Dingo (yhtye)
Wikipedia
 |
|
|---|---|
 |
|
| Toiminnassa | 1982– |
| Kotipaikka | Suomi |
| Laulukieli | suomi ja englanti |
| Tyylilaji | Suomirock |
| Levy-yhtiö | Warner Music Finland ja Edel Records |
| Jäsenet | Pertti Neumann Jarkko Eve Erik Valkama Ari Toikka Pekka Siistonen |
Dingo on porilaislähtöinen suomirockia soittanut yhtye, joka on jäänyt suomalaisen kevyen musiikin historiaan yhtenä kaikkien aikojen suosituimmista kotimaisista yhtyeistä. Dingon kulta-aika oli 1980-luvun puolivälin tienoilla. Yhtyeen perustamisesta lähtien sen keulakuva on ollut laulaja-lauluntekijä Neumann.
[muokkaa] Historia
Dingon perusti vuonna 1982 kolmikko Pertti Nieminen (nykyinen Neumann, laulu ja basso), Jonttu Virta (kitara) ja Juha ”Quuppa” Seittonen (rummut). Keväällä 1983 kokoonpanoon liittyivät kosketinsoittaja Tuomo Vähä-Pesola ja basisti Jarkko Eve, jolloin muodostui Dingon alkuperäinen kokoonpano. Dingon klassinen kokoonpano (”the famous five”) esiintyi vuosina 1984–1986 ja 1998-2002. 1980-luvun jälkeen Dingo on tehnyt kolme paluuta. Ensimmäisen kerran vuosina 1993–1994, toisen vuosina 1998–2002 ja kolmannen vuodesta 2004 eteenpäin. Yhtyeessä on soittanut yhteensä 17 vakinaista muusikkoa, joista yhdeksän vuoden 2002 jälkeen.
Uusimmat kokoonpanot ovat esiintyneet Dingon nimellä, mutta jotkut eivät pidä nykyistä Dingoa ”oikeana” Dingona. Sen ainoat alkuperäisjäsenet ovat Neumann ja yhtyeestä heinäkuussa 1984 lähtenyt Jarkko Eve. Viimeisin Dingon levy on vuodelta 2005 oleva Purppuraa.
[muokkaa] Dingon ensiaskeleet
Vuonna 1982 Neumann alkoi koota itselleen uutta yhtyettä hajonneen MAC:in tilalle. Yhtyeen rumpaliksi tuli Juha ”Quuppa” Seittonen ja kitaraan Kieltolaki-yhtyeen Jonttu Virta. Yhtye nimettiin Sous-Pierreksi, mutta nimi lyhennettiin pian Sohoksi. Yhtye kuitenkin kuuli, että Englannissa vaikutti samanniminen yhtye, joten Neumann keksi yhtyeelle uudeksi nimeksi Dingo.
Dingoon tulivat mukaan basisti Jarkko Eve ja kosketinsoittaja Tuomo Vähä-Pesola. Yhtyeen harjoituspaikka sijaitsi Porin Annankatu 6:ssa. Kesällä 1983 Finnlevyn ollessa kykyjenmetsästysretkellä Porissa sen edustaja kiinnostui Dingosta ja levytyssopimus Finnlevyn kanssa solmittiin.
Ennen ensilevytystä kokoonpanoa piti hieman muuttaa. Kosketinsoittaja Tuomo Vähä-Pesola vaihtui Pete Nuotioon, johon Eve oli tutustunut aikaisemmin. Vähä-Pesola lähti Annankadulta pois ovet paukkuen, kun sai kuulla, että kosketinsoittaja vaihtuu. Neumannin sanojen mukaan Dingo tarvitsi toisenlaisen kosketinsoittajan.
[muokkaa] Ensialbumi Nimeni On Dingo ja vuosi 1984
Tammikuussa 1984 single ”Sinä ja minä” osallistui Levyraati-ohjelmaan televisiossa ja voitti sen. Huhtikuussa julkaistiin albumi Nimeni on Dingo, joka pysyi myydyimpien levyjen joukossa koko vuoden.
