Tasa-arvo

Wikipedia

Tasa-arvo tarkoittaa, että eri toimijoilla on tietyssä suhteessa yhtäläinen asema. Tasa-arvoista on esimerkiksi, että naiset ja miehet saavat samasta työtehtävästä yhtä paljon palkkaa.

Tasa-arvoa aatteena kutsutaan egalitarismiksi (tai egalitarianismiksi). Yleisesti ottaen tasa-arvon loukkaaminen on syrjintää. Eritoten rodun perusteella syrjiminen on rasismia ja naisten syrjiminen on sovinismia tai yleisemmin seksismiä eli sukupuolisyrjintää.

Euroopan unionissa tasa-arvon vaatimuksen määrittävät rasismidirektiivi ja työsyrjintädirektiivi EY 2000/43. Säädös on voimassa Suomessa muualla kuin Ahvenanmaalla.

Suomen perustuslaki, kohta 6 § Yhdenvertaisuus, määrittää tasa-arvon mainittua direktiiviä alempana säädöksenä.

Sisällysluettelo

1 Tasa-arvon järjestäminen
2 Tasa-arvoaatteet
- 2.1 Tasa-arvon muotoja
3 Tasa-arvon ja kansanvallan suhde
4 Lainauksia
5 Katso myös
6 Kirjallisuutta
7 Aiheesta muualla

[muokkaa] Tasa-arvon järjestäminen

Suomessa jokainen poliittinen puolue sanoo kannattavansa tasa-arvoa, mutta puolueiden näkemykset käytännön toteutuksesta vaihtelevat laidasta laitaan. Kuvaavaa on, että jokainen puolue kutsuu omaa tasa-arvoaan todelliseksi tasa-arvoksi. Jos esimerkiksi opettajista suurin osa on naisia, erilaiset näkökulmat asiaan voisivat olla:

Kiintiöt: otetaan opettajakoulutukseen tasan 50% miehiä ja 50% naisia, riippumatta heidän pätevyydestään
Tasoitus: annetaan lisäpisteitä
Valistus: markkinoitaisiin miesopettajia sekä potentiaalisille hakijoille että muulle yhteiskunnalle ja yritettäisiin muuttaa valtarakennetta
Valvonta: varmistettaisiin, että hakuprosesseissa ja pisteytyksissä ollaan sukupuolipuolueettomia, eikä kukaan syrji ketään missään vaiheessa
Puuttumattomuus: katsotaan, että tämä vain on asioiden luonnollinen tila tai että asiaan ei muuten pidä puuttua.

EY:n direktiivi 2000/43 artikla 4 määrittää hyväksyttäviksi syrjinnän tai suosimisen perusteiksi:

"Työhön liittyvät todelliset ja ratkaisevat vaatimukset

Sen estämättä, mitä 2 artiklan 1 ja 2 kohdassa säädetään, jäsenvaltiot voivat säätää, että erilainen kohtelu, joka perustuu rotuun tai etniseen alkuperään liittyvään ominaisuuteen, ei ole syrjintää, jos tiettyjen työtehtävien luonteen tai niiden yhteyksien vuoksi, joissa tehtävät suoritetaan, kyseinen ominaisuus on todellinen ja ratkaiseva työhön liittyvä vaatimus, edellyttäen että tavoite on oikeutettu ja että vaatimus on oikeasuhteinen."

Käänteinen "syrjintä" tarkoittaa jonkin ryhmän suosimista toista vastaan. USA:ssa on vakiintunut käytäntö, jonka mukaan esimerkiksi afro-amerikkalaisille varataan kiintiöitä sen takia, että he muutoin olisivat tilastojen todistuksen mukaan muita heikommassa asemassa. Muunlainen syrjintä on siellä lailla kielletty.

Suomessa taas on päinvastainen menettely: suomenruotsalaisille on järjestetty erityispalveluita ja kiintiöitä, vaikka heidän olonsa ovat paremmat kuin muulla väestöllä ja heidän osuutensa korkea-arvoisissa viroissa ja tehtävissä on selvästi muuta väestöä suurempi.

