Marokko
Wikipedia
المملكة المغربية Al Mamlakah al Maghribīyah |
|||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|
|
|||||||
Valtiomuoto | perustuslaillinen monarkia | ||||||
Kuningas Pääministeri |
Mohammed VI Driss Jettou |
||||||
Pääkaupunki | Rabat |
||||||
Muita kaupunkeja | Casablanca | ||||||
Pinta-ala – josta sisävesiä |
446 550[1] (Marokon vaatima Länsi-Sahara mukaan luettuna 712 500 km²) km² (sijalla 56) 250 |
||||||
Väkiluku (2005) – väestötiheys – väestönkasvu |
32 725 847 (sijalla 36) 66,8 / km² 1,55 % (2006) |
||||||
Viralliset kielet | arabian kieli | ||||||
Valuutta | Marokon dirham (MAD) | ||||||
BKT (2005) – yhteensä – per asukas |
sijalla 38 139,5 miljardia USD 4 700 USD |
||||||
HDI (2003) | 0,631 (sijalla 124) | ||||||
Elinkeinorakenne | maatalous 21,7 %, palvelut 42,6 %, teollisuus 35,7 % BKT:sta |
||||||
Aikavyöhyke – kesäaika |
UTC+0 UTC+0 |
||||||
Itsenäisyys – Ranskasta |
9. maaliskuuta 1956 |
||||||
Lyhenne Maatunnus |
MA, MAR ajoneuvot: MA lentokoneet: CN |
||||||
Kansainvälinen suuntanumero |
+212 | ||||||
Motto | الله، الوطن، الملك
(Allāh, al Waţan, al Malik = Jumala, valtio, kuningas) |
||||||
Kansallislaulu | Hymne Chérifien | ||||||
Marokon kuningaskunta eli Marokko on kuningaskunta Afrikan luoteisosassa. Idässä rajanaapurina on Algeria. Marokolla on pitkä rantaviiva, joka ulottuu Atlantin valtamereltä Gibraltarinsalmen kautta Välimerelle asti. Marokon eteläinen raja on kiistanalainen. Marokko pitää Länsi-Saharan aluetta omanaan ja on hallinnoinut suurinta osaa alueesta vuodesta 1975. Marokon ilmasto on kesäisin lämmin, talvisin Marokossa on parhaimillaan noin +14 astetta lämminrä. Marokko on suosittu matkailumaa.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Nimi
Maan täydellinen arabiankielinen nimi tarkoittaa "läntistä kuningaskuntaa". Arabiankielisissä maissa Marokosta käytetään usein nimeä Al-Maghreb – "länsi". Useimmissa muissa kielissä käytössä olevan nimen, kuten Marokko, alkuperä on Marrakechin kaupungissa, joka tarkoittaa berberikielellä "jumalan maata".
[muokkaa] Historia
[muokkaa] Varhaiset vaiheet
Nykyinen Marokon alue on ollut asutettu neoliittiselta kaudelta alkaen. Varhaiset asukkaat olivat pääasiassa berbereitä. 600-luvulta lähtien alueelle alkoi tulla arabeja, joihin monet berberit sulautuivat. 700–1000-luvuilla alueella sijaitsi mm. Nekorin kuningaskunta.
Vuonna 859 Marokon Feziin perustettiin Al Karaouinen yliopisto, jonka Guinnessin ennätyskirja mainitsee maailman vanhimpana yliopistona.
1600-luvulta lähtien Marokossa on hallinnut Alaouiten dynastia.
[muokkaa] Siirtomaa-aika
1900-luvulla Ranska rupesi kiinnostumaan Marokosta sotilaallisessa ja taloudellisessa mielessä. Vuonna 1905 31. maaliskuuta Saksan keisari Vilhelm II teki silloisen kansleri Von Bülowin kehotuksesta Välimeren matkansa aikana vierailun Tangerin kaupunkiin. Keisarin tarkoitus oli saada Ranska epäilemään Entente cordialen hyödyllisyydestä. Tätä vierailua kutsutaan ensimmäiseksi Marokon kriisiksi.
Ranska pyysi apua Britannialta. Saksa vaati Marokon tulevaisuutta koskevan konferenssin järjestämistä, joka järjestettiinkin 16. tammikuuta 1906 Algecirasissa, Espanjassa.
7. huhtikuuta vuonna 1906 Saksa ja Ranska sopivat Algecirasissa, että molemmat maat saavat vapaasti harjoittaa kauppaa Marokon kanssa ja sallivat ulkomaalaisten pankkien ja yritysten tulon Marokkoon. Marokkoon perustettiin samassa yhteydessä espanjalaisten ja ranskalaisten upseerien johtamat poliisivoimat. Algecrasin konferenssissa tehty sopimus takasi Marokon itsenäisyyden.
