Vapaudenristin ritarikunta

Wikipedia

Vapaudenristiä käytetään sankarivainajien muistomerkeissä ja kuolinilmoituksissa. Kuva Kittilän sankarihaudoilta. (SA-kuva)

Vapaudenristin ritarikunta on vanhin kolmesta virallisesta suomalaisesta ansioritarikunnasta. Ritarikunnan suurmestarina toimii Puolustusvoimien ylipäällikkö. Kunniamerkkejä jaetaan puolustusvoimien lippujuhlan päivänä ja Suomen itsenäisyyspäivänä.

Mannerheim-ristiä lukuun ottamatta myönnettävän kunniamerkin luokka riippuu henkilön sotilasarvosta tai siihen rinnastettavasta siviiliasemasta: Vapaudenristejä myönnetään lähinnä upseereille ja Vapaudenmitaleja aliupseeristoon ja miehistöön kuuluville. Vapaudenristi annetaan sotilaallisista ansioista miekkojen kera ja kansalaisansioista ilman miekkoja. Erityisen rintamasuorituksen tai sodanaikaisen johtamisen palkitsemiseksi Vapaudenristi voidaan myöntää sotilaalle tammenlehvällä koristettuna. Vapaudenmitali annetaan sotilashenkilöille ja Vapaudenristin ansiomitali siviilihenkilöille. Sota-aikana voidaan poikkeustapauksissa myöntää siviilihenkilölle Vapaudenristi miekoilla tai Vapaudenmitali.

Nykyään miekkojen kera myönnettävän ristin nauhan väri on punainen keltaisilla juovilla (sodan aikana myönnetyt) tai keltainen punaisilla juovilla (rauhan aikana myönnetyt). Ilman miekkoja myönnetyissä risteissä nauhan väri on aina keltainen punaisilla juovilla.

[muokkaa] Historia

Vapaudenristin ritarikunta perustettiin Vaasassa Suomen senaatissa 4. maaliskuuta 1918 C. G. E. Mannerheimin aloitteesta keskellä Suomen sisällissotaa. Kunniamerkkien jakaminen keskeytyi sisällisodan alkamisen vuosipäivänä 28. tammikuuta, 1919. Samana päivänä perustettiin Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunta. Kunniamerkit on suunnittelut Akseli Gallen-Kallela.

Ritarikuntalla oli aluksi seuraavat viisi luokkaa, jonka lisäksi siihen kuului kaksi mitalia:

• Vapaudenristin suurristi (VR SR)
• 1. lk:n Vapaudenristi (VR 1)
• 2. lk:n Vapaudenristi (VR 2)
• 3. lk:n Vapaudenristi (VR 3)
• 4. lk:n Vapaudenristi (VR 4)
• 1. lk:n Vapaudenmitali (VM 1)
• 2. lk:n Vapaudenmitali (VM 2)

Alkujaan VR SR, VR 1 ja VR 2 jaettiin keltaisessa nauhassa, jossa oli punainen reunus, ja VR 3 ja VR 4 punaisessa nauhassa, jossa oli valkoinen reunus, eikä erottelua sotilas- ja kansalaisansioista myönnettyjen merkkien välillä ollut. Kansalaisansioista jaettujen ristien seppelkuvio oli ilman miekkoja, ja VR 3 ja VR 4 emaloitiin sinisiksi.

Talvisodan sytyttyä ritarikunnan kunniamerkit otettiin uudelleen käyttöön 8. joulukuuta 1939. Perustamisensa jälkeen ritarikunnan kunniamerkit muuttuivat vuosina 1939, 1940, 1942 ja 1944 annetuilla asetuksilla. Siihen on mm. lisätty tunnettu Mannerheim-risti.

Presidentti Urho Kekkonen keskeytti 1960 ritarikunnan kunniamerkkien jakamisen kolmeksi vuosikymmeneksi. Vapaudenristin ritarikunnan kunniamerkkien jakamista jatkettiin Mauno Koiviston kaudella vuodesta 1991 eteenpäin. Tämän jälkeen Vapaudenristin ritarikunnan kunniamerkkejä on myönnetty sotilaille, vapaaehtoisen maanpuolustustyön aktiiveille ja kansainvälisessä rauhanedistämisessä kunnostuneille muutamia vuosittain.

[muokkaa] Vapaudenristi

Tasavallan presidentin lippu.

Vapaudenristi on perusmuodoltaan yrjönristi, jonka päällä on lyhytsakarainen hakaristi. Ristin keskiössä on heraldinen ruusu. * 1. ja 2. luokan Vapaudenristit sekä miekoin että ilman miekkoja (kansalaisansioista) ovat valkoiseksi emaloidut, ja hakaristi on kullattu.

• Ristin 3. ja 4. luokassa risti miekoilla on mustaksi hapetettua rautaa, ja ilman miekkoja se on emaloitu siniseksi.
• Sururisti on kuin 4. luokan risti miekoilla, mutta mustalla ruusukenauhalla.
• Risti voidaan myös myöntää Punaisen ristin kanssa, jolloin se sijoitetaan valkoisen ruusun päälle.

Tasavallan presidentin lipussa on 3. luokan Vapaudenristi kansalaisansioista.

