Sapelihammaskissat
Wikipedia
Sapelihammaskissat | ||||||||||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
Smilodon |
||||||||||||||
Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||
|
||||||||||||||
Suvut | ||||||||||||||
Sapelihammaskissat on yhteinen nimitys muinaisille petoeläimille, joita yhdistäviä piirteitä ovat jokseenkin kissamainen ruumiinrakenne ja huomattavasti pidentyneet kulmahampaat. Täsmällisempi määritelmä viittaa nimenomaan kissaeläinten sapelihampaiseen alaheimoon Machairodontinae.
Nykymaailmassa ei ole yhtään sapelihampaista petonisäkästä. Tämä on poikkeuksellinen tilanne, sillä sapelihampaat olivat yleinen ominaisuus. Ne kehittyivät petonisäkkäiden historian aikana useita kertoja itsenäisesti ryhmille, jotka eivät olleet toisilleen läheistä sukua. Sapelihampaat ovatkin erinomainen esimerkki konvergenssista. Sapelihampaat olivat usein sivuiltaan litistyneet ja takareunastaan sahalaitaiset, mikä teki niistä tehokkaasti leikkaavat ja lävistävät. Sapelihampaiset kissaeläimet luokitellaan hampaan muodon mukaan puukkohampaisiin (engl. dirk-toothed) ja sapelihampaisiin (engl. scimitar-toothed).
Ennen vanhaan sapelihammaskissojen hampaita pidettiin dinosaurusten valtavan koon tapaisena esimerkkinä äärimmäisyyksiin menneestä kehityksestä, joka aiheutti eläinten kuolemisen sukupuuttoon. Nykyään tiedetään, että hampaat olivat tehokas ja pitkälle erikoistunut sopeuma saalistukseen. Tämän puolesta puhuu sekin, miten usein hampaat ovat kehittyneet monelle eri petoeläinryhmälle. Paleontologit ovat pitkään väitelleet sapelihampaiden käyttötavasta saalistuksessa. Vanhoissa tulkinnoissa esitettiin, että hampaita olisi käytetty puukoniskun tapaisesti, ja että saaliseläin olisi iskun jälkeen kuollut verenhukkaan. Hampaat olisivat kuitenkin olleet liian haavoittuvaiset tällaisessa käytössä. Nykytulkinnan mukaan sapelihammaskissat käyttivät vahvaa eturuumistaan ja voimakkaita eturaajojaan painaakseen saaliseläimen maahan, minkä jälkeen ne lävistivät ja viilsivät auki saaliin kaulan käyttäen hyväkseen erityisen vahvoja niskalihaksiaan.
Sapelihampaisia muotoja on ollut kissaeläinten heimossa, sukupuuttoon kuolleessa nimravidien heimossa ja pussieläimissä, joiden ainoa tunnettu sapelihampainen muoto on etelä-amerikkalainen Thylacosmilus, sekä sukupuuttoon kuolleissa kreodonteissa. Nykyisistä petoeläimistä puuleopardi on lähimpänä sapelihampaisuutta, sen kulmahampaat ovat kaikista petonisäkkäistä kaikkein pisimmät suhteessa kallon kokoon.