Toinen Marokon kriisi alkoi 1. heinäkuuta vuonna 1911, kun saksalainen tykkivene Panther saapuu Agadiriin. Agadirissä oli tärkeä linnake, joka oli Marokon sulttaanin alaisuudessa. Englannissa ja Ranskassa heräsi pelko, että oli Saksa aikeissa tehdä Agadiristä Atlannin sotilastukikohdan. Saksan perusteluna oli se, että levottomuudet Marokossa olivat johtaneet siihen, että saksalaiset yritykset olivat pyytäneet apua Saksan hallitukselta.
Saksan ulkoministeriö sanoi lähettävänsä sotilaita suojelemaan saksalaisia Marokossa. Virallinen sopimus Marokosta allekirjoitettiin Fezissä, 30. maaliskuuta vuonna 1912, kun Marokon sulttaani Abdelhafid allekirjoitti sopimuksen, jossa Marokosta tehtiin Ranskan protektoraatti. Saksa tunnusti Marokon osaksi Ranskaa. Vastineeksi Saksa sai 275 000 km² suuruisen maa-alueen Ranskan Kongosta (Ranskan päiväntasaajan Afrikka); alue liitettiin Saksan Kameruniin, jolloin maa-alue kasvoi puolella. Kongon alue on pääasiassa suoaluetta, missä esiintyy unitautia.
Espanja sai alueita Marokon pohjoisosista. Näin Marokko jaettiin kahtia: pohjoisessa oli Espanjan Marokko ja etelässä Ranskan Marokko. Allekirjoituksen jälkeen Marokon sulttaani Abdelhafid luopui kruunusta veljensä Jusef ben Hassanin hyväksi. Marokkoon palkattiin erityistarkastaja, joka oli sveitsiläinen. Hänen tehtävänään oli valvoa, että sopimuksen mukaan tehdyt ehdot pidettiin. Hän asettui asumaan Tangeriin.
Tangerista tehtiin vuonna 1923 kansainvälinen vyöhyke, jota hallitsivat Ranskan, Espanjan ja Britannian virkamiehet. Italia liittyi sopimukseen vuonna 1928. Toisen maailmansodan aikana espanjalaiset miehittivät Tangerin. Se palautettiin Marokolle vuonna 1956.
Maa saavutti itsenäisyyden vuonna 1956, kun Ranskan Marokko sai itsenäisyyden. Pian tämän jälkeen Espanjan Marokko luovutettiin Marokon kuningaskunnalle. Tanger, joka oli ollut kansainvälinen kaupunki, palautettiin tällöin Marokkoon. Espanja palautti Marokolle Tarfaya-Tantan provinssin vuonna 1958 ja Ifnin alueen vuonna 1969. Ceuta ja Melilla ovat yhä Espanjan omistuksessa.
[muokkaa] Länsi-Saharan konflikti
Vuodesta 1991 alueella on vallinnut YK:n valvoma aselepo, ja ratkaisua on pyritty löytämään kansanäänestyksestä, jollainen oli tarkoitus järjestää jo vuonna 1992. Polisario ja Marokko eivät kuitenkaan ole päässeet yhteisymmärrykseen siitä, kenellä kansanäänestyksessä tulisi olla äänioikeus. Äänioikeutettujen tunnistamisprosessi lopetettiin vuonna 1999. Marokko hylkäsi vuonna 2003 YK:n erikoislähettiläs James Bakerin laatiman rauhansuunnitelman.
Marokko katsoo Länsi-Saharan alueen olevan historiallinen osa sitä, mutta Haagin kansainvälinen tuomioistuimen vuonna 1975 julkaiseman selvityksen mukaan historiallisia todisteita siitä, että Marokko olisi hallinnut aluetta ei ole. Tämän johdosta alueen valloitus oli vuoden 1960 siirtomaavaltojen itsemääräämisoikeuden julistuksen vastainen. Marokko on kuitenkin saanut tukea toimilleen muun muassa Yhdysvalloilta, Ranskalta, Espanjalta, Egyptiltä, Israelilta ja Saudi-Arabialta. [2]
Konflikti on johtanut siihen, että yli 150 000 länsisaharalaista pakolaista on asunut pakolaisleireillä Algeriassa jo vuodesta 1975 lähtien. YK:n järjestöt avustavat noin 90 000 pakolaista. [3]
[muokkaa] Politiikka
Marokon kuningas on aktiivinen johtaja, tosin hänen vaikutusvaltansa on vähenemässä.
[muokkaa] Provinssit
Marokko on jaettu 37 provinssiin ja kahteen wilayaan.
