Rochen pinta
Wikipedia
Rochen pinta (joskus Rochen raja) on kahden taivaankappaleen ympärillä oleva kuvitteellinen pinta, joka on kappaleiden vetovoimaraja. Se on raja, jonka ylitettyään tähti alkaa vuodattaa massaa tähtien välissä olevan leikkauspisteen L1 kautta toiseen tähteen. Tätä leikkauspistettä kutsutaan Lagrangen pisteeksi.
Tähti voi ylittää eli "täyttää" Rochen rajansa elämänsä loppuvaiheessa, kun vedyn loppumisen seurauksena tähden ydin supistuu ja sen ulkokerrokset laajenevat voimakkaasti. Rochen pintaa sanotaan myös ekvipotentiaalipinnaksi, koska tällä rajalla molempien kappaleiden vetovoimat ovat yhtä suuret.
Jos kappaleiden massat ovat yhtä suuria, Rochen pinta muistuttaa kaksiulotteisessa kuvassa makaavaa kahdeksikkoa tai ääretön-merkkiä. Kolmiulotteisena Rochen pinta on kuin kaksi vesipisaraa vastakkain; "vesipisaroiden" pyöreiden päiden keskipisteissä ovat Rochen pinnan luovat massapisteet, esimerkiksi tähdet.
Rochen pinta täyttyy monissa kaksoistähdissä toiselta puolen. Näissä tähdissä massaa virtaa tähdestä toiseen Lagrangen pisteen L1 kautta. Hyvänä esimerkkinä tästä massan siirtymisestä ovat novat.
Rochen pinnan laskemisessa otetaan huomioon painovoimapotentiaali ja keskipakoisvoima.
Rochen pinta on saanut nimensä tähtitieteilijä Édouard Rochelta.
[muokkaa] Katso myös
[muokkaa] Lähteet
- Tähtitieteen perusteet, kolmas laitos, URSA 2000, ISBN 952-5329-01-1
