimi vaihtui. Haistilan, joka lienee jo alkujaan suomalainen kylä, jälkeen kylät syntyivät ruotsalaisen asutustoiminnan tuloksina, mistä niiden nimet kertovat. Osittain syynä ruotsalaisten saapumiseen tälle osalle rannikkoa lienee ollut Turun piispan omistusoikeus Liikistön ja Anolan kalavesiin ja rantoihin. Alueita hoitaneet lampuodit lienevät olleet ruotsalaisia. Kuitenkin jo 1400-luvulla kylät olivat alkaneet suomalaistua, mikä on todettavissa kylien asukkaiden nimien perusteella.

Ulvilan kaupunki syntyi joskus 1300-luvun alkupuolella vanhemman kauppapaikan pohjalle. Alueella sijainnutta maalaiskylää lienee nimitetty jo pian tämän jälkeen Vanhaksikyläksi, vaikka nimi Gammelby siirtyikin asiakirjoihin vasta kaupungin häviämisen jälkeen. Ulvilan porvareita ja saksoja on kutsuttu kaupunkilaisiksi jo 1344, mutta varsinaiset kaupunkioikeudet Ulvilalle myönsi Ruotsin kuningas Albrekt Mecklenburgilainen 7. helmikuuta 1365. Kokemäen kauppa oli siirtynyt ulvilalaisille joskus 1340-luvulla, kun porvarit saivat luvan käydä Kokemäen talvimarkkinoilla. Ulvila ei kuitenkaan päässyt kehittymään, sillä kaupungilla ei ollut tapulioikeuksia. Kauppaa saatiin käydä vain Tukholman ja Turun kanssa eivätkä sisämaan talonpojat ja metsästäjät asioineet yksinomaan Ulvilan porvareiden kanssa. Kaupungin porvaristo ruotsalaistui saksalaisten muuttaessa pois. Vasta 1400-luvun lopulla Ulvila sai vapaan purjehdusoikeuden, mutta tämän hyöty jäi rajalliseksi, sillä aika oli sotaista ja rauhatonta.

Ulvilan ainoa keskiaikainen rakennus, Pyhän Olavin kirkko, rakennettiin nykyiselle paikalleen 1300-luvulla. On epäselvää, onko nykyinen kirkko tämä rakennus, sillä dendrokronologinen tutkimus ajoittaa kirkon 1480-luvulle. Toisaalta kirkon perustuksien vierestä löydettiin v. 2005 rahakätkö, jonka kolikot ovat 1360–80-luvuilta. On mahdollista, että kirkkoa korjattiin tällöin merkittävästi ja holvit rakennettiin.

[muokkaa] Uusi aika koittaa

Unionisodat olivat rasittaneet ulvilalaisia raskaasti, mutta kaupungin surmaniskun antoi kuningas Kustaa Vaasa, joka määräsi vuonna 1550 ulvilalaiset porvarit muuttamaan perustamaansa Helsingin kaupunkiin. Vaikka porvarit saivat muutaman vuoden jälkeen luvan palata, kaupunki ei enää elpynyt. Juhana, Suomen herttua, määräsi vuonna 1558 uuden Porin kaupungin perustettavaksi seitsemän kilometriä lähemmäksi rannikkoa Kokemäenjoen silloiseen suuhun.

Ulvila edusti 1500- ja 1600-luvuilla Suomen maaseutua ja sitä leimasi kartanolaitos. Sodat, nälänhädät ja väenotot autioittivat taloja, mutta tästä huolimatta väestö kasvoi vuoden 1535 n. 350 hengestä 1600-luvun lopun 600 henkeen. Ison vihan jälkeen kasvu nopeutui. Maksamattomien verojen vuoksi kruunulle joutuneita tiloja ostettiin perinnöksi ja kartanot kehittivät maataloutta. Samalla ne ja isot talonpoikaistalot alkoivat perustaa takamailleen torppia, joiden asukkaat raivasivat suuren osan nykyisestä peltoalasta. Myös Lattomeren suoniitty kuivattiin pelloksi, mikä lisäsi peltoalaa sadoilla hehtaareilla. Väestö kasvoi vuoden 1750 seitsemästä ja puolesta sadasta asukkaasta vuoden 1855 3800 asukkaaseen.