Provinssit | |||
---|---|---|---|
|
|
|
|
Wilayat | |||
Kolme muuta provinssia Ad Dakhla (Oued Eddahab), Boujdour ja Es Smara sekä osa Tan-Tania ja Laayounea kuuluvat Marokon hallitsema Länsi-Saharaan.
[muokkaa] Maantiede ja luonto
Algeria on Marokon rajanaapuri idässä ja kaakossa. Välimeren rannikolla on Espanjan enklaavit Ceuta ja Melilla sekä Peñón de Vélez de la Gomera (pieni hiekkasärkkä yhdistää sen Marokkoon), Peñón de Alhucemas, Islas Chafarinas ja Isla Perejil saaret. Atlantilla vesialueilla lännessä on Espanjalle kuuluvat Kanariansaaret ja Portugalin Madeira. Pohjoisessa Marokko rajoittuu Gibraltarinsalmeen.
Marokon pääkaupunki on Rabat ja suurin kaupunki Casablanca. Maan pinta-ala on 446 550 km², josta vettä on 250 km². Maarajaa on yhteensä 2 017,9 kilometriä. Eniten sitä on Algerian kanssa (1 559 km). Rantaviivaa kertyy 1 835 kilometriä.
Marokon korkein kohta on Jebel Toubkal 4 165 metrin korkeudessa merenpinnan yläpuolella. Matalin kohta on Sebkha Tal 55 metriä merenpinnan alapuolella. Suuri osa Marokosta on vuoristoista, ja Atlasvuoret sijaitsevat osittain siellä. Maan pohjoisosassa sijaitsevat Rifvuoret.
[muokkaa] Turismi
Marokko on suosittu turistikohde, jonka myötä köyhyys on vähentynyt ja matkailu on tuonut marokkolaisille uusia työpaikkoja. Turismin myötä myös englannin kieli on yleistynyt maassa hurjasti.
[muokkaa] Ilmasto
Marokossa vallitsee subtrooppinen välimerenilmasto. Vuonna 1995 maassa oli pahin kuivuus yli kolmeenkymmeneen vuoteen.
Vuoden keskilämpötila Rabatissa on 22 °C, Casablancassa 21 °C, Agadirissa 23 °C, Marrakeshissa 22 °C ja Tangerissa 19 °C [4]
[muokkaa] Väestöjakauma
Väestötiedot vuonna 2006 |
|
---|---|
Ikärakenne | 0–14-vuotiaita 31,6 % 15–64-vuotiaita 63,4 % yli 64-vuotiaita 5 % |
Mediaani-ikä | 23,9 vuotta |
Väestönkasvu | 1,55 % |
Syntyvyys | 21,98 / 1 000 henkilöä |
Kuolleisuus | 5,58 / 1 000 henkilöä |
Lapsikuolleisuus | 40,24 / 1 000 syntymää |
Nettomaahanmuutto | -0,87 / 1 000 henkilöä |
Eliniänodote | keskiarvo: 70,94 vuotta miehet: 68,62 vuotta |
HIV:n levinneisyys aikuisväestössä | 0,1 % |
Lukutaitoisia | 51,7 % väestöstä |
Marokko on väkiluvultaan maailman neljänneksi suurin arabimaa Egyptin, Sudanin ja Algerian jälkeen. Suurin osa marokkolaisista on sunnamuslimeja. Merkittävin etninen ryhmä ovat arabit, jotka saapuivat maahan 600- ja 1000-lukujen välillä. Marokossa on myös yksi suurimmista berberiasutuksista.
Marokon virallinen kieli on arabia, ja marokonarabia on oma murteensa. 12 miljoonaa Marokon asukasta puhuu äidinkielenään berberikieliä. Myös ranskaa ymmärretään laajalti, joskaan sillä ei ole maassa virallisen kielen asemaa.
Marokon väkiluku on noin 31 478 000 (2005). Ylänköalueilla asuu 35 % asukkaista. He ovat enimmäkseen berberikielten puhujia. Arabiankielinen enemmistö asuu pääosin alangoilla.
[muokkaa] Talous
Marokko on solminut vapaakauppasopimuksen EU:n ja Yhdysvaltojen kanssa.
[muokkaa] Merkittävimmät vientituotteet
[muokkaa] Kulttuuri
Marokon ruokakulttuuri on tyypillisen pohjoisafrikkalainen, jossa käytetyimpiä mausteita ovat korianteri, kumina, meirami ja minttu. Erityisesti jälkiruokien maustamiseen käytetään usein ruusuvettä. Kuuluisin marokkolainen ruoka on kuskus. Myös lukuisia pieniä annoksia sisältävä meze-pöytä on tyypillinen Marokolle.
