Punakylkirastas
Wikipedia
Punakylkirastas | ||||||||||||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||||
|
Punakylkirastas (Turdus iliacus) on Suomen yleisimpiä lintuja.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Koko ja ulkonäkö
Punakylkirastaan erottaa räkättirastaasta pienemmän koon, punaisen kylkilaikun ja vaalean silmäkulmajuovan perusteella. Selkä on ruskea ja vatsapuoli ruskeavalkokirjava. Kainalohöyhenet ovat punertavat (vrt. laulurastas). Pitkä pyrstö tököttää pystyssä varsinkin rastaan istuessa oksalla. Laulu on yleensä lyhyt, laskeva säe ja se vaihtelee alueittain "tryi-tryi-tryi". Varsinaisen laulusäkeen jälkeen lintu lavertelee hiljaa. Lentoääni imevä sirinä, jota kuulee syysmuuton aikaan usein öisin. Pesällä varoittaa kiihkeästi säksättämällä.
Pituus 19-23 cm, paino n. 60-65 g.
Vanhoilla punakylkirastailla on sulkasato elo-syyskuussa. Se kestää n. 1½ kuukautta, ja sen päätteeksi vanhat linnut erottaa nuorista, samana kesänä syntyneistä, sulkien kulumisasteesta ja siiven isojen peitinhöyhenten värieroista ja kulumisesta.
Vanhin suomalainen rengastettu punakylkirastas on ollut 17 vuotta 2 kuukautta 8 päivää vanha. Se on samalla Euroopan vanhin punakylkirastas.
[muokkaa] Levinneisyys ja elinympäristö
Punakylkirastaan pesimisaluetta on Pohjois-Eurooppa ja -Aasia. Suomessa pesii 1,2-2,5 miljoonaa paria, ja se on 4. runsain pesimälintumme. Ne muuttavat talveksi etelämmäksi, muun muassa Britteinsaarille. Suomalaiset punakyljet talvehtivat Ranskassa, Italiassa ja Iberian niemimaalla. Keväällä ne palaavat huhti-toukokuussa, syksyllä lähtevät syys-lokakuussa.
Euroopassa pesii 5 - 7 miljoonaa paria, joista pääosa Fennoskandiassa. Britanniassa pesii muutamia kymmeniä pareja Skotlannissa, mutta siellä talvehtii noin 750 000 punakylkirastasta.
Niiden elinympäristöä ovat nuoret havu- ja sekametsät sekä tundra. Taimikoissa ja puutarhoissa se viihtyy erityisen hyvin, samoin jokien ja järvien rantapensaikoissa ja soiden reunoissa. Pesii myös kaupungeissa ja omakotitalojen pihoilla. Muuttoaikoina myös pelloilla ja ulkosaariston luodoilla.
[muokkaa] Pesintä
Punakylkirastaan pesä on matalalla pensaassa tai puussa, tai maanpinnalla, rakennettu kuivista ruohoista. Muninta alkaa Etelä-Suomessa vapun tienoilla. Naaras munii tavallisesti 5 tai 6 munaa. Molemmat emot osallistuvat haudontaan, joka kestää n. 12 vrk. Poikaset lähtevät pesästä ennen kuin ovat lentokykyisiä, n. 11-12 vrk:n ikäisinä. Lentokyvyn ne saavuttavat muutaman päivän kuluessa. Poikaspesää emot vartioivat kiihkeästi säksättäen ja tehden päätähipovia syöksyjä. Punakylkirastas pesii melko säännöllisesti kahdesti, joskus kolmasti kesässä.
[muokkaa] Ravinto
Punakylkirastas syö hyönteisiä, matoja, kotiloita ja etanoita sekä marjoja.
[muokkaa] Aiheesta muualla
- Saurola, Pertti 1981: Euroopan rengastusprojekti - kohdelajeina ruokokerttunen ja punakylkirastas. - Lintumies 2.1981 s. 65-70. LYL.
- Tiainen, Juha & Piiroinen, Jarmo 1985: Punakylkirastaan pesimistulos Suomessa 1984. - Lintumies 3.1985 s. 150-152. LYL.
- Tyrväinen, H. 1969: The breeding biology of the Redwing (Turdus iliacus L.). - Ann. Zool. Fennici 6:1-46.