[muokkaa] Ritarikunnan nykyiset kunniamerkit

• Vapaudenristin suurristi (VR SR)
• 1. lk:n Vapaudenristi rintatähtineen (VR 1. rtk)
• 1. lk:n Vapaudenristi (VR 1)
• 2. lk:n Vapaudenristi (VR 2)
• 3. lk:n Vapaudenristi (VR 3)
• 4. lk:n Vapaudenristi (VR 4)
• 1. lk:n Vapaudenmitali (VM 1)
• Vapaudenristin 1. lk:n ansiomitali (VR Am 1)
• Vapaudenristin 2. lk:n ansiomitali (VR Am 2)

Lisäksi voimassa olevan asetuksen mukaan on edelleen olemassa seuraavat Vapaudenristin erikoiskunniamerkit, joita ei kuitenkaan ole sotien jälkeen myönnetty: Vapaudenristin 1. luokan Mannerheim-risti, Vapaudenristin 2. luokan Mannerheim-risti, 1. luokan Vapaudenmitali ruusukenauhassa, Vapaudenristin kultainen ansiomitali, Vapaudenristin sururisti sekä Vapaudenristin surumitali.

[muokkaa] Vapaudenristin kunniamerkeillä palkittuja

[muokkaa] Vapaudenristin suurristin saaneita

Suurristi on myönnetty noin 40 kertaa, mm. seuraaville henkilöille:

• Carl Gustaf Emil Mannerheim, 30.4.1918 (miekkojen kera) ja 20.3.1940 (miekkojen ja jalokivien kera)
• Pehr Evind Svinhufvud, 30.4.1918
• Vilhelm II, 30.6.1918 (miekkojen ja jalokivien kera)
• Erik Heinrichs, 6.7.1940 (miekkojen kera)
• Risto Ryti, 6.7.1940 (miekkojen kera)
• Rudolf Walden, 6.7.1940 (miekkojen kera)
• Vilho Nenonen, 6.3.1943 (miekkojen kera)
• Jarl Lundqvist, 8.1.1945 (miekkojen kera)
• Väinö Valve, 8.1.1945 (miekkojen kera)
• Lennart Oesch, 2.2.1945 (miekkojen kera)
• Aarne Sihvo, 30.5.1953 (miekkojen kera)
• Kaarlo Heiskanen, 4.6.1959 (miekkojen kera)
• Lauri Sutela, 6.12.1983 (miekkojen kera)
• Adolf Ehrnrooth, 6.12.1989 (miekkojen kera)
• Jaakko Valtanen, 4.6.1994 (miekkojen kera)
• Lisäksi ritarikunnan suurmestarin asemassa olleet tasavallan presidentit (ilman miekkoja).

[muokkaa] Myönnettyjä erikoiskunniamerkkejä

• 1. lk:n Vapaudenmitali ruusukenauhassa, myönnetty ainoastaan kerran, Carl Gustaf Mannerheimille
• Vapaudenristin kultainen ansiomitali, myönnetty ainoastaan kerran Waldemar Erfurthille, joka oli saksalainen yhteysupseeri pääesikunnassa jatkosodan aikana.

[muokkaa] Kaupunkeja

Mikkelin vaakuna

Vaasan vaakuna

Myös yhdelle suomalaiselle kaupungille, Mikkelille, on myönnetty Vapaudenristi vuonna 1944. Risti myönnettiin kiitoksena päämajakaupunkina toimimisesta. Kaupunki kantaa ristiään vaakunan yhteydessä.

Suomen senaatti myönsi Vaasalle augmentin, oikeuden liittää Vapaudenristin kuva kunnialisäyksenä vaakunaansa, vuonna 1918. Vaasa sijoitti augmentin poikkeuksellisesti vaakunaa kiertävään nauhaan, ikään kuin kaupungille olisi myönnetty Vapaudenristi, mitä sille ei siis kuitenkaan myönnetty.

[muokkaa] Rauhanturvaajia

Tasavallan presidentti Tarja Halonen myönsi 4. kesäkuuta 2006 neljälle suomalaiselle ISAF-joukoissa palvelleille rauhanturvaajalle kolme Vapaudenristiä ja yhden Vapaudenmitalin kunnostautumisesta Afganistanissa huhtikuun 2006 mellakoiden yhteydessä. Nämä olivat ensimmäiset tasavallan presidentin suomalaiselle sotilaalle taistelutehtävässä kunnostautumisesta myöntämät kunniamerkit toisen maailmansodan jälkeen. ^[1]

[muokkaa] Aiheesta muualla

• Vapaudenristin ritarikunnan kotisivut
• Tasavallan presidentin kanslia
• FINLEX Asetus 18. elokuuta 1944 Vapadenristin ritarikunnasta
• GENOS 63/1992 Artikkeli ritarikunnan historiasta

[muokkaa] Kirjallisuus

• Vapaudenristin ritarikunta: isänmaan puolesta [Tom C. Bergroth .. et al.] (WSOY, 1997) ISBN 951-0-22037-X (sid.)

[muokkaa] Viitteet

1. ↑ Vapaudenristejä jaettiin historiallisissa merkeissä. Ruotuväki 18/2006. ja Pääesikunnan tiedote 4.6.2006 (Viitattu 14.11.2006)