[muokkaa] Turismi
Marokko on suosittu turistikohde, jonka myötä köyhyys on vähentynyt maassa ja turismista on tullutkin monelle marokkolaiselle tulonlähde, myös englannin kieli on yleistynyt maassa hurjasti.
[muokkaa] Musiikki
Marokon musiikki on pääosin arabimusiikkia, mutta siihen on aikojen saatossa jättänyt vaikutteita muun muassa andalusialainen musiikki. Myöhemmin vaikutteita on tullut populaarimusiikista, ja tunnettuja yhtyeitä ovat esimerkiksi Lemchaheb, Nass El Ghiwane ja Jil Jilala. Berbereillä ja muilla etnisillä vähemmistöillä on omat musiikkiperinteensä.
Marokko on osallistunut Eurovision laulukilpailuun kerran: vuonna 1980, jolloin maata edusti Samira Said kappaleellaan "Bitakat Hob". Maan kansallislaulu on Léo Morganin säveltämä ja Ali Squalli Houssainin sanoittama Hymne Chérifien.
[muokkaa] Maailmanperintökohteet
UNESCO:n maailmanperintöluetteloon on päässyt kahdeksan kohdetta Marokosta. Kohteen nimen perässä on vuosi, jolloin se hyväksyttiin luetteloon.
- Volubilisin arkeologinen kohde (1997)
- Meknesin historiallinen kaupunki (1996)
- Ait-Ben-Haddoun Ksar (1987)
- Essaouiran medina (2001)
- Fezin medina (1981)
- Marrakeshin medina (1985)
- Tétouanin medina (1997)
- Mazaganin portugalilainen kaupunki (2004)
[muokkaa] Koulutus
Vuonna 1994 Marokossa oli 5 517 koulua ja 125 136 opettajaa [6]. Peruskoulutus on ilmaista ja pakollista viiteentoista ikävuoteen saakka.
Marokon yliopistoja ovat muiden muassa Al Akhawaynin yliopisto Ifranessa ja vuonna 859 perustettu Al Karaouinen yliopisto Fezissä.
[muokkaa] Liikenne
Marokossa on rautateitä yhteensä 1 907 kilometriä ja valtatietä 57 847.
Marokossa on neljätoista kansainvälistä lentoasemaa [7]. Ne sijaitsevat Agadirissa, Al Hoceimassa, Casablancassa, Dakhlassa, Essaouirassa, Fezissä, Laâyounessa, Marrakeshissa, Nadorissa, Ouarzazatessa, Oujdassa, Rabat-Saléssa, Tangerissa ja Tetouanissa.
[muokkaa] Aiheesta muualla
[muokkaa] Lähteet
- ↑ CIA The World Factbook
- ↑ Ulkoministeriön kehityspoliittinen viestintä: Länsi-Sahara ei saa Marokon tunnustusta
- ↑ Ulkoministeriön kehityspoliittinen viestintä: Länsi-Sahara ei saa Marokon tunnustusta
- ↑ http://www.tourism-in-morocco.com/modules.php?op=modload&name=NS-Infos&file=index&func=practical#climat
- ↑ http://whc.unesco.org/en/statesparties/ma
- ↑ http://www.me-schools.com/countries/morocco.htm
- ↑ http://www.tourism-in-morocco.com/modules.php?op=modload&name=NS-Infos&file=index&func=coming
Afrikan valtiot | |
Pohjois-Afrikka : Algeria · Egypti · Libya · Marokko · Mauritania · Sudan · Tunisia · Kiistanalaiset alueet: Länsi-Sahara |
|
Länsi-Afrikka : Benin · Burkina Faso · Gabon · Gambia · Ghana · Guinea · Guinea-Bissau · Kamerun · Kap Verde · Kongon tasavalta · Liberia · Mali · Norsunluurannikko · Niger · Nigeria · Päiväntasaajan Guinea · São Tomé ja Príncipe · Senegal · Sierra Leone · Togo | |
Keski-Afrikka : Burundi · Keski-Afrikan tasavalta · Kongon demokraattinen tasavalta · Ruanda · Tšad | |
Itä-Afrikka : Djibouti · Eritrea · Etiopia · Kenia · Seychellit · Somalia · Tansania · Uganda Kiistanalaiset alueet: Puntmaa · Somalimaa | |
Etelä-Afrikka : Angola · Botswana · Etelä-Afrikan tasavalta · Komorit · Lesotho · Madagaskar · Malawi · Mauritius · Mosambik · Namibia · Swazimaa · Sambia · Zimbabwe Epäitsenäiset alueet: Mayotte · Réunion · Saint Helena |