Juhannuksen jälkeen Dingon kokoonpano muuttui jälleen. Basisti Jarkko Eve lähti soolouralle. Tilalle Neumann kutsui basistiksi MACin ajoilta tutun Pepe Laaksosen.
[muokkaa] Menestysalbumi Kerjäläisten valtakunta ja vuosi 1985
Vuosi 1985 oli Dingolle kaikkein menestyksekkäin. Helmikuussa kakkosalbumin kansikuvia käytiin kuvaamassa Pohjois-Afrikassa, Marokossa.
Seuraavassa kuussa albumi Kerjäläisten valtakunta nousi levylistojen kärkeen. Levy myi viikon aikana yhteensä 125 000 kappaletta.
Kesä 1985 oli Dingo-hysterian aikaa. Esimerkiksi rumpali Quuppa huomasi eräänä päivänä nurmikkoa ajaessaan, että hänen toimiaan seurasi kadun varrella linja-autolastillinen ihmisiä. Tarinan mukaan matka Yyterin rannoille sisälsi kaikkien Dingon jäsenten asuintalojen esittelyn. Yhtye alkoi vähitellen turhautua suursuosion aiheuttamiin lieveilmiöihin.
[muokkaa] Kolmas albumi Pyhä klaani ja vuosi 1986
Vuonna 1986 Dingon levytyssopimus Finnlevyn kanssa päättyi ja Dingo perusti oman levy-yhtiön, Bang Traxin. Helmikuussa Dingo vieraili Lontoossa ilmestyneen The House Without a Name / Tell Me Now -sinkun johdosta. Sonet-levy-yhtiö julkaisi Dingon englanninkielisen singlen Englannissa, Ruotsissa ja Tanskassa, joissa se nousi pieneksi radiohitiksi.
Maaliskuussa ilmestyi kolmas albumi Pyhä klaani. Levy haukuttiin flopiksi. "Pyhä klaani" myi ”vain” 80 000 kappaletta, kun samaan aikaan ihasteltiin suomalaisten iskelmätähtien 25 000:n levyn ennätystä.
Vuonna 1986 Dingo teki siihen mennessä Suomen suurimman jäähallikiertueen, joka osoittautui lopulta tappiolliseksi ja Dingon alamäki alkoi. Kiertueen promoottori oli pistänyt Dingon rahoista noin 500 000 - 700 000 markkaa omaan pussiinsa. Rahojen myötä oli kadonnut myös mies itse, yhtyeelle tuli noin 450 000 markkaa tappiota. Suosio oli laskussa.
Kesällä Pete lähti yhtyeestä ja alkuperäinen kosketinsoittaja Tuomo Vähä-Pesola tuli takaisin yhtyeeseen. Esiintymiset eivät kuitenkaan onnistuneet ja lopulta yhtye hajosi. Dingo tuli tiensä päähän Nivalan Tuiskulassa 4. lokakuuta, jolloin Neumann ilmoitti muille jäsenille keikan jäävän Dingon viimeiseksi. Rahat olivat loppuneet, ja yhtye halusi lopettaa vielä huipulla ollessaan.
7. lokakuuta 1986 pidetyssä tiedotustilaisuudessa Dingo ilmoitti lopettavansa niin esiintymisen kuin levyttämisenkin - mahdollisesta jatkosta ei haluttu eikä voitu puhua mitään.
Dingon hajoamisesta ilmoitettiin tv-uutisissa, Kymmenen uutisissa, Ajankohtaisessa kakkosessa, lehdissä ja radiossa. Maan menestynein yhtye oli hajonnut.
[muokkaa] Vuodet 1986-1993
Vuosina 1986-1993 Dingon jäsenet tekivät omia levyjään kukin omalla tahollaan. Neumann kokosi Pepe Laaksosen kanssa vuonna 1987 S.E.X.-yhtyeen, joka hajosi julkaistuaan vain pari singleä. Jonttu Virta soitti QQ Blue -yhtyeessä, Pepe Laaksonen julkaisi oman soololevynsä Veli kuu. Neumann julkaisi kolme sooloalbumia ja toimi myös EMI:n tuotantopäällikkönä.