Suomessa sukupuolten välistä tasa-arvoa edistämään on perustettu vuonna 1972 pysyväisluonteinen neuvottelukunta, Tasa-arvoasiain neuvottelukunta (TANE). Sen tehtävänä on: - seurata ja edistää naisten ja miesten tasa-arvon toteuttamista yhteiskunnassa - tehdä aloitteita ja esityksiä sekä antaa lausuntoja tasa-arvoon vaikuttavan lainsäädännön ja muiden toimenpiteiden kehittämiseksi - huolehtia yhteistyön edistämisestä viranomaisten, työmarkkinajärjestöjen ja muiden yhteisöjen kesken - edistää tasa-arvoa koskevaa tutkimustoimintaa ja tutkimustulosten hyödyntämistä - seurata alan kansainvälistä kehitystä.

[muokkaa] Tasa-arvoaatteet

Tasa-arvon pahimpia esteitä ovat esimerkiksi kastijärjestelmä Intiassa tai aikoinaan luokkajako Suomenkin feodaaliyhteiskunnassa. Marxilaisten mielestä vielä nykyäänkin teollisuusmaissa vallitsee luokkayhteiskunta liian vapaan kapitalismin ansiosta.

Laillistettua syrjintää kohtaan nousi valistusaikana aate, jonka mukaan kaikkien ihmisten tuli olla tasa-arvoisia lain edessä. Ajattelijoista ja yhteiskuntavaikuttajista etenkin Immanuel Kant ja Voltaire julistivat, että ketään ei saanut asettaa etulyöntiasemaan lain edessä, vaan saman lain piti koskea kaikkia. Äärimmilleen vietynä valtion puolueettomuusperiaate ja tasa-arvo lain edessä tarkoittavat myös, että köyhiä ei saa suosia rikkaiden kustannuksella (katso minarkia).

Mahdollisuuksien tasa-arvo oli toinen nimi, jota valistusajan ajattelijat käyttivät tasa-arvostaan. Kaikilla tuli olla yhtäläinen mahdollisuus vaikkapa omistaa viljelemänsä maa tai ryhtyä virkauralle. Nykyisin mahdollisuuksien tasa-arvo tarkoittaa pikemminkin peruslähtökohtien tasoittamista yhteiskunnassa niin, että esimerkiksi kenelle tahansa kustannetaan ilmainen koulutus yliopistossa riippumatta tulotasosta, vain osaaminen ratkaisee.

Tasa-arvoa lain edessä taas on esimerkiksi marxilaisessa perinteessä kutsuttu muodolliseksi tasa-arvoksi, koska kaikilla ihmisillä ei ole yhtäläisiä mahdollisuuksia menestyä yhteiskunnassa. Sosialistit kannattavat usein lopputulosten tasa-arvoa eli esimerkiksi tuloerojen ja varallisuuserojen vähäisyyttä.

[muokkaa] Tasa-arvon muotoja

Perustuslain 6 § 2 momentti määrittää tasa-arvon: "Ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan sukupuolen, iän, alkuperän, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella."

[muokkaa] Tasa-arvon ja kansanvallan suhde

Vasemmistolaisessa perinteessä on pyritty yhdistämään kansanvalta ja tasa-arvo toisiinsa. Tällöin väitetään, että kansanvalta ei toteudu liian epätasa-arvoisessa yhteiskunnassa, koska siinä rikkaat saavat vaikutusvaltaa poliittiseen elämään. Tähän liittyen on esitetty väitteitä, joiden mukaan poliittisen ja taloudellisen yläluokan edustajat sekä tärkeissä asemissa olevat virkamiehet olisivat osittain samaa joukkoa. Tasa-arvoisempi yhteiskunta taas väitetysti lisää pyrkimysten yhteneväisyyttä eri väestönosien kesken. Muodollinen tasa-arvo ei tämän mukaan tuo tasa-arvoisia poliittisia vaikutusmahdollisuuksia, minkä vuoksi parempiosaiset pystyvät uusintamaan vallitsevan tilanteen.

[muokkaa] Lainauksia

"Kapitalismin pelko on pakottanut sosialismin laajentamaan vapautta, ja sosialismin pelko on pakottanut kapitalismin lisäämään tasa-arvoa"

- William James Durant

"Kaikki eläimet ovat tasa-arvoisia, mutta toiset ovat tasa-arvoisempia"

- George Orwell

[muokkaa] Katso myös

[muokkaa] Kirjallisuutta

Haarscher, Guy (2006): Tunnustuksettomuus. (Alkuteos: La laïcité, 1996.) 23°45. Suomentanut Suomentanut Tapani Kilpeläinen. Tampere: Eurooppalaisen filosofian seura ry. ISBN 952-5503-22-4.