Vesijohtovesi

Wikipedia

Vesihana

Vesijohtovedellä tarkoitetaan asuntoon vesijohtoverkoston kautta johdettua juoma- ja käyttövettä.

Vesijohtoveden jakelu vaatii massiivisen vesijohtoverkoston pumppuineen, vesitorneineen ja vedenpuhdistuslaitoksineen, mutta kustannukset ovat kuitenkin vain murto-osa pullotetun veden kustannuksista.

Samaa vesijohtovettä käytetään yleensä niin keittiössä, saniteettitiloissa, puutarhassa kuin kodinkoneissakin. Erityisesti kuivilla alueilla tämä on johtanut erilaisiin vedenkierrätysjärjestelmiin. Vesimittari laskee veden kulutuksen asunnoissa.

Useimmissa maissa vesijohtovesi ei ole juomakelpoista vaan se voi aiheuttaa vatsataudin tai muita terveyshaittoja. Suomessa kuitenkin kylmä vesijohtovesi on juotavaksi kelpaavaa.

[muokkaa] Vesijohtoveden epäpuhtauksia

Vesijohtovettä steriloidaan joko klooraamalla tai otsonilla, joskus myös UV-säteilyllä. Kloorauksen ja otsonoinnin haittavaikutukset ovat suhteellisen pienet, joskin esim. hyvin bromidipitoisen veden otsonoiminen voi synnyttää veteen bromaatteja, jotka voivat olla karsinogeenisia. Huonolaatuinen vesijohtovesi saattaa sisältää jopa 19:ää putkistosta liuennutta metallia. Putkistossa pitkään seisoneeseen veteen voi bakteeritoiminnan tuloksena tulla ummehtunut maku. Ruskea väri puolestaan johtuu useimmiten talon putkiston ruosteisuudesta, joka voi aiheuttaa ripulia, liata pyykkiä ja tukkia hanojen poresuuttimia. Porakaivoissa ruskehtava väri ja epämiellyttävä haju kertoo useimmiten veden suuresta rauta- ja mangaanipitoisuudesta. Harmaus tai maitomainen sameus johtuu vedessä hyvin pieninä kuplina olevasta ilmasta. Ilmiö on luonnollinen ja vaaraton ja näkyy kuumassa vedessä lähes aina. Keltainen vesi taas on seurausta kaukolämpöveden sekoittumisesta juomaveteen. Kaukolämpövesi ei ole erityisen myrkyllistä, mutta sen juomista tulisi silti välttää.

Vesijohtoveden laatua valvotaan jatkuvasti, raja- ja suositusarvot haitallisten aineiden ja mm. pH:n osalta on säätänyt Sosiaali- ja terveysministeriö (STM:n asetus N:o 401/2001)