Takaikkuna
Wikipedia
Takaikkuna Rear Window
|
|
Valmistusmaa | Yhdysvallat |
Ensi-ilta | 1954 |
Ohjaus | Alfred Hitchcock |
Käsikirjoitus | John Michael Hayes (käsikirjoitus), Cornell Woolrich (novelli It Had to Be Murder) |
Pääosissa | James Stewart Grace Kelly Thelma Ritter Wendell Corey Raymond Burr |
Sävellys | |
Tuotanto | Alfred Hitchcock |
Elokuvayhtiö | Paramount Pictures |
Kesto | 112 min |
Kieli | Englanti |
Budjetti | |
Ikäraja Suomessa | K-8 |
Jatko-osa(t) | |
IMDb | |
Elonet |
Takaikkuna on yksi Alfred Hitchcockin suosituimmista ja arvostetuimmista elokuvista, jota pidetään rikoselokuvien mestariteoksena. Takaikkuna valmistui 1954. Elokuvan pääosissa ovat James Stewart ja Grace Kelly. Elokuvaa kuvattiin aikanaan maailman suurimmissa lavasteissa. Hitchcock käytti elokuvassa hyödyksi Ingrid Bergmanin ja kuuluisan sotavalokuvaaja Robert Capan rakkaustarinaa.
[muokkaa] Juoni
Elokuva perustuu Cornell Woolrichin novelliin It had to be Murder. James Stewart näyttelee L. B. Jefferiesiä, valokuvaajaa, joka on tottunut kiertämään maailmaa kuvaamassa uutistapahtumia. Hän on kuitenkin työtehtävässään joutunut onnettomuuteen ja joutunut viikoiksi kipsi jalassa kotiinsa ainoana harrastuksenaan naapureiden tekemisten seuraaminen. Kuumina kesäpäivinä hänen luonaan käyvät Stella, vakuutusyhtiön sairaanhoitaja, jota näyttelee Thelma Ritter, sekä Jeffiin rakastunut seurapiirineiti Lisa Fremont, jota näyttelee Grace Kelly.
Eräänä yönä Jeff kuulee huudon ja huomaa naapurinmiehen kulkevan lukuisia kertoja ulos ja tulevan takaisin. Seuraavana päivänä tämän vaimosta ei ole tietoakaan, ja Jeff alkaa epäillä pahinta. Hänellä on kuitenkin kova työ saada Lisa uskomaan asiaa. Hänen poliisiystävänsä suostuu tutkimaan asiaa mutta ei tutkimusten jälkeen löydä asiasta mitään hämärää, mutta naapurin koiran tapon jälkeen Jeff on entistä vakuuttuneempi siitä, että on oikeassa. Liittoutumalla Lisan ja Stellan kanssa Jeff päättää selvittää asian, ja elokuva etenee kohti jännittävää loppuhuipennustaan.