Muoviräjähde
Wikipedia
Muoviräjähde on muovailtavaa räjähdysainetta. Muoviräjähde on pääsääntöisesti kehitetty sotilaskäyttöön, mihin se on ominaisuuksiltaan suunniteltu. Lisäksi sen hintavuus ja olomuoto ei suosi sen käyttämistä teollisessa räjäytyskäytössä.
[muokkaa] Ominaisuudet
Useimmiten muoviräjähteen ominaisuuksia ovat:
- tehokkuus
- käsinmuovailtavuus
- kenttäkestävyys ts.
- säänkesto - laajempi lämpötila-alue kuin muilla räjähteillä
- läpiammuttavuus
Muoviräjähteen etuja on, että sen räjähdysteho voidaan suunnata hyvin tarkasti ja suhteellisen pienillä räjähdysainemäärillä. Tämä mahdollistaa sen, että sillä voidaan helposti räjäyttää kohtuullisen hallitusti vain tietty osa esim. ovista, rakennuksen seinistä, katkaista puu tai rautatiekisko, sillanpalkki yms.
[muokkaa] Muoviräjähteet
Tunnetuin muoviräjähde on C-4, jossa räjähtävä aine RDX käsittää 91 % aineen massasta. Lisäksi on muovautusaine di(2-etyyliheksyyli) tai dioktyylisebakaatti (5,3 %) sekä sidosaineina polyisobutyleeni (2,1 %) ja dioktyyliadipaatti (DOA). Lisäksi siihen lisätään pieni määrä dieselöljyä (noin 1,6 %). C-4:sta edelsi 1960-luvulla C, C2 ja C-3.
Toinen kuuluisa muoviräjähde on tšekkoslovakialainen Semtex, jossa on heksogeenia (RDX) ja PETN:iä. Erityisesti Semtex on terroristien suosiossa. Muita ovat PENO ja Primasheet.
Suomen puolustusvoimat käyttivät ennen M-heksogeeniä (Muovailtava heksogeeni). Nykyään on siirrytty PENOn käyttöön.
Toisessa maailmansodassa sekoitettiin mineraaliöljyä ja lesitiiniä RDX:ään, jotta saataisiin muovimaista massaa Nobel 808, mutta ratkaisu ei ollut erityisen onnistunut.
