Tennis

Wikipedia

Tennis on kahden pelaajan (kaksinpeli) tai kahden kaksihenkisen joukkueen (nelinpeli) pelaama mailapeli, jossa verkon erottamat pelaajat (tai joukkueet) lyövät onttoa huopapäälysteistä kumipalloa verkon puolelta toiselle mailaa käyttäen. Nykyinen tennispeli kehitettiin Englannissa 1800-luvun puolivälissä. Laji levisi ensin englanninkielisissä maissa erityisesti yläluokan keskuudessa. Nykyisin tennis on olympialaji, jolla arvioidaan olevan maailmanlaajuisesti noin 50 miljoonaa harrastajaa. Tennis on suosittu penkkiurheilulaji: erityisesti ammattilaistason Grand Slam -turnaukset keräävät suuret katsojaluvut. Näitä turnauksia on neljä eripuolilla maailmaa ja vuosittain niihin kerääntyvät parhaat tennispelaajat. Kaksin- ja nelinpelejä pelataan samoissa turnauksissa, joten pelaaja voi halutessaan osallistua saman turnauksen kaksinpeleihin ja nelinpeleihin. Tennikseen liittyy myös useita sääntöjä, jotka ovat muuttuneet vuosien aikana.

Sisällysluettelo 1 Pelin taustaa 2 Ottelu 2.1 Ottelun koostumus 2.2 Lyönnit 2.3 Tenniksen säännöt 3 Historia 4 Kilpailutoiminta 4.1 Ammattilaistennis 4.1.1 Grand Slam -turnaukset 4.2 Maajoukkuekilpailut 4.2.1 Muita turnauksia 5 Ennätyksiä 6 Katso myös 7 Kirjallisuutta 8 Aiheesta muualla 9 Lähteet

[muokkaa] Pelin taustaa

Tennistä pelataan 23,77 metriä (78 jalkaa) pitkällä ja kaksinpelissä 8,23 metriä (kaksinpelissä) (27 jalkaa) leveällä kentällä, jonka pituus on neljän pelaajan peliä pelatessa 10,97 metriä (36 jalkaa). Kentän pidemmän sivun jakaa kahteen yhtäsuureen osaan verkko, joka on 1,07 metriä (kolme jalkaa ja kuusi tuumaa) korkea verkkotolppien kohdalla ja 91,4 senttimetriä (kolme jalkaa) korkea keskeltä. Tenniskenttiä on kolme eri perustyyppiä, kovapohjainen kenttä, nurmikenttä ja massakenttä. Kovapohjaisilla pohjamateriaali voi vaihdella runsaasti. Tällaisia kenttiä ovat esimerkiksi betonipohjaiset, asfalttipohjaiset, tekonurmipohjaiset ja liikuntasalien puupohjaiset kentät. Nurmikentät ovat toinen yleinen kenttälaji ja kolmas on massakenttä, joiden pohjamateriaali koostuu murskatusta savikivestä, kivestä tai tiilestä. Kentät eroavat suuresti toisistaan. Massakenttä on hidas alusta, jolla menestymiseen vaaditaan erinomainen osaaminen kaikissa tenniksen osa-alueissa. Massakentällä pallon pomppu on erittäin matala, joten alakierteiset lyönnit ovat vaikeita palauttaa. Kovat alustat ovat nopeampia, jolloin pallon pomppu on korkeampi ja syötön merkitys suurempi. Nurmikenttä on nopein alusta, jossa syöttö on tärkein osa-alue ja pomppu melko korkea. Massalla pallorallit ovat huomattavasti pidempiä kuin muilla alustoilla. Grand Slam-turnauksista Ranskan avoimissa pelataan massalla, Wimbledon nurmella ja Yhdysvaltain avoimet sekä Australian avoimet kovalla. Myös muut turnaukset pelataan lähes poikkeuksetta jollain näistä kentistä, kuten Rooman tennisturnaus massalla ja Cincinnatin tennisturnaus kovalla pohjalla. Myös matolla pelataan joitakin turnauksia.