1700-lukuun liittyy myös Leineperin ruukin perustaminen. Ruukki jalosti suomalmista takorautaa sekä tuotti muurauslaastin ainesosaksi tarvittua kalkkia. Leineperiin syntyi ruukin ympärille omaleimainen yhdyskunta.

Moderniin yhteiskuntaan siirtyminen paransi hiljalleen kansan elinoloja. Vuoroviljelyä alettiin harrastaa järjestelmällisesti 1880-luvulla ja myös osuusmyllyjä ja -meijereitä perustettiin. Vuonna 1870 Arthur Hellman perusti Friitalan nahkatehtaan, joka muutti Friitalan kylän teollisuusyhdyskunnaksi. Vuonna 1895 valmistui Tampereen–Porin rautatie, jonka seisakkeiksi muodostuivat Friitala ja Haistila. Ajan kuljetusmetodeista kertoo se, että alkuvaiheessa Haistila toimi tavaraliikenteen pääteasemana, jossa satamaan matkalla olleet tavarat lastattiin ruuhiin jokikuljetusta varten. Jokea käytettiin myös puutavaran uittoon 1800-luvun loppupuolelta 1960-luvulle saakka.

[muokkaa] Kunnalliselämä ja sisällissota

Vuoden 1865 kunnallishallintouudistuksessa seurakunnan ja kunnan hallinto erotettiin toisistaan. Ensimmäinen kuntakokous pidettiin vuonna 1868. Työväestö ja torpparit eivät saaneet kuntakokouksessa ääntään kuuluville, sillä äänioikeus perustui veronmaksuun ja maanomaisuuteen. Ulvila olikin Suomen teollistuneinta aluetta: lähes 30 % väestöstä työskenteli teollisuudessa. Työväenliike saikin heti alettuaan Ulvilassa vahvan aseman.

Ensimmäinen kiertokoulu perustettiin Ulvilaan vuonna 1855, mutta kansakoulua, Vanhakylän koulua, saatiin odottaa vuoteen 1880, jolloin se empimisen jälkeen perustettiin. Lainakirjaston oli perustanut rovasti Stenbäck jo vuonna 1865. Myös muut tavanomaiset uudistukset saapuivat Ulvilaan: Kaasmarkkuun perustettiin vapaaehtoinen palokunta vuonna 1898 ja Ulvilaan nuorisoseura 1906. Ilmeisesti työväenliikkeen vahvuuden vuoksi nuorisoseuratoiminta ei kuitenkaan menestynyt ja pysyi kitukasvuisena aina 1910-luvulle.

Suomen sisällissotaan Ulvila osallistui punaisten puolella. Valkoisella puolella taisteli n. 40 ja punaisella puolella 1 500–2 000 miestä. Vuoden 1916 vaaleissa sosialidemokraattinen puolue oli saanut ennätysmäisen 77 % kannatuksen. Suomen sotasurmat -projektin tietojen perusteella ulvilalaisia kuoli väkivaltaisesti kansalaissodan yhteydessä 312 ja kullaalaisia 99. Näistä ehdottomasti suurin osa oli punaisia ja kuoli vankileirillä.

Kansalaissodan jälkeen torpparit vapautettiin, jolloin syntyi n. 160 uutta tilaa. Elinkeinorakenteen muutos jatkui teollistumisen lisääntyessä. Toisen maailmansodan aikana Toejoen, Koiviston, Ruosniemen ja Kartanon kylät luovutettiin Porin kaupungille, mikä vähensi ulvilalaisten teollisuustyöläisten määrää, mutta toi nämä taajaväkiset yhdyskunnat kaupungin kunnallistekniikan piiriin. Vasemmisto pysyi kuitenkin voimakkaana. Sosiaalidemokraatit ja kommunistien peitejärjestöt menestyivät kunnallisvaaleissa hyvin ja porvarillisella puolella maltilliset voimat saivat suurimman kannatuksen IKL:n jäädessä vähäiseksi tekijäksi. Ulvila on pysynyt vasemmistoenemmistöisenä kuntana jatkuvasti nykypäivään saakka.

