Suomen itsenäisyyspäivä
Wikipedia
Suomen itsenäisyyspäivää vietetään Suomessa 6. joulukuuta Suomen itsenäistymisen kunniaksi.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Itsenäisyysjulistus ja sen tunnustaminen
Joulukuun kuudentena päivänä vuonna 1917 Suomen eduskunta hyväksyi äänin 100–88 senaatin 4. joulukuuta 1917 antaman esityksen itsenäiseksi julistautumisesta Venäjästä. Valtiovaltaa Nikolai II:n jälkeen käyttäneen Venäjän väliaikaista hallitusta seuranneet Venäjän valkoiset sotilashallitukset eivät olleet valmiita yhtenäisen ja jakamattoman Venäjän ajatuksesta kiinni pitävinä tunnustamaan. Näin ollen Svinhuvudin itsenäisyyssenaatin ainoa mahdollisuus saada edes jonkinlainen valtiollinen itsenäisyydentunnustus, oli hakea se kapinan aloittaneelta bolševikkihallitukselta, kansankomissaarien neuvostolta Pietarista, mistä seuraisi myös Saksan tunnustus Suomen itsenäisyydelle siksi, että Saksa ja Neuvosto-Venäjä olivat solmivat aseleposopimukset Brest-Litovskin rauhasta neuvotellakseen. Neuvosto-Venäjän ja Saksan sopimisen vuoksi Suomi ajautui ulkopoliittisesti ympärysvaltojen puolelta keskusvaltojen puolelle, minkä käänsi Saksan aselepo ja häviö ensimmäisessä maailmansodassa.
Joulukuun 6. päivää on vietetty itsenäisyyspäivänä vuodesta 1919 lähtien. Nykyisin voimassa oleva laki itsenäisyyspäivän viettämisestä yleisenä juhla- ja vapaapäivänä on vuodelta 1937. Sen mukaan päivä on palkallinen vapaapäivä, tai missä se ei ole mahdollista, on maksettava korotettua palkkaa kuten sunnuntaityöstä.
[muokkaa] Perinteet
Suomessa itsenäisyyspäivä on rakenteeltaan hyvin perinteinen. Suomessa itsenäisyysjuhla on muihin Länsi-Euroopan maihin verrattuna hyvin isänmaallishenkinen, mikä näkyy esimerkiksi siinä, että televisiosta tulee sotaelokuvia, usein Väinö Linnan romaaniin perustuva Tuntematon sotilas. Aiemmin sitä esitettiin itsenäisyyspäivänä myös elokuvateattereissa.
[muokkaa] Jumalanpalvelus
Itsenäisyyspäivän juhlajumalanpalvelus on pidetty Helsingin tuomiokirkossa. Vuodesta 1998 jumalanpalvelus on ollut ekumeeninen: jumalanpalvelukseen ovat osallistuneet useat kirkot. Jumalanpalvelukseen ovat ottaneet osaa presidenttien lisäksi valtion ylin johto, eduskunnan puhemiehet, valtion ylimmät virkamiehet sekä kansanedustajat -sivuparville ovat päässeet seurakuntalaiset. Jumalanpalvelus on televisioitu.
[muokkaa] Sankarihaudat
Itsenäisyyspäivänä monet vierailevat sankarihaudoilla muistamassa sodissa kaatuneita. Monesti haudalle asetetaan kynttilä ja kunnan reserviläiset järjestävät sankarihautausmaalle kunniavartion.
[muokkaa] Paraati
Itsenäisyyspäivänä järjestetään valtakunnallinen sotilasparaati ja joitain paikallisia paraateja. Itsenäisyyspäivänä ja puolustusvoimien lippujuhlapäivänä tasavallan presidentti myöntää kunniamerkkejä ja armeijan ylennyksiä.
[muokkaa] Kynttilöiden poltto
Tapana on sytyttää kaksi kynttilää ikkunoille klo 18-20 muistoksi jääkärien uskaliaasta hankkeesta isänmaan vapauttamiseksi. Kahdella kynttilällä ilmaistiin aikoinaan turvallinen etappitalo, kun jääkäreiksi värväytyvät loikkasivat Ruotsin kautta Saksaan.
[muokkaa] Linnanjuhlat
- Pääartikkeli: Itsenäisyyspäivän vastaanotto
Illalla pidetään suuri juhlavastaanotto presidentinlinnassa. Linnanjuhliin kutsutaan Suomen kuuluisimpia ihmisiä ja joukko tavallisia kansalaisia, joita presidentti on tavannut maakuntamatkoillaan. Juhlaväkeen kuuluvat perinteisesti hallitus, eduskunta, suurlähettiläitä, veteraaneja, urheilun, taiteen ja tieteen edustajia sekä muita tasavallan presidentin kutsumia vieraita. Linnanjuhlia seurataan laajasti televisiosta Suomen kodeissa.