Tenniksen tärkeimmät pelivälineet ovat pallo ja maila. Tennispallo on huopapäällysteinen kumipallo, jonka halkaisija on noin 7 senttimetriä ja paino noin 60 grammaa. Pallo oli alun perin valkoisen värinen, mutta koska se ei erottunut mustavalkotelevisiossa kovinkaan hyvin, vaihdettiin väri keltaiseksi. Tennismailassa on pyöreähkö verkko-osa, jossa on ristikkäin kulkevat jänteet. Vaaka-ja pystyjänteiden kireys on merkittävä asia lyönnin kannalta.

[muokkaa] Ottelu

[muokkaa] Ottelun koostumus

Ottelu on tenniksessä peli, joka ulottuu ensimmäisestä pallosta erä-ja ottelupallon voittoon tai luovutukseen. Ottelun voittaa pelaaja, joka ensimmäisenä on voittanut etukäteen sovitun määrän, kaksi tai kolme erää. Edellisessä tapauksessa käytetään ottelun voittotavasta usein käytännöllistä ilmaisua "paras kolmesta" ja jälkimmäisessä "paras viidestä", jotka kertovat ottelun voittoon tarvittavien erien maksimimäärän.

Pelin pisteet lasketaan siten, että yhden pallon voittaneella on 15 pistettä, kaksi palloa voittaneella 30 ja kolme palloa voittaneella 40 pistettä. Neljä palloa ensin voittanut voittaa pelin. Jos peli etenee kuitenkin tilanteeseen 40-40, on pelaajan voittaakseen peli voitettava vielä itselleen ensin yksi pallo, jolla saa niin sanotun edun ja sitten vielä sitäkin seuraava pallo. Jos edun omaava pelaaja häviää tämän pallon, menettää hän edun, ja tilanne on taas tasan 40-40. Mikäli syöttövuorossa oleva pelaaja menettää edun tilanteessa 40-40 vastustajalle, tällöin kyseessä on murtopallo. Ottelu koostuu monista osista, sillä yhden pallon voittanut saa pisteen. 40-tilanteen jälkeen voittaa pelin. Kuusi peliä voittanut voittaa erän ja kaksi tai kolme (miten sovitaan) erää voittanut voittaa ottelun. Erän puolestaan voittaa pelaaja, joka ensimmäiseksi voittaa kuusi peliä. Jos kuitenkin toinenkin pelaaja on voittanut erässä viisi peliä, tarvitaan erävoittoon kuudennen lisäksi myös seitsemäs voitettu peli. Jos molemmat pelaajat ehtivät voittaa kuusi peliä, ratkeaa erä tie-breakilla. Tie-breakissä lasketaan voitettuja palloja. Se, kumpi voittaa ensin vähintään seitsemän palloa ja on samalla voittanut vähintään kaksi palloa enemmän, voittaa tie-breakin ja samalla erän. Mikäli toisen saadessa seitsemännen pallon eli pisteen ja toisella on kuusi pistettä, tie-breakia jatketaan aina niin kauan, kunnes tarvittava kahden voitetun pallon eli pisteen ero on syntynyt. Tie-breakissa molemmat syöttävät vuorotellen kaksi kertaa ensimmäistä syöttövuoroa lukuun ottamatta, jolloin ottelussa syöttövuorossa oleva syöttää vain kerran. Tie-break-menetelmän kehitti Jim Van Allens. Hän loi sen lyhentämään peliä.

Suurimmissa eli ns. Grand Slam -turnauksissa, pelataan ottelun ratkaisevaa, viimeistä erää kuitenkin ilman tie-break-sääntöä niin kauan, kunnes toinen on voittanut kaksi peliä enemmän, eli kyseessä on ns. pitkä erä. Poikkeuksena tästä ratkaistaan Yhdysvaltojen avoimissa tennismestaruuskilpailuissa (New York) viimeinenkin erä tie-break-säännöllä, koska Yhdysvaltain televisio on näin päättänyt. Muut kolme suurturnausta ovat Englannin avoimet (Wimbledon), Ranskan avoimet (Pariisi) ja Australian avoimet (Melbourne) tennismestaruuskilpailut.

