Länsi-Sahara
Wikipedia
| الجمهورية العربية الصحراوية الديمقراطية Al-Jumhūrīyya al-`Arabīyya al-Saharāwīyya al-Dīmuqrātīyya |
|||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|
|
|||||||
 |
|||||||
| Valtiomuoto | – | ||||||
| Presidentti Pääministeri |
Mohamed Abdelaziz* Abdelkader Taleb Oumar* |
||||||
| Pääkaupunki | Laayoune |
||||||
| Muita kaupunkeja | Smara (50 000 as.), Dakhla (30 000 as.) |
||||||
| Pinta-ala – josta sisävesiä |
226 000 km² (sijalla 83) – |
||||||
| Väkiluku (2003) – väestötiheys – väestönkasvu |
261 794 (sijalla 182) 1 / km² ? % (–) |
||||||
| Viralliset kielet | arabia | ||||||
| Valuutta | Marokon dirhami (?) | ||||||
| BKT (?) – yhteensä – per asukas |
sijalla ? ? ? |
||||||
| HDI (?) | ? (sijalla ?) | ||||||
| Elinkeinorakenne | maatalous ? %, palvelut 40 %, teollisuus ? % BKT:sta |
||||||
| Aikavyöhyke – kesäaika |
UTC±0 ? |
||||||
| Itsenäisyys – julistautui – aluevaatimus |
1976 Marokko (ei tunnustettu) |
||||||
| Lyhenne Maatunnus |
EH ajoneuvot: DARS lentokoneet: – |
||||||
| Kansainvälinen suuntanumero |
+212 | ||||||
| Motto | – | ||||||
| Kansallislaulu | – | ||||||
| * maanpaossa | |||||||
Länsi-Sahara (arab. الصحراء الغربية, al-Ṣaḥrā' al-Gharbīyah, esp. Sahara Occidental) sijaitsee Afrikan luoteisosassa. Sen rajanaapurit ovat pohjoisessa Marokko, koillisessa Algeria, Mauritania idässä sekä etelässä ja Atlantin valtameri lännessä. Suurin kaupunki on El Aaiún (Laayoune), jossa suurin osa alueen väestöstä asuu. Länsi-Sahara on yksi maailman harvimmin asutuista seuduista: keskimäärin maassa asuu vain yksi asukas jokaista neliökilometriä kohden.
Länsi-Saharan asema on kiistelty. Marokko miehittää aluetta suurelta osin ja on julistanut koko alueen osaksi Marokkoa. Tätä ei tunnusteta yleisesti. Polisarion on toinen aluetta omanaan pitävä ryhmä. YK:lla ei ole asiasta virallista kantaa, koska sen mukaan alueella ei ole koskaan ollut valtiota.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Historia
Pääartikkeli: Länsi-Saharan historia
Ennen kuin Espanjan diktaattori Francisco Franco kuoli, keskusteltiin Espanjassa Länsi-Saharan tulevaisuudesta. Sekä Marokko että Mauritania vaativat aluetta itselleen.
6. marraskuuta Marokosta lähti kuningas Hassan II:n käskystä 250 000 marokkolaisen ns. "rauhanmarssi" Espanjan Saharaan. Espanja suostui marssin jälkeen Marokon vaatimuksiin ja Madridin salaisessa sopimuksessa 14. marraskuuta 1975 Espanja luovutti Länsi-Saharan Marokolle ja Mauritanialle, jotka sopivat tilapäisen hallinnon perustamisesta Länsi-Saharan alueelle.
Marraskuussa 1975 Espanja evakuoi joukkonsa ja siirsivät jopa ruumiit hautausmailta. Marokko ja Mauritania etenivät täydellä voimalla ja yllättivät Polisarion. Osa pakolaisista pakeni Algeriaan, joka järjesti pakolaisleirejä. Espanjan mandaatin päättyessä Polisario julisti seuraavana päivänä 27. helmikuuta 1976 Saharan Demokraattisen Arabitasavallan itsenäiseksi.
