Sarajevo

Wikipedia

**Sarajevon kaupunki**

Perustiedot
Valtio:	Bosnia ja Hertsegovina
Kantoni:	Sarajevo
Pinta-ala:	142 km²
Asukasluku:	297 512 (2003)
Asukastiheys:	2470,1 as./km²
Perustamisvuosi:	1461
Koordinaatit:	43°52′ N 18°25′ E
Kotisivu:	http://www.sarajevo.ba
Kaupunginjohtaja:	Muhidin Hamamdžić

Sarajevo (Сарајево, turkiksi Saraybosna) on Bosnia ja Hertsegovinan pääkaupunki ja maan suurin kaupunki. Vuoden 1991 väestönlaskennassa sen asukasluku oli 429 672. Nykyisin itse Sarajevon kaupungissa arvioidaan olevan noin 300 000 asukasta, lievealueineen 400 000. Sarajevon kaupunki kuuluu Sarajevon kantoniin.

[muokkaa] Maantiede

Sarajevo sijaitsee Bosnia ja Hertsegovinan keskiosissa. Sen koordinaatit ovat 43°52′ pohjoista leveyttä ja 18°25′ itäistä pituutta. Kaupunki on rakennettu viidensadan metrin korkeudella merenpinnasta olevaan Sarajevon laaksoon ja sitä reunustaville kukkuloille, Miljacka-joen molemmille rannoille. Joki virtaa kaupungin läpi idästä länteen. Alue on vuoristoista ja metsäistä.

Sarajevoa ympäröivät vuoret ovat suosittuja vaellus- ja hiihtokohteita. Ne kuuluvat Dinaarisiin alppeihin, vuorijonoon, joka kulkee Kroatian, Bosnia ja Hertsegovinan sekä Serbia ja Montenegron läpi. Kaupungin ympärillä olevista vuorista viisi suurinta ovat:

Bjelašnica (2067 metriä)
Igman (1502 metriä)
Jahorina (1913 metriä)
Trebević (1627 metriä)
Treskavica (2088 metriä)

[muokkaa] Ilmasto

Sarajevossa vallitsee mannerilmasto, johon kuuluvat lämpimät kesät (noin 35°C:n lämpötilat eivät ole epätavallisia) ja kylmät, yleensä lumiset talvet. Vuoden lämpimin kuukausi on heinäkuu, jonka keskilämpötila on noin 19°C, kylmin puolestaan tammikuu, -1°C. Vuotuinen sademäärä on 905 mm. Sateisinta on syyskuussa (89,4 mm) ja kuivinta helmikuussa (61,4 mm). Keskimääräinen ilmanpaine on 942,3 mbar.

[muokkaa] Historia

Sebilj-suihkulähde Baščaršija-aukiolla Sarajevon vanhassakaupungissa

Keisarinmoskeija

Sarajevon historia on pitkä ja värikäs. Nykyisen Sarajevon aluella on ollut asutusta jo kivikaudella. Alue joutui myös Rooman imperiumin valtaamaksi, jolloin nykyisen Sarajevon paikalla oli Aquae Sulphurae -niminen kaupunki. Keskiajalla Sarajevo oli osa Bosnian Vrhbosna-nimistä hallintoaluetta.

Nykyisen Sarajevon kaupungin perustamisajankohtana pidetään vuotta 1461, jolloin ottomaanihallitsija Isa-beg Ishaković muutti Brodac-nimisen kyläpahasen pääkaupungiksi rakentamalla sinne mm. moskeijan (Carova Džamija eli Keisarinmoskeija), torin, kylpylän ja kuvernöörin linnan (Saray), josta kaupunki sai nykyisen nimensä. Näiden rakennustöiden ansiosta Sarajevo kasvoi nopeasti alueen suurimmaksi kaupungiksi.

1500-luvulla kaupunki kasvoi. Hallitsija Gazi Husrev-begin aikana rakennettiin suurin osa nykyistä vanhaakaupunkia. Sarajevosta tuli Istanbulin jälkeen Balkanin tärkein kaupunki. Se tuli tunnetuksi lukuisista moskeijoistaan: 1500-luvun puolivälissä niitä oli kaupungissa jo yli sata. 1660-luvulla Sarajevon väkimäärän arvioidaan olleen yli 80 000. Vuonna 1697 kaupunki paloi kuitenkin maan tasalle ottomaaneja vastaan suoritetun ryöstöretken seurauksena. Kaupunki jälleenrakennettiin, mutta se ei saavuttanut aikaisempaa loistoaan ja Travnik sai pääkaupungin aseman.

