Mannerilmasto

Wikipedia

Moskovan ilmastodiagrammi

Mannerilmasto (kontinentaalinen eli mantereinen ilmasto) on mentereiden sisäosissa vallitseva kuiva ilmastotyyppi, jossa tapahtuu voimakkaita lämpötilan vaihteluja. Tyypillisessä lauhkean vyöhykkeen mannerilmastossa on kesällä kuivaa ja kuumaa, talvella kovia pakkasia. Tämä johtuu siitä, että meri ei ole jäähdyttämässä kesiä eikä lauhduttamassa kylmiä talvia. Tällaisia alueita on paljon Aasiassa mm. Venäjän ja Kiina sisäosissa. Saharan tyyppinen aavikko on tyypillinen subtrooppinen/trooppinen mannerilmasto. Meri-ilmasto on mannerilmaston vastakohta.

[muokkaa] Mannerilmasto

Mannerilmastolle on ominaista voimakkaat lämpötilan vuosi- ja vuorokausivaihtelut ja alhainen sademäärä, ja pieni ilman suhteellinen kosteus. Maasta tapahtuva haihtuminen on suuri. Sataa useammin kesällä kuin talvella, ja on vähän lunta niillä alueilla, joilla lunta yleensä sataa. Keskilämpötilaiset välivuodenajat evät ja syksy ovat lyhyitä. Aro- ja aavikkoilmastot sekä muut mantereiden sisäosien ilmastot ovat tyypillisiä mannerilmastoja. Ilmaston mantereisuus voidaan ilmoittaa lämpimimmän ja kylmimmän kuukauden lämpötilojen erotuksena. Äärimmäisessä mannerilmastossa ei ole pilvien vaikutusta eikä ollenkaan meren lämpöä varaavaa vaikutusta.

[muokkaa] Ilmaston mantereisuus ja mereisyys

Rivas-Martinezin luokituksessa ilmaston mantereisuus ja mereisyys määritellään lämpötilaltaan ylimmän ja alimman kuukauden keskilämpötilojen erotuksesta, jota merkitään luvulla Ic.

Ic=T_max-T_min

Missä

T_max=lämpimimmän kuukauden keskilämpötila
T_min=kylmimmän kuukauden keskilämpötila

Hyperoseaaninen (äärimereinen) (Ic=0-11)
- Äärimmäisen hyperoseaaninen (0-3)
- Euhyperoseaaninen (3-7)
- Heikosti hyperoseaaninen (7-11)
Oseaaninen (mereinen) (Ic=11-21)
- Euoseaaninen (11-18)
- Puolimantereinen (18-21)
Kontinentaalinen (mantereinen) (Ic=21-65)
- Subkontinentaalinen (21-28)
- Eukontinentaalinen (28-45)
- Hyperkontinentaalinen (46-65)