Neumann ja Quuppa soittivat 1980- ja 1990-lukujen taitteessa samassa yhtyeessä, ensin nimellä Neumann & Albion Rockers, mutta myöhemmin nimellä Neumann. Kokoonpano julkaisi muutaman singlen ja albumin Kotiinpaluu.
Vuonna 1992 Dingolle tarjottiin 100 000 markkaa yhdestä keikasta, mutta tuolloin yhtye ei vielä tarjoukseen suostunut. Saman vuoden syksyllä kappale ”Levoton Tuhkimo - remix” nousi radiossa soitetuimpien kappaleiden joukkoon. Neumann julkaisi omaelämäkerran ja samannimisen albumin Tähti ja meripoika samana syksynä.
[muokkaa] Vuodet 1993-1994, Dingon paluu
Keväällä 1993 ilmestyi kokoelmalevy Tuhkimotarina. Samoihin aikoihin alkoivat liikkua huhut Dingon paluusta, jotka myös toteutuivat: Dingo palasi lavoille lähes tunnetuimmassa kokoonpanossaan. Tällä kertaa koskettimissa oli Pave Maijanen, sillä Pete Nuotio ei lähtenyt tuolloin mukaan vedoten henkilökohtaisiin syihin. Syksyllä ilmestyi kokoelmalevy Sinä & Minä, joka sisälsi uuden ”Perjantai”-kappaleen. ”Perjantai” nousi uudeksi Dingo-hitiksi.
Keikkailtuaan alkuvuoden Dingo julkaisi vappuna 1994 uuden albumin, Via Finlandian. Albumin tunnetuin kappale on ”Elämäni sankari”. Albumi myi noin 13 000 kappaletta. Kesän jälkeen Dingo ilmoitti jäävänsä toistamiseen ”telakalle”.
[muokkaa] Vuodet 1994-1998
Vuosina 1994-1998 Dingon jäsenet esiintyivät ja levyttivät kukin omilla tahoillaan. Neumann sooloili, Jonttu Virta soitti eri kokoonpanoissa, Pepe Laaksonen toimi studiomuusikkona ja Quuppa soitti eri yhtyeissä ja työskenteli musiikkiliikkeessä.
Vuonna 1996 ilmestyi Neumannin sooloalbumi Nimeni on Neumann. Levyllä oli muutamia Dingon kappaleita Neumannin sooloversioina.
[muokkaa] Vuodet 1998-2002, Dingon toinen paluu
Lokakuussa 1998 Dingo esiintyi Hartwall-Areenalla tunnetuimmassa kokoonpanossaan ensimmäistä kertaa 12 vuoteen. Samassa kuussa Dingo esiintyi myös Porin Karhuhallissa, minkä jälkeen Dingo kiersi vuosina 1999-2002 eri esiintymispaikkoja. Uutta musiikkia ei kuitenkaan saatu aikaan, minkä johdosta yhtye hajosi tammikuussa 2002. Yhtyeestä lähtivät kosketinsoittaja Pete Laaksonen ja rumpali Quuppa. Myös muut jäsenet olivat turhautuneita siihen, että samoja vanhoja kappaleita soitettiin illasta toiseen. Hajoamiseen vaikuttivat myös muut syyt.
[muokkaa] Vuodenvaihde 2002-2003
Dingo esiintyi 31. joulukuuta 2002 Tallinnassa erikoiskokoonpanolla. Keikalla soittivat Neumann (laulu), Jarkko Eve (basso), Jari ”Heinä” Nieminen (kitara), Pekka Kuorikoski (koskettimet) ja Vesa Aaltonen (rummut). Sama kokoonpano soitti vielä Vuokatin Katinkullassa yhden keikan alkuvuonna 2003. Näiden kahden keikan jälkeen Dingo ei jatkanut keikkailua.
