Natascha Kampusch
Wikipedia
Natascha Kampusch (s. 17. helmikuuta 1988, Wien) on itävaltalainen nuori nainen, joka siepattiin kymmenvuotiaana koulumatkallaan Wienissä 2. maaliskuuta 1998. Kampusch oli kadoksissa yli kahdeksan vuoden ajan, kunnes hän pakeni sieppaajansa takapihalta. Tapausta pidetään yhtenä Itävallan rikoshistorian dramaattisimmista.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Varhaiset vuodet ja perhe
Kampusch kasvoi äitinsä Brigitte Sirnyn ja kasvatti-isänsä Ludwig Kochin luona Wienissä, Itävallassa. Hänen perheeseensä kuului kaksi aikuista tytärtä sekä neljä sisarentytärtä tai -poikaa. Kampuschin vanhemmat erosivat, kun hän oli vielä lapsi. Kampusch vietti aikaansa kummankin vanhempansa luona. Hän palasi lomalta isäpuolensa luota äitinsä luo sieppausta edeltävänä päivänä.
Vapautumisen jälkeen on ilmennyt, että sieppaaja Wolfgang Priklopil ja Nataschan vanhemmat tunsivat toisensa. He olivat ryyppykavereita. Silminnäkijöiden mukaan Natashca kävi vanhempiensa mukana ravintoloissa Priklopilin kanssa. Priklopil oli käynyt myös tekemässä sähkötöitä Nataschan äidin liikkeessä.
Nataschan äiti käytti alkoholia sieppauksen aikoihin erittäin paljon ja hänellä oli tapana lyödä lastaan.
[muokkaa] Sieppaus
Kampusch lähti kotoaan kouluun 2. maaliskuuta 1998. Hänellä oli juuri sitä ennen ollut riitaa äitinsä kanssa. Koulumatkalla Natascha päätti vaihtaa tienpuolta, jossa sieppaaja oli pakettiauton vieressä. Sieppaaja tarttui häneen mutta hän ei pystynyt huutamaan. Hän lupasi ettei Kampuschlle käy mitään jos hän tottelee. Tämän johdosta Kampusch ei saapunut kouluun eikä tullut kotiin. Silminnäkijän mukaan hän nousi valkoiseen pienoisbussiin, jossa oli tumma perä ja sivuikkunat. Kaksi muuta silminnäkijää raportoivat auton rekisteritunnuksessa olleen G-kirjain taikka kirjaimet GF. G-kirjain viittaa Gänserndorfin alueeseen. Erään silminnäkijän mukaan Kampuschin veti pienoisbussiin kuljettajan vieressä ollut henkilö. Kampusch ei itse kuitenkaan vahvista tätä väitettä. Priklopil kuului niihin satoihin valkoisen pakettiauton omistajiin, joita kuulusteltiin 1998. Poliisin mukaan hänen alibiaan pidettiin tuolloin pitävänä.
[muokkaa] Etsintä
Tytön löytämiseksi aloitettiin ennennäkemättömän mittava etsintäkampanja, jossa tutkittiin 700 autoa kidnappaajan auto mukaan luettuna. Etsintöjen yhteydessä kuulusteltiin yli tuhatta epäiltyä monissa maissa. Priklopilin asuintaloon ei kuitenkaan tehty kotietsintää todisteiden puutteen ja hänen esittämänsä alibin vuoksi. Poliisin ainoa johtolanka oli, että tytön oli nähty nousevan valkoiseen pienoisbussiin. Tytön paettua kidnappaajaksi paljastui 44-vuotias tietoliikenneteknikko Wolfgang Priklopil, joka teki havaittuaan paljastuneensa itsemurhan hyppäämällä paikallisjunan alle Wienin esikaupunkialueella.
[muokkaa] Elämä siepattuna
Sieppaaja piti uhriaan lähes täydellisessä eristyksessä kuuden neliön kellarityrmässä Strasshofissa, 25 kilometrin päässä Wienistä. Ensimmäisen puolen vuoden aikana Natascha ei päässyt "huoneestaan" ulos. Sieppaaja myös hakkasi Nataschan usein pahoin. Myöhemmin Natascha yleensä söi aamiaisia yhdessä Priklopilin kanssa; tämä ei tavallisesti käynyt työssä. Loppupäivä kului tekemällä erilaisia töitä talossa. Kotityöt, lukeminen, television katselu, puhuminen ja ruoanlaitto – tämä jatkui vuosia: Nataschan elämä kiertyi yksinäisyyden pelon ympärille.