Vuonna 1878 kaupungin valtasi Itävalta-Unkari. Tulipalossa suuri osa kaupungin keskustaa paloi, ja jälleenrakennus johti ainutlaatuiseen sekoitukseen länsimaista ja itämaista arkkitehtuuria. Itävalta-Unkarin hallintoaikana Sarajevo teollistui, länsimaistui ja uudenaikaistui. Mm. latinalaiset aakkoset otettiin käyttöön.

Balkanin ruutitynnyri, jossa 1900-luvun Euroopan poliittiset jännitteet olivat kireimmillään, räjähti Sarajevossa 28. kesäkuuta 1914, kun opiskelija Gavrilo Princip murhasi siellä Itävalta-Unkarin kruununperillisen, arkkiherttua Franz Ferdinandin ja hänen vaimonsa. Tämä tapahtuma oli alkusysäys ensimmäiselle maailmansodalle.

Ensimmäinen maailmansota koetteli kaupunkia, ja neljän verisen sotavuoden jälkeen Sarajevosta tuli osa Jugoslavian kuningaskuntaa. Toisessa maailmansodassa Sarajevon valtasivat natsit. Sodan jälkeen Sarajevo kasvoi ja teollistui voimakkaasti. Uusia kommunistityyppisiä lähiöitä rakennettiin vanhastakaupungista länteen. Voimakkainta kasvu oli 1980-luvun alussa, sillä vuoden 1984 talviolympialaiset pidettiin Sarajevossa. Olympialaiset olivat menestys ja matkailu elinkeinona kasvoi.

Jugoslavian liittotasavallan jouduttua sisällissotaan bosnialaiset serbijoukot piirittivät Sarajevon 6. huhtikuuta vuonna 1992. Seurannut Sarajevon piiritys kesti syyskuuhun 1995 ja se aiheutti suurta tuhoa. Kaupunki oli jatkuvan kranaattitulen kohteena ympäröiviltä kukkuloilta, ja tuskin ainoakaan rakennus säästyi vaurioilta. Jälleenrakennustyöt aloitettiin heti sodan jälkeen, ja tähän päivään mennessä suurin osa kaupungista on saatu kunnostettua.

[muokkaa] Liikenne

Suurin osa Sarajevon ulkopuolelle suuntautuvasta liikenteestä kulkee kaupungista länteen, jossa sijaitsevat maan tärkeimmät kaupungit. Myös rautatie tulee kaupunkiin lännestä päin. Sarajevon päärautatieasema on kaupungin pohjoisosassa. Päivittäisiä junayhteyksiä on Zagrebiin, Zenicaan, Budapestiin, Banja Lukaan, Dobojin, Belgradiin, Mostariin ja Pločeen. Sarajevosta Keski-Eurooppaan vievä moottoritie on paikoin huonokuntoinen, vaikka sitä on viime aikoina kunnostettu.

Sarajevon kansainvälinen lentokenttä Međunarodni Aerodrom Sarajevo sijaitsee kaupungin lähellä lounaassa Ilidzan esikaupunkialueella. Se avattiin 2. kesäkuuta vuonna 1969. Sarajevon piirityksen aikana lentokenttää käytettiin humanitäärisen avun tuontiin sekä ulkomaisten lehtimiesten ja poliitikkojen kuljetukseen. Lentokenttä vaurioitui sodan aikana pahasti. Vuonna 1996 se avattiin taas siviililiikenteelle.

Hankalan maaston, tilanahtauden ja jalankulkijoita suosivan kaupunkisuunnittelun vuoksi Sarajevosta on melkoisen hankalaa löytää parkkipaikkoja etenkin kesäisin, kun turistit lisäävät kaupungin väkimäärää. Jalan pääsee helposti paikasta toiseen, sen sijaan pyöräily ei ole kovin yleistä. Julkiset liikennevälineet ovat hyvät. Sarajevossa liikennöi seitsemän raitiovaunu-, neljä trolleybussi- eli johdinauto- ja yhdeksän linja-autolinjaa. Sarajevo sai säännöllisesti liikennöivän raitiotielinjan vuonna 1885, ensimmäisenä kaupunkina Euroopassa.