[muokkaa] Kuokkavierasjuhlat
- Pääartikkeli: Kuokkavierasjuhlat
1990-luvun alulla syntyi uusi perinne muutaman vuoden ajaksi osittain laman ja työttömyyden johdosta. Nuoret järjestivät presidentinlinnan ulkopuolella mielenosoituksen tapaiset kuokkavierasjuhlat. Huomion saamiseksi jotkut mielenosoittajat yrittivät tunkeutua linnanjuhliin tai häiritsivät juhliin menijöiden ajoneuvojen kulkua presidentinlinnaan. Vuonna 2003 kansanedustaja Lauri Oinosen käyttämää taksia estettiin ajamasta Presidentinlinnalle ja Suomen Sisun joukolta anastettu Suomen lippu poltettiin. Tilaisuudesta luovuttiin, koska tapahtuman järjestäjät eivät pitäneet sitä enää poliittisesti mielekkäänä protestina. Vuoden 2004 turvallisuusennusteessa poliisi varautui vielä rähinöintiin. Vuonna 2006 tapahtuman järjestäjät ilmoittivat aloittavansa kuokkavierasjuhlat uudestaan. Noin 200 kuokkavieraan odotettiin osallistuvan mielenosoitukseen. Joidenkin arvioiden mukaan vain 100 osallistui. Poliisi otti kolme otettiin kiinni, osaksi siksi, etteivät kasvot olleet paljaina tunnistamissta varten.
[muokkaa] Veikko Hurstin itsenäisyysjuhla
Edesmennyt helsinkiläinen Veikko Hursti järjesti vuosien ajan itsenäisyyspäivänä lahjoitusten avulla vähävaraisille lounaan ja vaateapua. Veikko Hurstin kuoltua hänen poikansa Heikki Hursti on jatkanut perinnettä.
[muokkaa] Laki itsenäisyyspäivän viettämisestä yleisenä juhla- ja vapaapäivänä (26.11.1937/388)
1§ Suomen itsenäiseksi tasavallaksi julistautumisen muistoksi on joulukuun kuudetta päivää,jota tässä laissa sanotaan itsenäisyyspäiväksi, vuosittain vietettävä yleisenä juhla –ja vapaapäivänä.
Itsenäisyyspäiväksi lasketaan vuorokausi, joka alkaa kello kahdestakymmenestäneljästä sanotun päivän vastaisena yönä. Säännöllisessä kaksi- ja kolmivuorotyössä tämä vuorokausi voidaan kuitenkin laskea alkavaksi kuusi tuntia myöhemmin.
2§ Itsenäisyyspäivän sattuessa arkipäiväksi on työt virastoissa, tuomioistuimissa ja kouluissa sekä valtion, kuntien ja yksityisten laitoksissa, yrityksissä ja työmailla sinä päivänä keskeytettävä kuten sunnuntaina.
Työntekijän oikeudesta kieltäytyä tekemästä työtä itsenäisyyspäivänä olkoon vastaavasti voimassa, mitä työstä sunnuntaina on säädetty.
3§ Töiden keskeyttämisestä huolimatta on työntekijälle maksettava itsenäisyyspäivältä, jos se muuten olisi ollut työpäivä, täyttä työpäivää vastaava palkka. Jos työtä tehdään päivä-, tunti- tai urakkapalkalla, on palkan saamisen edellytyksenä kuitenkin, että työntekijä on ollut työnantajan työssä yhdenjaksoisesti vähintään kuusi työpäivää lähinnä ennen itsenäisyyspäivää.
Urakkatyön tekijäksi katsotaan, kun kysymyksessä on ruumiillinen työ, se joka suoritetun työmäärän perusteella maksettavaa palkkaa vastaan on sitoutunut tekemään toiselle työtä tämän johdon ja valvonnan alaisena ja jota ei siinä ole pidettävä itsenäisenä yrittäjänä.
Urakkatyöstä lasketaan itsenäisyyspäivän päiväpalkka sen keskimääräisen päiväansion perusteella, mikä työntekijällä on ollut kuuden työpäivän aikana lähinnä ennen itsenäisyyspäivää, tai, jollei tätä perustetta voida käyttää, sen mukaan, mitä samanlainen työntekijä paikkakunnalla samaan aikaan yleensä saa.
4§ Työntekijälle, joka tekee työtä itsenäisyyspäivänä, on, vaikka itsenäisyyspäivä sattuukin arkipäiväksi, maksettava korotettu palkka niissä tapauksissa ja niiden perusteiden mukaan, kuin sunnuntaina suoritetusta työstä on säädetty.
5§ Itsenäisyyspäivänä ei ole lupa pitää markkinoita, toripäiviä eikä huutokauppoja.
6§ Työnantaja, joka jättää noudattamatta tämän lain määräyksiä töiden keskeyttämisestä itsenäisyyspäivänä, rangaistakoon (enintään sadalla päivä) sakolla, jollei ankarampaa rangaistusta ole muussa laissa säädetty.
Jos on ilmeistä, että työnantaja, vapautuakseen maksamasta palkkaa itsenäisyyspäivältä, on irtisanonut työntekijän, rangaistakoon häntä, niin kuin 1 momentissa on säädetty, ja velvoitettakoon työnantaja samalla, jos työntekijä sitä vaatii, maksamaan työntekijälle palkka itsenäisyyspäivältä.