Natascha pääsi ulkoilemaan viimeisen siepattuna olo vuotensa ajan, mutta ei ollut uskaltanut aiemmin paeta. Kidnappaaja oli opettanut hänelle eri kouluaineita ja tuonut kirjoja luettavaksi. Lisäksi hän oli saanut kuunnella radiota ja katsoa ajoittain sieppaajan hänelle nauhoittamia televisio-ohjelmia autotallin kellariin rakennetussa 1,8 x 3 metrin kokoisessa tyrmässään. Sieppaaja oli käskenyt tytön kutsua häntä "herraksi" tai "valtiaaksi", mihin tämä ei kuitenkaan ollut suostunut. Hän oli myös todennut Nataschalle: "He eivät ikinä saa minua elävänä kiinni".
Jonkin aikaa ennen Nataschan pakoa naapurit näkivät Nataschan ja Priklopilin usein ajelemassa tämän urheiluautolla. Naapurin kysyttyä tytöstä Priklopililta tämä vastasi hänen olevan kotiapulainen Jugoslaviasta.
Natascha kävi Priklopilin kanssa vuoden 2006 alkupuolella hiihtolomalla Alpeilla. Hän on ollut myös liikenneratsiassa, mutta ei ilmaissut poliiseille mitään tilanteestaan. [1]
[muokkaa] Pako
Natascha käytti hyväkseen kidnappaajan varomattomuutta, ja pakeni ollessaan pihassa imuroimassa hänen autoaan. Hän hakkasi 80-vuotiaan Inge T. -nimisen naapurin ikkunaa ja sanoi: "Minä olen Natascha Kampusch." Naapuri ei aluksi ollut halukas auttamaan, mutta otti lopulta yhteyttä poliisiin. Uhri vietiin sittemmin Deutsch Wagramin kaupungin poliisiasemalle. Natascha tunnistettiin kehossa olevan arven perusteella, tyrmästä löytyi hänen nimellään oleva passi ja DNA-testi toi lopullisen varmuuden.
Vapautuessaan Natascha oli 42-kiloinen ja 160-senttimetrinen. Italialaisviestinten mukaan hän kärsii lisäksi voimakkaasta Tukholma-syndroomasta, jossa panttivanki samaistuu sieppaajaansa, mutta traumoihin ja kriisien jälkihoitoon erikoistuneen psykologian dosentin Salli Saaren mielestä termiä Tukholma-syndrooma ei tässä tapauksessa tulisi käyttää (HS 3.9.2006). Natascha on myös ilmaissut lausunnossaan medialle olevansa pahoillaan vangitsijansa kuolemasta:
- "Minusta hänen kuolemansa oli turha. Hän oli osa elämääni ja siksi tavallaan suren häntä." [2]
[muokkaa] Media
Median kiinnostuksen kohteena Natascha ei ole ollut ainoastaan uhri, vaan taitava median hyödyntäjä. Hän on ansainnut haastatteluista kuukauden aikana 1,5 milj. euroa. Samansuuruisen summan hän saa vielä lisää, jos sopimukset Hollywoodin kanssa toteutuvat. [3]
[muokkaa] Sieppauksen motiivi
Tutkinnanjohdon mukaan kidnappauksen motiivista ei ole tietoa. Ulkoisia väkivallan merkkejä Kampuschista ei löytynyt. Natascha on kieltäytynyt kommentoimasta, oliko hän sukupuolisessa kanssakäymisessä sieppaajansa kanssa.[4]
[muokkaa] Viitteet
- ^ Kampusch ließ Fluchtchancen aus
- ^ Austrian girl mourns suicide of kidnapper
- ^ Austria kidnap girl's statement
- ^ Ilta-Sanomat: Natascha tienasi kuukaudessa 1,5 miljoonaa euroa
[muokkaa] Katso myös
- Sano Fusako, kymmenvuotiaana siepattu japanilainen koulutyttö, joka oli vankina 9 vuoden ajan;
- Sabine Dardenne, Belgiassa 12-vuotiaana siepattu tyttö, jota Marc Dutroux piti vankina 2,5 kuukautta;
- Tanya Kach, amerikkalainen tyttö, jota Thomas Hose piti kotonaan vankina vuosina 1996–2006.