Birger Ruud
Wikipedia
Birger Ruud (s. 23. elokuuta 1911 Kongsbergissä, k. 13. kesäkuuta 1998) oli norjalainen mäkihyppääjä sekä alppihiihtäjä.
Ruud oli mäkihypyssä maailman huipulla ennenn toista maailmansotaa. Hän voitti 1930-luvulla mäkihypyssä MM-kultaa 1931 Oberhofissa, 1935 Vysoké Tatryssa, 1937 Chamonix'ssa ja hopeaa 1939 Zakopanessa. Olympiakultaa hän voitti mäkihypyssä 1932 Lake Placidissa ja 1936 Garmisch-Partenkirchenissä, missä hän kilpaili mäkihypyn lisäksi myös alppihiihtokilpailuun. Hän voitti syöksykilpailun ja johti kisaa neljällä sekunnilla ennen pujottelua. Pujottelussa hän kuitenkin laski portin ohi, sai kuuden sekunnin aikasakon ja sijoittui lopputuloksissa neljänneksi.
Vuonna 1943, kun Norja oli Saksan miehittämänä, Ruud joutui Grinin keskitysleirille Bærumiin. Hän kilpaili mäkihypyssä vielä 36-vuotiaana 1948 talvikisoissa Sankt Moritzissa ja saavutti hopeaa. Hän hyppäsi urallaan kaksi maailmanennätyshyppyä: 76,5 metriä Odnesbakkenissa 1931 ja 92 metriä Planicassa vuonna 1934.
Ruudin oli määrä sytyttää 1994 Lillehammerin olympialaisten olympiatuli, mutta sai sydänoireita juuri ennen tapahtumaa ja joutui luopumaan tehtävästä.
[muokkaa] Aiheesta muualla
|
1924: Jacob Tullin Thams | 1928: Alf Andersen | 1932: Birger Ruud | 1936: Birger Ruud | 1948: Petter Hugsted | 1952: Arnfinn Bergmann | 1956: Antti Hyvärinen | 1960: Helmut Recknagel | 1964: Veikko Kankkonen | 1968: Jiří Raška | 1972: Yukio Kasaya | 1976: Hans-Georg Aschenbach | 1980: Toni Innauer | 1984: Jens Weissflog | 1988: Matti Nykänen | 1992: Ernst Vettori | 1994: Espen Bredesen | 1998: Jani Soininen | 2002: Simon Ammann | 2006: Lars Bystøl |
