Palladiolainen arkkitehtuuri
Wikipedia
Palladiolainen arkkitehtuuri on 1500-luvulla eläneen italialaisen arkkitehdin, Andrea Palladion mukaan nimetty arkkitehtuurin tyylisuunta.
Palladio jäljitteli töissään antiikin Rooman rakennustyyliä, josta hän sai tietoa lukemalla roomalaisen arkkitehdin Vitruviuksen kirjoituksia ja tutkimalla antiikin ajoilta säilyneitä rakennuksia. 1600-luvulla hänen töidensä pohjalta muodostui palladiolainen tyyli, joka levisi ympäri Eurooppaa. Suurimman suosion se saavutti 1700-luvun Britanniassa, mistä se levisi 1800-luvun alussa Pohjois-Amerikkaan. Pohjois-Amerikan kuuluisin palladiolaisesta arkkitehtuurista vaikutteita saanut rakennus on Valkoinen talo.
Suomessa palladiolaista arkkitehtuuria edustavat mm. Valtioneuvoston linna, Helsingin tuomiokirkko sekä Louhisaaren kartano Askaisissa.