Marokko liitti itseensä 2/3 maasta, ns. Etelämaakunnat, ja Mauritania Río de Oron Tiris al-Gharbiyyan nimellä. Polisario keskitti hyökkäyksensä heikkoa Mauritanian armeijaa vastaan ja hyökkäisi jopa pääkaupunkiin Nouakchottiin. Armeija kaappasi vallan Mauritaniassa ja Polisario julisti aselevon 1978 ja luovutti alueen Polisariolle. Tällöin Marokko kuitenkin otti haltuunsa koko alueen ja sota jatkui.
1980-luvulla Marokko alkoi rakentamaan muuria joka jakaa Länsi-Saharan kahtia. Ns. Marokon muuri on noin 2 720 km pitkä. Marokon taloutta jatkuva sota rasittaa merkittävästi.
Vuodesta 1991 alueella on vallinnut YK:n valvoma aselepo, ja ratkaisua on pyritty löytämään kansanäänestyksestä, jollainen oli tarkoitus järjestää jo vuonna 1992. Polisario ja Marokko eivät kuitenkaan ole päässeet yhteisymmärrykseen siitä, kenellä kansanäänestyksessä tulisi olla äänioikeus. Äänioikeutettujen tunnistamisprosessi lopetettiin vuonna 1999. Marokko hylkäsi vuonna 2003 YK:n erikoislähettiläs James Bakerin laatiman rauhansuunnitelman.
Marokko katsoo Länsi-Saharan alueen olevan historiallinen osa sitä, mutta Haagin kansainvälinen tuomioistuimen vuonna 1975 julkaiseman selvityksen mukaan historiallisia todisteita siitä, että Marokko olisi hallinnut aluetta, ei ole. Tämän johdosta alueen valloitus oli vuoden 1960 siirtomaavaltojen itsemääräämisoikeuden julistuksen vastainen. Marokko on kuitenkin saanut tukea toimilleen muun muassa Yhdysvalloilta, Ranskalta, Espanjalta, Egyptiltä, Israelilta ja Saudi-Arabialta. [1]
Konflikti on johtanut siihen, että yli 150 000 länsisaharalaista pakolaista on asunut pakolaisleireillä Algeriassa jo vuodesta 1975 lähtien. YK:n järjestöt avustavat noin 90 000 pakolaista.[2]
[muokkaa] Maantiede
Pääartikkeli: Länsi-Saharan maantiede
[muokkaa] Väestöjakauma
Pääartikkeli: Länsi-Saharan väestöjakauma
Heinäkuussa 2003 Länsi-Saharan alueella asui n. 261 794 ihmistä, joilla suurimmalla osalla oli Sahrawin kansalaisuus. He puhuvat arabiaa ja espanjaa. Pääuskonto on islam.
[muokkaa] Merkittävimmät luonnonvarat
[muokkaa] Merkittävimmät vientituotteet
[muokkaa] Lähteet
- ↑ Ulkoministeriön kehityspoliittinen viestintä: Länsi-Sahara ei saa Marokon tunnustusta
- ↑ Ulkoministeriön kehityspoliittinen viestintä: Länsi-Sahara ei saa Marokon tunnustusta
| Afrikan valtiot | |
 |
Pohjois-Afrikka : Algeria · Egypti · Libya · Marokko · Mauritania · Sudan · Tunisia · Kiistanalaiset alueet: Länsi-Sahara |
 |
Länsi-Afrikka : Benin · Burkina Faso · Gabon · Gambia · Ghana · Guinea · Guinea-Bissau · Kamerun · Kap Verde · Kongon tasavalta · Liberia · Mali · Norsunluurannikko · Niger · Nigeria · Päiväntasaajan Guinea · São Tomé ja Príncipe · Senegal · Sierra Leone · Togo |
 |
Keski-Afrikka : Burundi · Keski-Afrikan tasavalta · Kongon demokraattinen tasavalta · Ruanda · Tšad |
 |
Itä-Afrikka : Djibouti · Eritrea · Etiopia · Kenia · Seychellit · Somalia · Tansania · Uganda Kiistanalaiset alueet: Puntmaa · Somalimaa |
 |
Etelä-Afrikka : Angola · Botswana · Etelä-Afrikan tasavalta · Komorit · Lesotho · Madagaskar · Malawi · Mauritius · Mosambik · Namibia · Swazimaa · Sambia · Zimbabwe Epäitsenäiset alueet: Mayotte · Réunion · Saint Helena |