Dingon entiset jäsenet tulistuivat Neumannille, mistä kertoo seuraava lainaus lehtiartikkelista:
Dingo-yhtyeen ex-jäsenet ovat suuttuneet Neumannille, joka on buukannut bändin esiintymään Tallinnan Saku-halliin käyttäen Dingo-nimeä. Uudenvuoden aaton konserttia myydään ”legendaarisen suomalaisbändin spesiaalikeikkana”, vaikka lavalle nousee alkuperäisjäsenistä vain Neumann.
Entiset Dingo-miehet kummastelivat Nipan touhuja.
"Hävytöntä hommaa. Tässä tehdään liiketoimintaa ja hankitaan rahaa perusteilla, jotka koskettavat meitä ex-dingolaisia", ihmettelee kosketinsoittaja Pete Nuotio Ilta-Sanomissa.
[muokkaa] Vuodet 2004-, Dingon kolmas paluu
Keväällä 2004 julkaistiin uusi kokoelmalevy ja DVD. Samalla ilmoitettiin, että Dingo alkaisi jälleen keikkailla. Dingon 20-vuotisjuhlakiertue aloitti Raumanmerellä 2004, ja kokoonpanossa soittivat Pertti Neumann (laulu), Jarkko Eve (basso), Hombre Lampinen (kitara), Sami Välimäki (koskettimet) ja Juha Jokinen (rummut).
Keväällä 2005 Dingon kokoonpano vaihtui Neumannia ja Eveä lukuun ottamatta. Yhtyeen kokoonpanoa vahvistettiin Bomfunk MC's-yhtyeen soittajilla, joita olivat Ari Toikka (rummut), Erik Valkama (kitara) ja Pekka Siistonen (koskettimet). Dingo julkaisi 8. kesäkuuta 2005 Musta Leski -singlen ja avasi samoihin aikoihin myös viralliset kotisivunsa.
12. lokakuuta 2005 Dingo julkaisi Purppuraa-singlen, joka oli toinen singlelohkaisu uudelta Purppuraa-albumilta. Purppuraa julkaistiin 26. lokakuuta ja sen tuotti Risto Asikainen.
Purppuraa ei kuitenkaan menestynyt hyvin. Ensimmäisellä viikolla albumi sijoittui Suomen viralliselle albumilistalle sijalle yhdeksän. Toisella viikolla albumi oli sijalla 23 ja kolmannen viikon jälkeen se ei ollut lainkaan listalla.
Vuonna 2006 Dingo esiintyi ympäri Suomea. Ohjelmistoon kuului sekä vanhoja hittejä että uutta materiaalia.
Purppuraa-levyn huonosta menestyksestä huolimatta Dingo julkaisee mahdollisesti jälleen uutta materiaalia. Yhtyeen levy-yhtiön mukaan Dingo julkaisee vuoden 2006 aikana sekä studio- että live-albumin.