[muokkaa] Hallinto

Sarajevon entinen parlamenttitalo Tarkk'ampujien kujan varrella

Maansa ja kantoninsa pääkaupunkina Sarajevo on Bosnia ja Hertsegovinan hallinnollinen keskus. Se koostuu neljästä kunnasta ja sillä on oma kaupunginhallitus, mikä on harvinaista Bosnia ja Hertsegovinassa. Kaupunginjohtaja on sosiaalidemokraatti Muhidin Hamamdžić. Tärkein lainsäädännöllinen elin on Gradsko Vijeće eli kaupunginvaltuusto, jonka jäsenet valitaan kuntakohtaisissa vaaleissa siten, että kunnan vaalitulosta painotetaan väkimäärällä. Kaupunginvaltuuston puheenjohtaja on Mira Jadrić-Winterhalter.

Sarajevo on jaettu neljään kuntaan, joka on Bosnia ja Hertsegovinan kantonista seuraavaksi pienin hallinnollinen yksikkö. Nämä ovat Centar (keskusta), Novi Grad (uusi kaupunki), Novo Sarajevo (uusi Sarajevo) ja Stari Grad (vanhakaupunki). Näiden lisäksi Sarajevolla on lähiökuntia, mm. Hadžići, Ilidža, Ilijaš, Trnovo ja Vogošća.

[muokkaa] Väestö

Sarajevon suurimmat etniset ryhmät ovat bosnialaiset (77,4 %), serbit (12 %) ja kroaatit (7,5 %). Asukasluku on kasvussa ja tätä vauhtia se saavuttaa sotaa edeltäneen väkimäärän alle 25 vuodessa. Sarajevon asukkaat ovat perinteisesti hyvin ylpeitä kaupungistaan. Kuuluisia sarajevolaisia ovat mm. Nobel-palkinnonsaajat Ivo Andrić ja Vladimir Prelog.

Uskontojen kirjo on Sarajevossa suuri. Kirkot, moskeijat ja synagogat ovat aina olleet ja ovat siellä edelleenkin vierekkäin sulassa sovussa. Kaupunki on tästä saanut lempinimen pieni Jerusalem.

[muokkaa] Elinkeinot ja talous

Sarajevon talous kukoisti 1980-luvulla teollisuuden kehityksen ja olympialaisten ansiosta. Sodan jälkeen talous on toipunut nopeasti ja kasvanut huimaa vauhtia. Kaupungissa harjoitetaan mm. elintarvike-, tekstiili-, huonekalu-, auto- ja metalliteollisuutta. Suurin osa viennistä menee Saksaan, Iso-Britanniaan ja Serbia ja Montenegroon.

Turismi on Sarajevossa jatkuvassa kasvussa ja kaupungin tärkeimpiä elinkeinoja. Olympialaisten tuoman kuuluisuuden ja talviurheilumahdollisuuksien paranemisen vuoksi Sarajevon kauniit vuoret ovat suosittu talviurheilukohde. Kaupungissa on puolisen sataa suurempaa hotellia ja paljon muita pieniä majapaikkoja. Erityinen turistiryhmä ovat sotaturistit, jotka tulevat Sarajevoon katsomaan sisällissodan jälkiä ja tapahtumapaikkoja.

[muokkaa] Nähtävyyksiä

Ferhadija-kävelykatu

Sotien jälkeen jälleenrakennettu kaunis vanhakaupunki
- Baščaršija-aukio
- Sebilj, turkkilainen suihkulähde
Museoita ja kulttuuria
- Kansalliskirjasto
- Bosnia ja Hertsegovinan Kansallismuseo
- Bosnia ja Hertsegovinan Kansallisteatteri
- Ars Aevi Sarajevo, nykytaiteen museo
- Kuvataideakatemia
Kirkkoja ja moskeijoita
- Husrev Beg -moskeija
- Keisarinmoskeija
- Jeesuksen sydämen katedraali
- Ortodoksinen Arkkienkelikirkko ja kirkkomuseo
Urheilua
- Urheilukeskukset Skenderija ja Zetra
- Koševon olympiastadion
Muuta
- Markale-kauppahalli
- Vrelo Bosne -puisto
- Bosmal, Sarajevon ja Balkanin korkein rakennus (118 m)