Paul Blobel
Wikipedia
Paul Blobel (s. 13. elokuuta 1894, Potsdam – k. 8. kesäkuuta 1951, Landsberg am Lech) oli SS-Standartenführer ja SD:n jäsen.
Blobel otti osaa ensimmäiseen maailmansotaan ja saavutti ansiostaan ensimmäisen luokan rautaristin. Sodan jälkeen hän opiskeli arkkitehtuuria ja työskenteli ammatissa vuoteen 1931, jolloin hän sai potkut. Tämän jälkeen Blobel liittyi natsipuolueeseen ja SS:ään.
Saksan hyökättyä Neuvostoliittoon Blobel komensi Einsatzgruppe C:n Sonderkommando 4a:ta, joka toimi Ukrainassa. Blobelin joukkio syyllistyi muun muassa Kiovan juutalaisten joukkomurhaan Babi Jarin rotkossa. Hänet vapautettiin palveluksesta alkoholismin vuoksi tammikuussa 1942. Heinäkuusta 1942 vuoteen 1945 hän työskenteli niin sanotun Aktion 1005:n johdossa, tehtävänään polttaa kaikki miehitettyjen alueiden joukkohautojen ruumiit niin ettei uhrien lukumäärää pystyttäisi koskaan selvittämään. Blobelin arvellaan toimeenpanneen 59 018 teloitusta, vaikka testamentissaan hän tunnusti tapattaneensa "vain" 10 000 – 15 000.
Blobel tuomittiin kuolemaan Nürnbergin niin sanotussa Einzatsgruppen-oikeudenkäynnissä. Hänet hirtettiin Landsbergin vankilassa 8. kesäkuuta 1951.