[muokkaa] Dingon kokoonpano
[muokkaa] Alkuperäinen kokoonpano (1983)
- Pertti Neumann (laulu)
- Jonttu Virta (kitara)
- Jarkko Eve (basso/laulu)
- Tuomo Vähä-Pesola (koskettimet)
- Juha "Quuppa" Seittonen (rummut)
[muokkaa] Ensilevytyksen kokoonpano (1983–1984)
- Pertti Neumann (laulu)
- Jonttu Virta (kitara)
- Jarkko Eve (basso/laulu)
- Pete Nuotio (koskettimet)
- Juha ”Quuppa” Seittonen (rummut)
[muokkaa] Tunnetuin kokoonpano (1984–1986 ja 1998–2002)
- Pertti Neumann (laulu)
- Jonttu Virta (kitara)
- Pepe Laaksonen (basso/laulu)
- Pete Nuotio (koskettimet)
- Juha ”Quuppa” Seittonen (rummut)
[muokkaa] Dingon kokoonpano heinä–lokakuussa 1986
- Pertti Neumann (laulu)
- Jonttu Virta (kitara)
- Pepe Laaksonen (basso/laulu)
- Tuomo Vähä-Pesola (koskettimet)
- Juha ”Quuppa” Seittonen (rummut)
[muokkaa] Dingon kokoonpano 1993-1994
- Pertti Neumann (laulu)
- Jonttu Virta (kitara)
- Pepe Laaksonen (basso/laulu)
- Pave Maijanen (koskettimet)
- Juha ”Quuppa” Seittonen (rummut)
[muokkaa] Dingon kokoonpano Saku-hallissa 31.12.2002 ja alkuvuonna 2003 Vuokatissa
- Pertti Neumann (laulu)
- Jari Nieminen (kitara)
- Jarkko Eve (basso/laulu)
- Pekka Kuorikoski (koskettimet)
- Vesa Aaltonen (rummut)
[muokkaa] Dingomania-kiertueen kokoonpano (2004–2005)
- Pertti Neumann (laulu)
- Hombre Lampinen (kitara)
- Jarkko Eve (basso/laulu)
- Sami Välimäki (koskettimet)
- Juha Jokinen (rummut)
[muokkaa] Dingon nykyinen kokoonpano (vuodesta 2005)
- Pertti Neumann (laulu)
- Erik Valkama (kitara)
- Jarkko Eve (basso/laulu)
- Pekka Siistonen (koskettimet)
- Ari Toikka (rummut)
Dingon tuottajina ovat toimineet Pave Maijanen (1983-1986 ja 1994-2004), T. T. Oksala (1986), Antti Suomalainen (2005) ja Risto Asikainen (2005-).
[muokkaa] Diskografia
[muokkaa] Albumit
- Nimeni on Dingo (1984) (myyty 109 000 kpl)
- Kerjäläisten valtakunta (1985) (myyty 195 000 kpl)
- Pyhä klaani (1986) (myyty 78 000 kpl)
- Via Finlandia (1994) (myyty 13 000 kpl)
- Purppuraa (2005) (myyty 10 000 kpl)
[muokkaa] Kokoelmat
- Tuhkimotarina (1993)
- Sinä & Minä (1993)
- 20 suosikkia - Autiotalo (1997)
- Parhaat (1999) (2CD)
- Dingomania (2004) (2CD)
- Tähtisarja – 30 suosikkia (2006) (2CD)
- Kunnian päivät 1983–1986 (2006) (3CD+DVD)
[muokkaa] Videot ja dvd:t
- Nimemme on Dingo (1984) (VHS)
- Kerjäläisten valtakunnassa (1985) (VHS)
- Dingo Live (1999) (VHS) (sisältää videot Nimemme on Dingo ja Kerjäläisten valtakunnassa)
- Dingomania (2004) (DVD)
[muokkaa] Muita Dingon jäsenten musiikkihankkeita
Dingon edeltäjä oli MAC, joka toimi 1980-luvun alussa. Dingon jäseniä MACissa olivat Neumann, Jarkko Eve ja Pepe Laaksonen. Yhtyeen tunnetuin kappale oli Suomi itkee.
Neumann ja Pepe Laaksonen perustivat S.E.X.-yhtyeen vuonna 1987 Dingon hajoamisen jälkeen. Se ehti kuitenkin hajota ennen kuin yhtyeen levy saatiin markkinoille. Yhtyeessä vaikuttivat Neumann, Pepe Laaksonen, Jussi Kinnunen ja Jippo Laaksonen.
Veli kuu -nimisessä yhtyeessä on jäseninä neljä entistä Dingossa ollutta Neumannia lukuun ottamatta.
[muokkaa] Nippelitietoa
- Dingo rikkoi vuosina 1984-1986 kaikki levy- ja keikkamyynnin ennätykset Suomessa.
- Dingo teki vuosina 1985-1986 suurimman siihenastisen jäähallikiertueen.
