Salemin noitaoikeudenkäynnit
Wikipedia
Salemin noitaoikeudenkäynneissä Salemissa Massachusettsissa (nykyään Yhdysvalloissa,) vuonna 1692 tuomittiin yhteensä ainakin 25 ihmistä kuolemaan ja lukemattomia muita vankeuteen. Nämä tapahtuivat 100-300 vuotta sen jälkeen kun noitavainot riehuivat Euroopassa. Noitavainojen syynä oli Puritaanien noitahysteria, ja se johti 20 ihmisen kuolemaan (14 naista, 6 miestä), sekä lukuisien muiden vangitsemiseen.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Oikeudenkäyntien lähtökohta
Salemin kylässä vuonna 1692, 9-vuotias Betty Parris ja hänen serkkunsa, 11-vuotias Abigail Williams ja heidän lapsenvahtinsa Samuel Parris kokivat jotain jonka tehon väitettiin ylittävän epilepsiakohtauksen tai minkään luonnollisen taudin. John Hale kuvaa 1702 ilmestyneessä kirjassaan A Modest Enquiry into the Nature of Witchcraft että tytöt huusivat ja heittelivät tavaroita ja päästivät kummallisia ääniä, kiemurtelivat huonekalujen alla. He sanoivat että oli kuin heitä olisi pistelty neuloilla ja leikattu veitsillä. Lääkäri, oletettavasti William Griggs, ei osannut selittää mitä tapahtui, joten hän olettu että tytöt oli noiduttu. On todennäköistä, että lääkäri on saanut diagnoosinsa Cotton Matherin vuonna 1689 ilmestyneestä kirjasta Memorable Providences Relating to Witchcrafts and Possessions, jossa kuvataan Bostonilaisten lasten kummallista käytöstä ja jossa osoitettiin oireiden syyksi irlantilaisen pesijättären Mary Gloverin noituus.
Myös muut Salemin kyläläiset alkoivat saamaan samoja oireita.
Koska paikallisyhteisö oli tuolloin intiaanien uhkan alaisena ja ilman muodollista siirtomaahallintoa, levisivät noitasyytökset muutamassa kuukaudessa lähisiirtokuntiin.
[muokkaa] Syytetyt
Ensimmäiset ihmiset joita syytettiin ja pidätettiin Ann Putnamin noitumisesta olivat kerjäläinen nimeltä Sarah Good, vanha ja sairas nainen Sarah Osborne ja Parrisien orja, Tituba. Koska Tituba oli orja ja erilaista etnistä alkuperää kuin puritaanit, oli hän ensimmäisiä epäiltyjä ja huhupuheiden mukaan alkuperäinen noita. Sarah Good taas oli tunnettu helposti suuttuvana naisena, jolla oli tapana mutista itsekseen. Sarah Osborne oli epäilyttävä koska oli nainut entisen palvelijansa. Kaikki naiset sopivat erinomaisesti tuon ajan käsitykseen "geneerisestä noidasta", koska kukaan ei mielellään ollut heidän puolellaan. Osborne ja Good eivät myöskään käyneet kirkossa, joka oli erityisen raskauttavaa.
Muita syytettyjä olivat Martha Corey, joka oli skeptinen tyttöjen luotettavuudesta, ja veti tällä huomion itseensä, Rebecca Nurse, Dorothy Good (jonka pidätysmääräyksessä luki virheellisesti Dorcas Good), Rachel Clinton, Sarah Cloyce, Elizabeth (Bassett) Proctor ja hänen miehensä John Proctor, Martha Coreyn aviomies Giles Corey, Abigail Hobbs, Bridget Bishop, Proctorien taloudenhoitaja Mary Warren joka oli oikeudenkäynneissä myös todistajana, Abignail Hobbsin äitipuoli Deliverance Hobbs, Sarah Wilds, Abignailin isä William Hobbs, Nehemiah Abbott Jr., Cloycen sisar Mary Esty, Edward Bishop Jr. ja hänen vaimonsa Sarah Bishop, Mary English, George Burroughs, Lydia Dustin, Susannah Martin, Dorcas Hoar, Sarah Morey ja Maryn aviomies Philip English.
- Nehemiah Abbott Jr. vapautettiin syytteistä, koska haastaja luopui kanteesta.
- Mary Esty vapautettiin haastajan luopuessa kanteesta mutta uudelleenvangittiin kun haastaja perui katumisensa.
Myöhemmin haasteen saivat myös Lydia Dustinin tytär Sarah Dustin, Bethiah Carter Sr. ja hänen tyttärensä Bethiah Carter Jr., George Jacobs Sr. sekä hänen lapsenlapsensa Margaret Jacobs, John Willard, Alice Parker, Ann Pudeator, Abigail Soames, Daniel Andrew, George Jacobs Jr. vaimo sekä Daniel Andrwn sisar Rebecca Jacobs, Sarah Buckley ja hänen tyttärensä Mary Witheridge, Elizabeth Colson, Elizabeth Hart, Thomas Farrar Sr., Roger Toothaker, John ja Elizabeth Proctorin tytär Sarah Proctor, Sarah Bassett, Susannah Roots, Mary DeRich, Sarah Pease, Elizabeth Cary, Martha Carrier, Elizabeth Fosdick, Wilmot Redd, Sarah Rice, Elizabeth How, John Alden, Pricilla Mullins, John ja Elizabeth Proctorin poika William Proctor, John Flood, Roger Toothakerin vaimo ja Martha Carrierin sisar Mary Toothaker ja hänen tyttärensä Margaret Toothaker, Arthur Abbott.