[muokkaa] Lyönnit

Lyönti on tenniksessä mailan kosketus palloon. Lyöntejä on monia eri lailla lyötäviä ja eri kierteillä lyötäviä. Syöttö on tenniksessä lyönti, joka aloittaa pelattavan pallon. Syötössä pallo heitetään ilmaan ja lyödään ristiin vastustajan syöttöruutuun. On sallittua syöttää kaksi syöttöä, mikä mahdollistaa kovemman yrityksen ensimmäisellä kerralla. Kahden syötön epäonnistuessa kysymyksessä on kaksoisvirhe, jolloin vastustaja saa automaattisesti pisteen. Syöttöjä on monenlaisia. Oman syöttövuoron häviäminen tuo vastustajalle murron ja syötön pitäminen on yleisesti helpompaa kuin murtaminen. Tästä johtuen yhdenkin syötön menettäminen voi ratkaista koko erän. Ässä tarkoittaa syöttöä, joka on syötetty siten, että vastustaja ei onnistu osumaan palloon, vaan se menee suoraan läpisyöttönä. Hyvä syöttö on tärkeä alustalla kuin alustalla, tosin nurmella tärkein, sillä kova syöttö on vaikeampi palauttaa kuin helppo syöttö. Yleisimmin pelaajan ykkössyöttö on kova ja kakkossyöttö hiljainen, mutta erittäin kierteinen, sillä kierteistäkään palloa ei ole kovin helppo palauttaa. Syöttöön liittyy useita termejä, joita ovat ässä, jolla tarkoitetaan onnistunutta syöttöä, joka menee kulmaan tai keskustaan yleensä. Vastustaja ei ehdi osumaan palloon. Iso syöttö on voimakas syöttö, joka on vaikea palauttaa. Murto taas on peli, jossa syöttäjä häviää pelin. Murtopallo tarkoittaa sitä, kun syöttäjän vastustaja voittaa pelin, jos hän voittaa alkavan pallon. Virhe tarkoittaa, että lyö pallon verkkoon, pitkäksi tai leveäksi. Kaksoisvirheessä syöttäjä syöttää kaksi kertaa verkkoon, leveäksi tai pitkäksi ja vastustaja voittaa automaattisesti pisteen. Jalkavirhe tarkoittaa astumista väärään kohtaan ennen syöttöä. Pito on syöttäjän voittama peli. Uusi syöttö tulee, jos pelaaja lyö pallon verkkoon, mutta se menee vastustajan syöttöruutuun, syöttäjä saa uuden syötön, oli kyseessä ensimmäinen tai toinen syöttö.

Kämmenlyönti on oikeakätisillä pelaajilla lyönti, jonka he lyövät vartalonsa oikealta puolelta ja vasenkätiset vasemmaltaan. Kämmenlyönnin voi lyödä suorana, alakierteisenä, yläkierteisenä tai sivukierteisenä paikasta riippuen. Kämmenlyönti on rystylyönnin vastakohta. Myöhemmin 1940-luvulla pelannut Pancho Segura on luultavasti vieläkin tunnetumpi legendaarisesta kahden käden kämmenlyönnistään. Nykypelaajista kahden käden kämmenen lyö esimerkiksi Fabrice Santoro. Myös Yhdysvaltain Michael Chang löi kämmenensä kahdella kädellä. Muita entisiä huippukämmenlyöjiä olivat esimerkiksi ruotsalainen Björn Borg ja yhdysvaltalainen Jim Courier. Nykyään parhaita kämmenlyöjiä ovat esimerkiksi sveitsiläinen Roger Federer ja espanjalainen Rafael Nadal, sekä tämän hetken kovin kämmenen lyöjä Fernando Gonzalez.

Rystylyönti on lyönti, jonka oikeakätinen lyö vasemmalta puolelta ja vasenkätinen oikealta puolelta. Rystyn voi lyödä joko yhdellä tai kahdella kädellä, mutta kahden käden rysty on etenkin miehillä hieman yleisempi. Naisilla taas on yleisimmin yhden käden rystylyönti. Rystynkin voi lyödä useilla kierteillä, jotka ovat sivukierre, alakierre, yläkierre tai kierteetön, suora lyönti. Kahdella kädellä rystynsä lyövät esimerkiksi Rafael Nadal ja Andy Roddick ja yhdellä kädellä esimerkiksi Roger Federer ja Fernando Gonzalez. Entisistä pelaajista esimerkiksi Michael Chang löi rystylyöntinsä kahdella kädellä.