- Dingossa on soittanut 17 vakinaista muusikkoa, joista yhdeksän vuoden 2002 jälkeen.
- Ensimmäiset Dingon harjoitukset olivat sekasortoisia: ”Synnytyskipuja... Jonttu heitti Gibsoninsa Kokemäenjokeen, ja Pete manaili treenaamisen tuskaa läheisen kirkon tornissa istuneille naakoille... Kyllähän se Jontun Gibsonikin sitten myöhemmin sieltä jorpakosta kalastettiin ylös. Treenikset olivat yleensä ympärivuorokautisia sessioita. Me treenattiin kofeiinimyrkytyksen uhallakin,” muisteli Neumann myöhemmin Parhaat-kokoelman Dingo-historiikissa.
- Elokuussa 1984 Dingo esiintyi Helsingin Kaivopuistossa. Keikka oli Pepe Laaksoselle ensimmäinen Dingossa. ”Laaksosta jännitti niin perhanasti, että ennen kuin Dingo-kongi kumahti se yhtäkkiä tokaisi, että 'hetki vaan, nyt nimittäin lentää laatta....' ja oksensi sinne nurmikolle. Sitten se pyyhki roippeet hihaansa ja käveli tyynesti lavalle. Valokuvaajat olivat sen verran hienotunteisia, etteivät tapausta tallentaneet,” muistelee Neumann. (Lähde: Parhaat-kokoelman historiikki). Muut jäsenet muistavat edellisen tapahtuneen saman vuoden Saapasjalkarockissa.
- Neumannin ja hänen puolisonsa lapsettomuusongelmia käsiteltiin lehtien palstoilla, myös adoptiosta puhuttiin. Apu-lehti 2. helmikuuta 2002 julkaisi ”Kynä irti”- palstalla kirjoituksen, jonka aiheena olivat Neumannien lapsettomuus ja adoptiopuheet. Jutussa kerrottiin Neumannin tunnustaneen, että "intiaanilapsi olisi kiva". Neumann kanteli artikkelista Julkisen sanan neuvostolle, mutta JSN kallistui Apu-lehden puolelle. Julkisen sanan neuvoston päätös oli, että Pertti Neumann on julkisuuden henkilö, ja hänen yksityiselämänsä suoja on suppeampi kuin tavallisen kansalaisen.
[muokkaa] Lähteet
- Dingo Web Historiikki, diskografia ja kokoonpanotiedot ovat Dingo Webistä. Sivusto on myöntänyt luvan käyttää tietoja tässä artikkelissa.
- Parhaat-kokoelman historiikki.
[muokkaa] Kirjallisuutta
- Kari Levola: Kunnian kentät (Artmix 1985)
- Mika Virta ja Suvi Niemi: Dingolle rakkaudella (Mesomusiikki 1985)
- Emmi Martin: Minun Dingoni (Otava, 1986)
- Pertti Neumann: Tähti ja meripoika (Otava, 1992)
[muokkaa] Aiheesta muualla
- Dingon viralliset kotisivut
- Dingo Meteli.netissä
- YLE/Elävä arkisto: Dingomaniaa - Dingo eduskunnassa
- Dingo Last.fm-sivustolla.
 |
| Jäsenet Pertti Neumann – Jarkko Eve – Erik Valkama – Ari Toikka - Pekka Siistonen Jonttu Virta - Quuppa Seittonen – Pepe Laaksonen – Pete Nuotio - Tumppi Vähä-Pesola - Pave Maijanen - Jari Nieminen - Vesa Aaltonen - Pekka Kuorikoski - Hombre Lampinen - Juha Jokinen - Sami Välimäki |
| Albumit Nimeni on Dingo – Kerjäläisten valtakunta - Pyhä klaani – Via Finlandia - Purppuraa |
| Kokoelmat Tuhkimotarina – Sinä & Minä - 20 suosikkia - Autiotalo – Parhaat - Dingomania - Tähtisarja – 30 suosikkia - Kunnian päivät 1983–1986 |
