Andreas Papandreou

Wikipedia

	Tämän artikkelin vieraskielisten nimien translitterointia on pyydetty parannettavaksi.
	Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla.

Andreas Georgiou Papandreou (kreik. Ανδρέας Γ. Παπανδρέου, 5. helmikuuta 1919 – 23. kesäkuuta 1996) oli kreikkalainen taloustieteilijä ja poliitikko. Hän oli kolmen hallituksen johdossa Kreikan pääministerinä 21. lokakuuta 1981 – 2. heinäkuuta 1989 ja 13. lokakuuta 1993 – 22. tammikuuta 1996.

Papandreou oli kotoisin Chiosista (Χίος), hän oli johtavan kreikkalaisen liberaalipoliitikko Georgios Papandreoun poika. Hänen äitinsä Sofia Mineyko oli puoliksi puolalaissyntyinen. Papandreou meni Ateenan yliopistoon 1937 ja oli aktiivinen trotskilaisissa ryhmissä. Kun Ioannis Metaxas (Ιωάννης Μεταξάς) nousi maan diktaattoriksi, hänet pidätettiin ja kidutettiin. Vanhempiensa suhteiden avulla hän pääsi maasta.

Papandreou meni 1942 Harvardin yliopistoon Yhdysvaltoihin, jossa väitteli taloustieteen tohtoriksi. Hän jäi Harvardiin luennoijaksi ja professoriksi vuoteen 1947, sai 1944 Yhdysvaltain kansalaisuuden ja palveli laivastossa. Myöhemmin hän työskenteli Minnesotan yliopistossa, Northwestern Universityssa, Berkeyssä Kalifornian yliopistolla, jossa hän oli taloustieteen laitoksen johtaja, Tukholmassa, New Yorkissa ja Yorkin yliopistossa Torontossa. Hän nai 1951 yhdysvaltalaisen Margaret Chantin, jonka kanssa sai kolme poikaa ja tyttären.

Papandreou palasi Kreikkaan 1959 johtamaan talouskehitysohjelmaa. Hänet nimitettiin 1960 Ateenan taloustutkimuksen instituutin johtoon ja Kreikan pankin neuvonantajaksi. Hänen isästään George Papandreousta tuli 1963 pääministeri, ja hän toimi hänen pääneuvonantajanaan. Papandreou luopui Yhdysvaltain kansalaisuudestaan ja valittiin Kreikan parlamenttiin 1964. Hänet nimitettiin heti ministeriksi ensimmäiseen valtioministeriöön, käytännössä apulaispääministeriksi.

Papandreou otti kylmässä sodassa ainakin ulkoisesti neutraalin kannan ja toivoi maan olevan riippumattomampi Yhdysvalloista. Hän arvosteli Yhdysvaltain armeijan ja tiedustelun vahvaa läsnäoloa maassa ja halusi erottaa antidemokraattiset upseerit armeijasta. Hän yritti myös lopettaa CIA:n kanssa läheistä yhteistyötä tekevän tiedustelupalvelun tavan nauhoittaa poliitikkojen keskustelut.

Andreas Papandreoun nopea nousu maan hallitukseen aiheutti tyytymättömyyttä ja oli ainakin osasyy George Papandreoun hallituksen nopeaan kaatumiseen.

Kun everstit George Papadopoulosin johdolla kaappasivat vallan huhtikuussa 1967, molemmat Papandreout vangittiin. George kuoli kotiarestissa 1968, ja Andreas karkotettiin maasta. Maanpaossa hän perusti panhelleenisen vapautusliikkeen (Πανελλήνιο Απελευθερωτικό Κίνημα, PAK) ja kiersi maailmaa protestoimassa sotilashallitusta vastaan. Hän piti CIA:ta vastuussa tapahtuneesta ja alkoi yhä avoimemmin amerikkalaisvastaiseksi.

Papandreou palasi Kreikkaan juntan kaaduttua 1974. Hän perusti uuden radikaalin puolueen, panhelleenisen sosialistiliikkeen (Πανελλήνιο Σοσιαλιστικό Κίνημα, ΠΑΣΟΚ, PASOK). Suurin osa entisista PAK:in kannattajista ja monet diktatuurin vastaiset ryhmät liittyivät siihen. Vuoden 1974 vaaleissa PASOK keräsi 13,5 % äänistä, mutta 1977 jo 25 % ja Papandreousta tuli oppositiojohtaja. Vuoden 1981 vaaleissa PASOK sai murskavoiton ja Papandreousta tuli Kreikan ensimmäinen sosialistipääministeri.

Valtaanpääsynsä jälkeen hän toimi huomattavasti puheitaan maltillisemmin; Kreikka ei eronnut NATO:sta, eikä Yhdysvaltain joukkoja määrätty maasta. Kreikan jäsenyys EEC:ssä jatkui. Sisäpolitiikassa lähdettiin laajoihin, mutta kalliisiin uudistuksiin, kuten yleisen terveydenhuollon perustaminen ja laaja sosiaaliturva. Avioliittoa ja uskontoa koskevia lakeja uudistettiin vapaammiksi ja joitain valtion toimia keskitettiin.

Tärkeimpänä Papandreou pyrki kirjoittamaan uudelleen modernin Kreikan historian ja uudistamaan sen valtarakenteita. Kreikan sisällissodasta sai nyt puhua ja siitä kerrottiin koulukirjoissa. Entiset kommunistisissit saivat eläkkeen ja heidän johtajansa Markos Vafiadis valittiin Kreikan parlamenttiin.

Papandreou politiikka osoittautui suosituksi ja PASOK voitti myös 1985 vaalit ja hän jatkoi pääministerinä. Toisella kaudella hänen asemaansa heikensi vakava talousskandaali, mikä johti kolmen ministerin erottamiseen. Myös hänen suhteensa paljon nuorempaan lentoemäntään ennen eroaan entisestä vaimosta tuli ilmi. Valtion menot ylittivät tulot ja kasvava valtionvelka johti inflaatioon. Kesäkuun 1989 vaaleissa PASOK menetti asemansa parlamentissa, mutta oppositiokaan ei pystynyt muodostamaan hallitusta. Kolmien vaalien jälkeen oikeistolaisen Nea Dhimokratian Constantine Mitsotakis muodosti hallituksen kommunistien tuella.

Uusi hallitus nosti Papandreoua vastaan syytteen rahoitusskandaalista, mutta hänet julistettiin syyttömäksi tammikuussa 1992.

Papandreou lannisti arvostelijansa johtamalla PASOKin voittoon vielä lokakuun 1993 vaaleissa. Hänen heikko terveytensä esti häntä enää johtamasta maata tehokkaasti ja hän joutui sairaalaan sydänsairauden ja munuaisvaivojen vuoksi marraskuussa 1995 ja erosi 16. tammikuuta 1996 ja kuoli seuraavana kesänä.

	Kreikan pääministerit
	Konstantinos Karamanlis (1974–1980) | Georgios Rallis (1980–1981) | Andreas Papandreou (1981–1989) | Tzannis Tzannetakis (1989) | Yiannis Grivas (1989) | Ksenophon Zolotas (1989–1990) | Konstantinos Mitsotakis (1990–1993) | Andreas Papandreou (1993–1996) | Kostas Simitis (1996–2004 | Kostas Karamanlis (2004–)