[muokkaa] Nykyaikaan

Toisen maailmansodan jälkeen Ulvilaan asutettiin noin 1 000 evakkoa pääasiassa Hiitolan pitäjästä. Karjalaiset kulttuurivaikutteet toivat Ulvilaan mm. virpomisperinteen ja karjalanpiirakat. Ulvilan väkiluku jatkoi nousuaan suurten ikäluokkien myötä ja 1960-luvulla kunta alkoi kunnanjohtaja Teuvo Aallon johdolla harrastaa aktiivista maapolitiikkaa. Keskimäärin kunta on myynyt viitisenkymmentä omakotitonttia vuodessa, mikä on synnyttänyt Krapiston, Mynsterin, Rantalan, Suurpään, Nummelan, Loukkuran, Naapurin ja Mukulamäen pientaloalueet. Kerrostaloja on rakennettu Vanhankylään ja Friitalaan.

Ulvilan yhteiskuntarakenne on muuttunut palveluvaltaiseksi. Friitalan nahkatehtaan toiminta on supistunut jopa 1 500 työntekijästä pariinkymmeneen. Sitä ovat korvanneet huipputekniikkayritykset Cimcorp Oy, Neorem Magnets sekä aivan Porin rajalla sijaitseva Luvatan (ent. Outokumpu Poricopper) kuparitehdas. Harjavallassa sijaitseva OMG:n nikkelitehdas on myös noin 20 km päässä Ulvilasta.

Kuntarakenteen muutos on vaikuttanut myös Ulvilaan. Aiemmin Ulvilasta eronnut Kullaa on palannut emopitäjänsä yhteyteen vuonna 2 005. Samalla Kullaan seurakunnasta tuli jälleen Ulvilan kappeliseurakunta. Kaupungin nimen Ulvila otti itselleen jälleen vuoden 2 000 alusta Viime vuosina Ulvilan väestö on ollut lievässä laskussa, mihin vaikuttaa se, että nuorison on lähdettävä kaupungista muualle Suomeen hakemaan itselleen yliopistotasoista koulutusta. Porissa on ainoastaan vaatimattomia yliopistojen filiaaleja sekä ammattikorkeakoulu.

[muokkaa] Kylät

Ulvilan kylien määrittely vaihtelee, mutta yleensä varsinaisen Ulvilan kyliksi lasketaan

Friitala, joka on Ulvilan keskustaajama
Haistila, joka on Friitalan eteläpuolella Kokemäenjoen varressa oleva maatalousalue
Harjunpää, teollisuustyöväen ja maatalouden leimaama 1 500 asukkaan kylä
Kaasmarkku
Lattomeri, Poriin rajoittuva maatalousalue -Lähde?(Lattomeri on osa Poria)
Rantala, noin 500 asukkaan pientaloalue
Ravaninkylä, joka on Vanhankylän eteläpuolella Kokemäenjoenvarressa oleva maatalousalue
Suosmeri, pienehkö kylä Harjunpään ja Vanhakylän välissä
Vanhakylä, Ulvilan historiallinen keskusta, jossa sijaitsevat kirkko, paloasema, terveyskeskus ja kunnantalo

Kullaan alueella sijaitsevat kylät ovat

Ahmauksenkylä
Järventausta
Kangas, kirkonkylä
Koski, vanha Kullaan hallinnollinen keskus, jossa sijaitsee Kullaan terveysasema
Leineperi, historiallinen ruukkialue
Levanpelto (Kullaan aiempi nimi), jossa sijaitsee Satakunnan ainoa täydellinen umpipiha, Jalomäen umpipiha
Palus
Saarijärvi

Näistä osa on erittäin pieniä.

[muokkaa] Tärkeimmät nähtävyydet

Leineperin ruukki
Jalomäen umpipiha, Satakunnan ainoa täydellinen umpipiha
Friitalan nahkamuseo
Joutsijärvi
Ulvilan kirkko

[muokkaa] Tunnettuja ulvilalaisia

Tunnettuja Ulvilassa ja Kullaalla syntyneitä henkilöitä.

Simo Frangén, juontaja
Kaarlo Kangasniemi, painonnoston olympiavoittaja
Sylvi Salonen, näyttelijä

Tunnettuja Ulvilassa ja Kullaalla asuneita, mutta ei siellä syntyneitä henkilöitä.

Johan (Juhana) Fredrik Granlund, kirjailija (kirjoitti mm. Täällä, Pohjan tähden alla = Kotomaamme) ja kirjapainonomistaja, jonka omaisuus hänen kuoltuaan muodosti Ateneumin rakentamisen pohjarahaston. Katso: Jalomäen umpipiha.