Lentopeli on peliä, johon kuuluvat lentolyönnit, iskulyönti, pysäytyslyönti ja syöttö-lentolyöntipeli. Kyseiset lyönnit lyödään yleisimmin verkolta, vaikkakin esimerkiksi pomppuiskulyönti ja pysäytyslyönti (stoppari) lyödään usein myös muualta päin kenttää. Lentolyönnit lyödään alakierteellä pysäytyslyönnin omaisesti. Lentolyönnit lyödään kämmeneltä tai rystyltä. Ohitus tarkoittaa tapahtumaa, jolloin pelaaja nousee verkolle ja vastustaja onnistuu lyömään verkolla olevan pelaajan vasemmalta tai oikealta puolelta tämän ohi siten, että verkolla oleva pelaaja ei saa mailaansa väliin. Iskulyönti on vastustajan liian korkean lyönnin jälkeen pään yläpuolelta lyötävä lyönti, joka voi tapahtua suoraan tai pompun kautta. Iskulyönti lyödään hieman samantyylisesti kuin syöttö. Syöttö-lentolyöntipeli on peliä, jossa pelaaja syöttää ja juoksee syöttönsä perään verkolle pelaan lentopeliä.

Hot shot-nimeä käytetään lyönneistä, joita ei tavallisesti käytetä pelissä. Tällaisia ovat tilanteet, jolloin pelaaja on verkolla ja joutuu ylitetyksi. Hän juoksee pallon perään ja lyö sen taaksepäin jalkojensa välistä. Saman voi tehdä myös eteenpäin. Myös tapahtuma, jolloin esimerkiksi oikeakätinen pelaaja laittaa mailansa selkänsä taakse ja laittaa sen siellä vasemmalle puolelle ja lyö. Myös olkapäiden yli lyötävä lyönti taaksepäin on eräänlainen hot shot.

[muokkaa] Tenniksen säännöt

Tennikseen liittyy useita erilaisia sääntöjä, jotka koskevat esimerkiksi kenttää, pisteiden laskua, vakiovarusteita ja erilaisia virheitä, kuten jalkavirhe ja väärä syöttö.

Kentän täytyy olla suorakulmion muotoinen ja keskeltä verkolla jaettu kahtia. Verkko täytyy pinnoittaa siten, että se täyttää verkkotolppien välisen tilan kokonaan. Pallo ei saa myöskään mahtua menemään verkon läpi. Verkon yläreunassa täytyy olla metallivaijerin peittävä verkkonauha. Verkon kiristimen sekä verkkonauhan on oltava täysin valkoisia. Köyden tai vaijerin läpimitan on oltava enimmäkseen 0,8 senttiä ja kiristäjän leveyden on oltava enimmäkseen 5 senttiä. Verkkonauhan on ulotuttava 5 - 6,35 senttiä verkon molemmille puolille.

Kahden pelaajan pelissä tulee käyttää kaksinpeliverkkoa, jolloin verkkotolppien keskikohtien täytyy olla 0,914 metriä kaksinpelirajojen ulkopuolella. Vastaavasti nelinpeliverkossa verkkoa täytyy tukea kahdella kaksinpelikepillä, joiden korkeus on 1,07 metriä ja keskikohdan täytyy olla molemmilla puolilla 0,914 metriä kaksinpelirajojen ulkopuolella. Kentän päissä olevien rajojen nimet ovat takarajat ja sivuilla sivurajat. Maksimileveys kaksinpelikepin sivulla on 7,5 senttiä. Verkkotolpan sivun leveys tai läpimitta saa olla maksimissaan 15-senttinen ja kyseiset verkkotolpat ja kaksinpelikepit saavat maksimissaan 2,5-senttiä verkon yläreunan yli.

