Richard Feynman
Wikipedia
Richard Phillips Feynman (s. 11. toukokuuta 1918, Queens, New York — k. 15. helmikuuta 1988, Los Angeles) oli yksi 1900-luvun vaikutusvaltaisimpia fyysikkoja. Hän laajensi merkittävästi kvanttielektrodynamiikan teoriaa, mistä hän sai Nobelin fysiikanpalkinnon yhdessä Julian Schwingerin ja Sin-Itiro Tomonagan kanssa 1965. Feynmanin ansiona oli esittää kvanttielektrodynamiikka polkuintegraalien avulla ja johtaa tästä säännöt nykyään Feynmanin graafeina tunnetulle tavalle esittää sähkömagneettiset prosessit kuvina.
Muita tieteellisiä saavutuksia olivat nestemäisen heliumin teoria, betahajoamisen teoria sekä partonimalli. Feynman esitelmöi vuonna 1959 aiheesta "There's plenty room at the bottom" ("Pohjalla on tilaa yllin kyllin"), joka oli vaikuttamassa nanoteknologian kehitykseen.
Feynman oli tunnettu myös erinomaisena opettajana. Hänen ensimmäisen vuoden opiskelijoille pitämänsä luennot on koottu kirjaksi Feynman lectures on Physics. Tieteellisen uransa hän teki suurimmaksi osaksi Kalifornian teknillisessä korkeakoulussa (Caltech).
Hän toimi ryhmänjohtajana Manhattan-projektissa, jossa kehitettiin ensimmäinen atomipommi.
Challenger-sukkulan tuhouduttua tammikuussa 1986 Feynman oli eräs onnettomuustutkijoista.
Hän on myös kuuluisa eksentrisestä luonteestaan ja seikkailuistaan, joista hän on kertonut kirjoissaan Laskette varmaan leikkiä, Mr Feynman! sekä Mitä siitä mitä muut ajattelevat?.
