Valtio
Wikipedia
Valtio on yhteisö, jolla on tietyllä alueella muista yhteisöistä riippumaton valta erityisesti yhteiskuntajärjestyksen ylläpitämiseksi.
Max Weberin määritelmän mukaan "oikeusjärjestyksenä ja hallitsemiskoneistona toimiva pakkoyhteisö, joka onnistuneesti vaatii itselleen fyysisen väkivallan käytön legitiimiä monopolia määrätyllä maantieteellisellä alueella"
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Suomen valtio
Suomessa valtion oikeutus perustuu demokraattiselle valtioaattelle ja hallitusmuodon 2 §:n mukaan valtiovalta kuuluu kansalle. Vaaleilla hankitun valtuutuksen perusteella eduskunta käyttää yhdessä tasavallan presidentin kanssa lainsäädäntövaltaa, ja riippumattomat tuomioistuimet käyttävät tuomiovaltaa.
Valtion yleistä hallitusta varten taas on olemassa valtioneuvosto. Hallitusmuodon mukaisessa kolmijako-opissa esitetään käsitys kansakunnan valtiollisen vallan jakamisesta.
[muokkaa] Valtioaatteet
Neljä perinteistä käsitystä valtion alkuperästä ja oikeutuksesta ovat:
- Yliluonnollinen tai luonnollinen valta: valtion valta on saatu korkeammalta voimalta (kuten jumalilta) tai se on syntynyt "luonnostaan" ihmisen sisäsyntyisestä tarpeesta sääntöihin ja järjestykseen.
- Luonnonoikeudet: ihmisellä on "luonnollisia", luovuttamattomia oikeuksia, ja valtiot ovat syntyneet suojellakseen niitä.
- Yhteiskuntasopimus: kansa on muodostanut valtion yhteisellä sopimuksella tarkoituksenaan synnyttää etuja ja hyötyjä, jotka eivät ole saavutettavissa ilman yhteistyötä.
- Ristiriita-ajattelu: valtiot eivät ole syntyneen minkään tietoisen päätöksen seurauksena, vaan väkivaltaisessa yhteydenotossa, jossa vahvin ryhmittymä on saanut alueen haltuunsa.
Käytännössä useimmat poliittiset ajattelijat yhdistävät kaksi tai useampaa edellistä mallia esittäen esimerkiksi, että eri valtioilla on erilainen alkuperä. Eräitä kuuluisia valtioaatteita ovat sopimusteoria, liberalismi, marxismi ja konservatismi. Anarkismin ideologia on valtiovaltaa vastaan, mutta myös se on yhteiskuntateoria. Artikkelin alussa esitetyistä kuvauksista ensimmäinen sopisi anarkismiin, muttei jälkimmäinen Webberin määritelmä.
Sopimusajattelu perustuu yhteiskuntasopimuksen ajatukseen, ja on tärkeimmistä valtioaatteista ainoa, joka ei liity yksittäiseen poliittiseen aatteeseen - luultavasti koska useat aatteet ovat omaksuneet sen omalla tavallaan. Sopimusajattelussa valtion tulee heijastaa yleistä, koko yhteisön etua ja sovittaa se yksityisiin etuihin.
Liberalismi perustuu enimmäkseen luonnonoikeuteen: valtion päätarkoituksena on siitä riippumattomien luonnollisten oikeuksien turvaaminen. Liberaalien keskuudessa on kuitenkin ollut erimielisyyttä siitä, mitä luonnolliset oikeudet lopultakin ovat. Arvostelijain mukaan niitä ei ole olemassakaan, koska niitä ei voida havaita luonnosta. Toisaalta on myös liberaaleja, jotka nojaavat sopimusteoriaan (useimmiten liberaalien vasemmistosiipeä, jotka ovat vastakkaisessa laidassa vähimmäis- eli ”yövartijavaltiota” kannattaviin oikeistoliberaaleihin nähden).
Marxilainen ajattelu perustuu ristiriita-ajatteluun, etenkin ajatukseen luokkataistelusta. Tästä näkökulmasta valtion päätehtävänä on sosialismiin siirtymisen jälkeen lakkauttaa epäoikeudenmukaisuudet omaisuudenjaossa, hallitsevan luokan ylivalta ja riisto. Ennen vallankumousta valtion tehtävänä on taas toimia hallitsevan luokan työkaluna epäoikeudenmukaisuuksien ylläpitämiseksi.