Syötön tulee tapahtua ristiin eikä jalka saa mennä keskimerkin väärälle puolelle syötettäessä. Syötettäessä keskimerkki ja keskiraja saavat olla korkeintaan 5-senttiä leveitä. Syöttöraja on raja, joka on 6,4 metriä verkosta, joita on yksi molemmilla puolilla. Syötön tulee tapahtua siten, että ennen syöttöä syöttävän pelaajan on sijoituttava siten, että molemmat hänen jalkansa ovat takarajan takana sivurajan ja keskimerkin jatkeiden välissä. Kun syöttäjä heittää pallon maahan, on hänen lyötävä palloa ennen kuin tämä koskettaa maahan, jotta syöttö hyväksytään. Jos hän lyö pallon ohi, lasketaan piste silti. Pallon saa heittää mihin vain suuntaan. Jos pelaaja pystyy käyttämään vain yhtä kättä, saa hän syöttää pallon ilmaan mailalla. Jos syöttäjä heittää huonon heiton on hänellä oikeus ottaa pallo käteensä ja heittää uudelleen ilman, että hän menettää kyseisen syötön.

Tennikseen liittyy myös useat vakiovarusteet, joita ovat sivu- ja takaseinät tai -aidat, sekä esimerkiksi katsomot, yleisö ja heidän istuimensa sekä erilaiset tuomarit, joita ovat päätuomari, verkkotuomari ja linjatuomarit sekä pallopojat, jotka antavat palloja pelaajille. Muita vakiovarusteita ovat verkkotolpat, kaksinpelikepit sekä kaksinpelikeppien ulkopuolinen verkon osa.

Pallot ovat merkittävä osa tennistä ja niiden tuleekin täyttää Tennisliiton vaatimukset. Tennisliitto joko hyväksyy tai hylkää pallot. Kilpaottelussa käytetään useimmiten kuutta palloa, mutta myös kahta, kolmea tai neljää palloa voidaan käyttää. Useimmiten on myös pallojen vaihtokäytäntö, joka toteutuu ensin seitsemän pelatun pelin jälkeen ja siitä eteenpäin aina yhdeksän pelatun pelin jälkeen. ITF hyväksyy tai hylkää pallot, joita käytetään STLn luomissa kilpailuissa.

Kansainvälinen Tennisliitto myös päättää, ovatko mailat hyväksyttäviä ja hylättäviä. Muuten arvioinnissa pätevät samat säännöt kuin pallojen valitsemisessa. Mailan lyöntipinnassa saa olla ainoastaan yhdet jänteet. Mailaan voi laittaa tärinänvaimentajia, jotka kuuluu laittaa risteävien jänteiden ulkopuolelle. Jos mailasta katkeaa esimerkiksi jänne, pelataan piste silti loppuun ellei sitä ole turnauksessa erikseen kielletty. Pelatun pisteen jälkeen pelaajalla on oikeus käydä vaihtamassa uusi maila. ^[1]

[muokkaa] Historia

Tennistä voidaan verrata antiikin Kreikassa pelattuun "sfairistike" -nimiseen peliin. Majuri Walter Wingfield lainasi tämän kreikkalaisen nimen luotuaan modernin vastineen kreikkalaispelille, jonka hän patentoi vuonna 1874. Peliä alettiin lopulta kutsua nimellä "lawn tennis" eli "nurmitennis", joka oli toinen Wingfieldin patentoima nimi.

Nykyisen urheilumuodon synty voidaan jäljittää kahteen lähteeseen. 1856 asianajaja Alex Ryden ja hänen ystävänsä, portugalilainen Batista Pereira pelasivat Birminghamissa Englannissa peliä, jonka he nimesivät espanjalaisen pelin pelota mukaan. 1872 miehet muuttivat Leamington Span kaupunkiin ja pelasivat peliä erään sairaalan lääkäreiden kanssa. Pereira ja lääkärit Frederick Haynes ja A. Wellesley Tomkins perustivat ensimmäisen nurmitenniskerhon. Vuonna 1874 he perustivat Leamingtonin tenniskerhon, joka määritteli pelin ensimmäiset säännöt. Eräs lehti kertoi 23. heinäkuuta 1884 yhdestä ensimmäisistä tennisturnauksista Shrubland Hallin kentällä.