- John Willard ja Elizabeth Colson onnistuivat pakenemaan pidätystä jonkin aikaa, mutta saatiin lopulta kiinni.
- Daniel Andrew ja George Jacobs Jr. onnistuivat pakenemaan pysyvästi.
Kun oikeudenkäynnit vihdoin alkoivat, epäiltyinä oli vangittuna lukuisia ihmisiä, Marilynne K. Roachen 2002 julkistetun kirjan The Salem Witch Trials: A Day-To-Day Chronicle of a Community Under Siege mukaan yhteensä 62.
[muokkaa] Tuomitsemisen vaiheet
Päätodiste jolla syytettiin syytettyjä nimenomaan noituudesta oli ns."spectral evidence," jolla tarkoitettiin todistetta siitä että noidutut näkivät hahmon henkilöstä, joka noitui heidät. Teologinen perustelu asialle oli, että noita noituessaan antoi Saatanalle luvan käyttää noidan hahmoa. Puolustus vetosi siihen, että Saatana kykeni ottamaan minkä hahmon tahansa. Lopullinen tulkinta oli, että Saatana tarvitsi hahmon ottamiseen luvan, jolloin noidutun syytös on ratkaiseva.
Tämän vuoksi oikeudenkäynnissä toimittiin siten että jos joku väitti että menetys, sairaus tai kuolema oli noituuden syytä, tuli syyttää sitä jonka katsoi olevan syyllinen tähän. [1] Jos syyte katsottiin luotettavaksi, katsottiin se syyksi vangita epäilty.[2] ja tuoda tämä julkisen tutkimuksen alle kuulusteluihin, joiden tarkoitus oli saada tunnustus.[3] Jos tultiin siihen tulokseen että syyte oli perusteltu, syytetty otettiin mukaan korkeimpaan oikeudenkäyntiin.
Seuraavaksi korkeimpaan oikeuteen kutsuttiin todistajia juryn eteen. [4][5] [6]
[muokkaa] Tuomiot
21. maaliskuuta 1692 oli ensimmäinen oikeudenkäynti, jossa noituudesta syytettyinä olivat Martha Corey, Bridget Bishop ja kaksi muuta paikallista naista. Syynä oikeudenkäynneille oli 25 kyläläisen kuolema. Bridget Bishop tuomittiin oikeudenkäynneissä ja hänet hirtettiin noitana.
Yhteensä teloituspäiviä oli neljä.
- Kesäkuun 10. 1692, Bridget Bishop[7]
- Heinäkuun 19. 1692 viisi, Sarah Good, Rebecca Nurse, Susannah Martin, Elizabeth How ja Sarah Wilds[8]
- Elokuun 19. 1692, Susannah Martin, John Willard, George Burroughs, George Jacobs Sr. ja John Procter
- Syyskuun 22. 1692 Mary Esty, Martha Cory, Ann Pudeator, Samuel Wardwell, Mary Parker, Alice Parker, Wilmot Redd ja Margaret Scott
- Lukuisia muita tuomittiin mutta heidät väliaikaisesti vapautettiin koska he olivat raskaana. Heitä olivat Elizabeth (Bassett) Proctor ja Abigail Faulkner.
- Viisi muuta tuomittiin mutta heidän tuomiotaan ei koskaan toteutettu. Näitä olivat Ann Foster, joka kuoli vankilassa, edellisen tytär Mary Lacy Sr. sekä Abigail Hobbs, Dorcas Hoar ja Mary Bradbury.
- Giles Corey, 80 vuotias maanviljelijä, murskattiin kasaamalla kiviä tämän päälle asetetun levyn päälle 19.9.1692. Syy toimintaan oli se, että Giles Corey kieltäytyi astumasta oikeuden eteen.
Oikeudenkäynnit loppuivat tammikuussa 1693. Kuitenkaan jo noituuden perusteella vangittuja ei vapautettu ennen kevättä.
Tapahtumat johtivat puritaanisen uskon vahvistumiseen Uudessa Englannissa ja vaikuttivat välillisesti tulevan Amerikan Yhdysvaltojen oikeuskäytäntöihin.
[muokkaa] Selitykset noituudelle
Nykyisin ei enää yleisesti uskota noitiin, eikä pidetä uskottavana että Saatana olisi ottanut valtaansa ihmisiä ja aikaansaanut oireita. Noituuden syyksi epäillään yleensä naapurikateutta tai hysteriaa.
1976 Linnda Caporael julkisti artikkelin, jossa esitettiin että hallusinaatiot ja muut oireet johtuisivat ergotismista, eli torajyvien aikaansaamasta myrkytyksestä.[9]
Kirjassaan A Fever in Salem Laurie Winn Carlson tarjosi toista vaihtoehtoteoriaa, lintujen ja eläinten mukana levinnyttä unitautia encephalitis lethargica (eri tauti kuin tsetse-kärpästen levittämä.)
On myös esitetty että oireet voisivat johtua Huntingtonin taudista, joka on alueen ihmisissä melko yleinen [10]
Toiset historioitsijat kuten Mary Beth Norton, Bernard Rosenthal, Marilynne K. Roach eivät anna näille selityksille vakavaa painoarvoa.