Konservatiivinen valtioajattelu perustuu luonnollisen tai etenkin aikaisemmin yliluonnollisen vallan ajatukselle: olemassa olevat perinteet ja arvojärjestykset nähdään yhteisölle hyödyllisinä, ja valtion tehtävänä on tukea niitä.
Anarkistisessa ajattelussa valtio ei ole muuta kuin tarpeeton ja hyväksikäyttävä osa yhteiskuntaa.
[muokkaa] Valtio organisaationa
Valtio on eräs ihmisen järjestäytymisen muoto. Sitä edelsivät suku, heimo tai päällikkökunta ja nykyaikana on meneillään globalisaatio. Valtio syntyi ihmisyhteisön valtarakenteista. Valtio mahdollisti hallinnon elättämisen lähinnä maatalouden ylijäämään kohdistuvan verotuksen turvin.
Quincy Wrightin mukaan kauppa ja tekniikka vaativat uudenlaista hallintoa ja lakeja. Tämän mukaan maailmanlaajuiseksi kehittynyt informaatiotekniikka ja maapalloistunut vapaakauppa ennakoisivat maailmanlaajuista hallintoa ja maailmanlaajuisia lakeja. Maapalloistuminen tuskin merkitsee valtion nopeata häviämistä, mutta selvästi sen vallan vähenemistä. Ylin taso (globaali taso) valvoo muodostuttuaan alempia, yleisiä valtarakenteita ja valtioita. Valtioiden toiminnassa tarvitaan yhä enemmän valtioiden välistä, jopa maailmanlaajuista yhteistoimintaa. Tähän liittyy myös ajatus kokonaisturvallisuudesta.
[muokkaa] Valtion tehtävät Woodrow Wilsonin mukaan
Yhdysvaltain presidentti Woodrow Wilsonin näkemykset 1920-luvulla edustavat tyypillistä näkemystä ns. yövartijavaltion tehtävistä.
- järjestyksen vaaliminen; ihmisten ja omaisuuden suojaaminen väkivallalta
- miehen ja vaimon, lasten ja vanhempien välisten oikeudellisten asioiden käsittely
- omaisuuden hallussapito, siirto ja vaihdon säätely sekä näiden oikeudellisten vastuualueiden määrääminen velkojen ja rikosten suhteen
- sopimusoikeuksien määrittäminen yksilöiden välillä
- rikosten rankaisu ja määrittely
- oikeusriitojen ratkaisu siviiliasioissa
- poliittisten velvollisuuksien, oikeuksien ja kansalaisuuden määrittäminen
- valtion asioiden hoito toisten valtioiden kanssa; valtion suojaaminen ulkoiselta vaaralta tai hyökkäykseltä sekä valtion kansainvälisten suhteiden edistäminen
Sittemmin valtion tehtävien piiri on etenkin länsimaissa laajentunut. Nykyään erityisesti eurooppalaisessa ajattelussa valtion tehtäväksi nähdään myös yksilön sosiaalisten ja sivistyksellisten ihmisoikeuksien turvaaminen. Tämä laajentaa valtion tehtävät koulutuksen, sosiaalipolitiikan ja talouden alueelle.
[muokkaa] Katso myös
[muokkaa] Kirjallisuutta
- Haarscher, Guy (2006): Tunnustuksettomuus. (Alkuteos: La laïcité, 1996.) 23°45. Suomentanut Suomentanut Tapani Kilpeläinen. Tampere: Eurooppalaisen filosofian seura ry. ISBN 952-5503-22-4.
- Lahtinen, Mikko (toim.) (2002): Matkoja utopiaan. Sisältö: Aurinkokaupunki / Tommaso Campanella. Uusi Atlantis / Francis Bacon. Täydellisen valtion idea / David Hume. Matkoja mahdolliseen / Mikko Lahtinen. Suomentaneet Pia Mänttäri, Topi Makkonen, Petri Koikkalainen ja Tuukka Tomperi. Tampere: Vastapaino. ISBN 951-768-058-9.