Joulukuussa 1873 majuri Walter Clopton Wingfield loi Nantclwydissä Walesissa samankaltaisen pelin vieraidensa iloksi ja puutarhajuhlien ratoksi. Hänen pelinsä perustui vanhempaan sisätennispeliin, joka oli keksitty 1100-luvulla Ranskassa ja jota ranskalaiset aristokraatit olivat pelanneet. Useimpien tennishistorioitsijoiden mukaan suuri osa modernista tennisterminologiasta periytyy tältä ajalta, koska Wingfield lainasi pelin lisäksi myös suuren osan ranskalaispelin sanastosta. Esimerkiksi sana "tennis" juontuu ranskan sanasta tenez, imperatiivimuoto verbistä tenir, pitää.

Pelin kaupallinen potentiaali oli ilmeinen, joten Wingfield patentoi sen 1874. Patentista ei kuitenkaan ollut liiemmälti hyötyä Wingfieldille. Tennis levisi nopeasti paremman väen keskuudessa Britanniassa ja USA:ssa. Tiettävästi ensimmäinen ottelu Yhdysvalloissa pelattiin Staten Islandilla 1874.

Vuonna 1881 oli virinnyt halu kilpailuhenkisempään tenniksenpeluuseen, joten perustettiin tennisseuroja. Ensimmäiset mestaruuskilpailut pidettiin Lontoon Wimbledonissa 1877 9. heinäkuuta-19. heinäkuuta. Kyseisen Wimbledonin loppuottelun voitti Spencer William Gore, joka voitti loppuottelussa Marshallin pistein 6-1, 6-2 ja 6-4. Tuolloin katsojia oli noin 800, kun nykyään katsojia mahtuu noin 15 000. Naisten ensimmäiset kaksinpelit Wimbledonissa pelattiin vuonna 1884, jolloin pelattiin myös ensimmäiset miesten nelinpelit. Ensimmäiset naisten nelinpelit ja sekanelinpelit pelattiin vuonna 1913. Samana vuonna perustettiin myös kansainvälinen Tennisliitto. Vuonna 1881 Yhdysvaltain tennisliitto luotiin standardisoimaan pelin säännöt ja järjestämään kilpailuita. Ensimmäinen US Open pidettiin samana vuonna Newportissa Rhode Islandilla. 1887 järjestettiin ensimmäiset USA:n naisten mestaruuskilpailut. Davis Cup sai alkunsa vuonna 1900. Vuonna 1924 julkaistut yksityiskohtaiset ns. ILTF-säännöt osoittautuivat pitkäikäisiksi. Merkittävin muutos niihin seuraavien 80 vuoden aikana oli James Van Alenin tie-breaker-järjestelmä. ^[2]

Tennis oli alkujaan angloamerikkalainen peli ja sitä hallitsivat USA:n ja Britannian lisäksi Australia. Myös Ranskassa se oli suosittua. Ranskan avoimet järjestettiin ensi kertaa 1891. Australian avoimet saivat alkunsa vuonna 1905. Nämä kaksi turnausta Wimbledonin ja US Openin kanssa nousivat tenniksen arvokkaimmiksi turnauksiksi, jotka muodostavat niin sanotun Grand Slamin. Näiden neljän turnauksen voittamista arvostetaan korkealle tennispelaajien keskuudessa. Ensimmäinen tennispelaaja, joka on voittanut kaikki neljä Grand Slamia samana vuonna oli Donald Budge vuonna 1938. Miehistä hänen jälkeensä samaan on pystynyt ainoastaan Rod Laver, joka saavutti kyseisen voittosarjan vuosina 1962 ja 1969. Kaikkoina aikoina ainoastaan yksi tennispelaaja on saavuttanut ns. kultaisen Grand Slamin, eli voittanut kaikki neljä Grand Slamia ja olympiavoiton samana vuonna. Kyseinen pelaaja oli Steffi Graf. Tämä tapahtui vuonna 1998.

