Ons Hémécht
Wikipedia
Ons Hémécht (kirjoitusasuna on hiljan hyväksytty myös Ons Heemecht) on Luxemburgin kansallislaulu. Luxemburginkielinen nimi on suomeksi ”Kotimaani”. Laulun on säveltänyt Jean Antoine Zinnen 1864 Michel Lentzin vuonna 1859 kirjoittamiin sanoihin. Laulusta tuli kansallislaulu 1895.
[muokkaa] Sanat
- Wou d'Uelzécht durech d'Wisen zéit,
- Duurch d'Fielsen d'Sauer brécht,
- Wou d'Rief laanscht d'Musel dofteg bléit,
- Den Himmel Wäin ons mécht:
- Dat as onst Land, fir dat mer géif
- Heinidden alles won,
- Ons Hemechtsland dat mir so déif
- An onsen Hierzer dron.
- Ons Hemechtsland dat mir so déif
- An onsen Hierzer dron.
- An sengem donkle Bëscherkranz,
- Vum Fridde stëll bewaacht,
- Sou ouni Pronk an deire Glanz
- Gemittlech léif et laacht;
- Säi Vollek frou sech soë kann,
- An 't si keng eidel Dreem:
- Wéi wunnt et sech sou heemlech dran,
- Wéi as 't sou gutt doheem!
- Gesank, Gesank vu Bierg an Dall
- Der Äärd, déi äis gedron;
- D'Léift huet en treie Widderhall
- A jidder Broscht gedon;
- Fir, d'Hemecht ass keng Weis ze schéin;
- All Wuert, dat vun er klénkt,
- Gräift äis an d' Séil wéi Himmelstéin
- An d'A wéi Feier blénkt
- O Du do uewen, deem séng Hand
- Duurch d'Welt d'Natioune leet,
- Behitt du d'Lëtzebuerger Land
- Vum frieme Joch a Leed;
- Du hues ons all als Kanner schon
- De fräie Geescht jo ginn,
- Looss viru blénken d'Fräiheetssonn,
- Déi mir so laang gesinn!
- Looss viru blénken d'Fräiheetssonn,
- Déi mir so laang gesinn!
Virallinen kansallishymni koostuu säkeistöistä 1 ja 4.
Suorasanainen käännös suomeksi
- Missä Else virtaa niittyjen läpi,
- sauer murtautuu halki kallioiden,
- missä viinirypäleet kukkivat tuoksuen Moselin varsilla,
- taivas antaa meille viinin:
- Se on maamme, jonka edestä
- uskaltaisimme täällä kaikkemme,
- kotimaamme, jota kannamme
- niin syvällä sydämessämme.
- Pimeiden metsiensä siimeksessä,
- hiljaisen rauhan vaalimana,
- niin vailla koreutta ja kallista loistoa,
- se hymyää kotoisan vienosti.
- Sen kansa voi kutsua itseään onnelliseksi,
- eikä se ole pelkkä unelma:
- kuinka kodikasta onkaan asua täällä,
- kuinka ihanaa olla täällä kotonaan.
- Laulu, laulu vuorilta ja laaksoista
- maalle, joka on meitä kantanut,
- rakkautesi saa kalliin vastauksen
- jokaisen rinnassa.
- kotimaalle ei yksikään laulu ole liian kallis,
- jokainen sanakin siitä,
- valtaa sielun kuin ääni taivaasta
- ja silmämme loistavat liekkien lailla.
- Oi sinä taivaassa, jonka käsi
- johtaa kansakuntia halki maailman,
- varjele Sinä Luxemburgin maata
- vieraan ikeestä ja piinasta.
- Olethan antanut meille kaikille lapsinasi
- vapaan hengen,
- anna sen vapauden auringon paistaa edelleen,
- jonka olemme jo nähneet niin pitkään.