Tenniksessä on kunakin ajanjaksona ollut hallitsijoita eli pelaajia, jotka ovat dominoineet kilpailuja. 1900-luvun tuntumassa hallitsi esimerkiksi ranskalainen Max Décugis, joka voitti vuosina 1903-1914 kaikkiaan kahdeksan kertaa Ranskan avoimet ja olympiavoiton Antwerpenissä vuonna 1920. Tämän jälkeen hallitsivat monet ranskalaiset, kuten "pomppiva baskeri" Jean Borotra, joka on olympiapronssimitalisti ja monien Grand Slam-turnausten moninkertainen voittaja. Muita olivat maailmanlistan ykkönen Henri Cochet ja "the crocodile" Réne Lacoste, myös maailmanlistan ykkönen. Tämän jälkeen, 1960-luvulla hallitsivat 13-kertainen Grand Slam-voittaja Roy Emerson ja Rod Laver, 4-kertainen Wimbledon-voittaja. Björn Borg ja John McEnroe hallitsivat 1970-luvulla ja [[1980-luvulla otteluja hallitsivat Jimmy Connors ja Ivan Lendl, jotka molemmat voittivat urallaan 8Grand Slam-turnausta. 1990-luvulla Pete Sampras ja Andre Agassi dominoivat ollen useasti loppuotteluissa eri turnauksissa. Sampras voitti ennätykselliset 14 Grand Slam-kilpailua ja Agassi 8. 2000-luvulla on hallinut Roger Federer, joka on neljässä vuodessa voittanut 9 Grand Slam-turnausta. Pitkään hallinnut on myös Roy Emerson, joka voitti 12 Grand Slam-turnausta, joista 6 Australian avoimissa.

Naisten tennistä hallitsevat Amelie Mauresmo, Justine Henin-Hardenne ja Marija Šarapova, jotka ovat lähes aina loppuotteluissa. Aiemmin pitkään hallitsivat Martina Navratilova ja Chris Evert, jotka voittivat molemmat peräti 18 Grand Slam-turnausta. Evertillä on kaikkien aikojen paras voitto-tappio tilasto, 1309 voittoa ja 146 tappiota. Vielä vuonna 2006 hän voitti sekanelinpelin Wimbledonissa. Hän on voittanut Wimbledonin 9 kertaa. Myös Martinique Smith Court, 24-kertainen Grand Slam voittaja oli parina vuosikymmenenä kovassa iskussa voittaen Australian avoimet peräti 11 kertaa. Lisäksi Steffi Graf, 22-kertainen Grand Slam-voittaja hallitsi pitkään. 1900-luvulla yksi ylivoimaisimmista naistennispelaajista oli Dorothea Douglass Chambers, joka voitti olympiakultaa vuoden 1908 olympialaisissa Lontoossa ja 7 Grand Slam-turnausta, jotka kaikki tulivat Wimbledonista. Vuonna 1911 hän voitti Dora Boothbyn erin 6-0, 6-0. 1920-luvulla otteluita hallitsi Suzanne Lenglen, joka voitti urallaan 12 Grand Slam-turnausta. Sen jälkeen, 1930-luvulla, tennistä hallitsi Helen Wills Moody, joka voitti peräti 19 Grand Slam-turnausta. Seuraava suvereeni hallitsija oli 1960-luvulla ja 1970-luvulla Billie Jean King, joka voitti 12 Grand Slam-turnausta ja oli maailmanlistan ykkösenä.

[muokkaa] Kilpailutoiminta

[muokkaa] Ammattilaistennis

Naisten ammattilaistennistä koordinoi WTA (Women's Tennis Association), miesten vastaavaa ATP (Association of Tennis Professionals).

[muokkaa] Grand Slam -turnaukset

• Australian avoin tennisturnaus - Australian Open
• Ranskan avoin tennisturnaus - French Open (Roland Garros)
• Wimbledonin tennisturnaus - Wimbledon Championships
• Yhdysvaltain avoin mestaruusturnaus - US Open

[muokkaa] Maajoukkuekilpailut

Vuosittain järjestetään miehille Davis Cup ja naisille Fed Cup. Molemmat ovat hyvin suosittuja. Tenniksessä kilpaillaan myös olympialaisissa, joissa tuorein olympiavoittaja on Ateenan olympiavoittaja tenniksessä, Chilen Nicolás Massú.

[muokkaa] Muita turnauksia

• Hopman Cup

Tennistä pelataan myös pyörätuolitasolla. Siellä kuuluisin kilpailu on World Team Cup, jossa on pelattu aina vuodesta 1985 alkaen joka vuosi. Eniten voittoja on Yhdysvalloilla, jotka ovat voittaneet kyseisen tennisturnauksen yhdeksän kertaa vuosina 1985-1991, 1995 ja 1997.

[muokkaa] Ennätyksiä

• Kaikkien aikojen vanhin tennispelaaja on meksikolainen José Lemus, joka on pelannut tennistä 80 vuotta. Vielä 102-vuotiaanakin hän pelaa tennistä keskiviikkoisin Club Campestressä Morelian kaupungissa, joissa pelitoverit ovat 20–25 vuotta nuorempia.

• Pisimmän tenniksen kaksinpelin (25 tuntia ja 25 minuuttia) ovat pelanneet Christian Albrecht Barschel ja Hauke Daene 12. syyskuuta – 13. syyskuuta vuonna 2003 Möllnissä, Saksassa. Molemmat pelaajat ovat saksalaisia.

• Pisimmän tenniksen nelinpelin (48 tuntia ja 6 minuuttia) ovat pelanneet Jarosław Kądzielewski ja Rafał Siupka vastaan Mateusz Zatorski ja Kamil Milian 30. elokuuta – 1. syyskuuta vuonna 2002 Giliwicessä, Puolassa. Kaikki neljä ovat puolalaisia.

• Eniten Grand Slam -turnauksia kaksinpelissä on voittanut nainen nimeltä Margaret Smith Court (24, vuosina 1960–1973) ja eniten miesten kaksinpelin Grand Slam- voittoja on Pete Samprasilla (14).

• Eniten turnauksia on voittanut nainen, Martina Navratilova, joka on voittanut 167 WTA:n turnausta.

• Vanhin Davis Cupissa pelannut pelaaja on Togon Yaka-Garonfin Koptigan, joka oli 59 vuotta ja 147 päivää vanha pelatessaan. Nuorin taas on Liechtensteinin Kenny Banzer, joka oli Davis Cupissa pelatessaan 14 vuotta ja 5 päivää vanha.

• Eniten Davis Cupin voittoja on Yhdysvalloilla, joka on voittanut Davis Cupin miesten maajoukkuemestaruuden 31 kertaa vuosina 1900–1995. Eniten peräkkäisiä Davis Cupin voittoja on myös Yhdysvalloissa, niitä on seitsemän vuosina 1920–1926. Vuonna 1927 voittaja oli 6 vuotta peräkkäin voittanut Ranska. Tämä on toiseksi pisin sarja. Tämän sarjan taas katkaisi Iso-Britannia vuonna 1933.

[muokkaa] Katso myös

• Tunnettuja tennispelaajia
• ITF
• WTA
• ATP
• Tennis (lehti)

[muokkaa] Kirjallisuutta

• Anna-Riikka Carlson (2003): Avain tennikseen. Avain. ISBN 952-5524-00-0.
• Timothy Gallwey (2005): Voita vastustajasi, voita itsesi!. Alkuteos: The Inner Game of Tennis. Avain. ISBN 952-5524-08-6.
• Douglas Paul (1991): Tenniksen ABC. . ISBN 951-35-5176-8.
• Douglas Paul (1983): Suuri tenniskirja. WSOY. ISBN 951-0-11677-7.

[muokkaa] Aiheesta muualla

• STL, Suomen Tennisliitto
• ITF, Kansainvälinen tennisliitto
• ATP, miesten ammattilaiskiertue
• WTA Tour, naisten ammattilaiskiertue
• Tennisfanien sivusto sisältää monenlaista hyödyllistä loukkaantumisistakin
• Ehdotus tenniksen sääntömuutokseksi, mutta ei isompia palloja tennikseen

[muokkaa] Lähteet

1. ↑ http://www.tennis.fi/main.site?action=siteupdate/view&id=85&menu_mode=tenniksen%20pelis%E4%E4nn%F6t
2. ↑ http://hyl.edu.hel.fi/~petri/petri/2005atk/Allar/tennishistoria.html