Minna Craucher
Wikipedia
Minna Craucher, oik. Maria Vilhelmiina Lindell, (23. elokuuta 1891, Pirkkala – 8. maaliskuuta 1932, Helsinki) piti kirjallista salonkia Helsingissä 1920-luvulla. 1930-luvulla hän hakeutui mukaan lapuanliikkeen toimintaan. Hänet surmattiin omassa salongissaan maaliskuussa 1932. Minna Craucherin vaiheet sivusivat muun muassa monia Tulenkantajien kirjailijoita sekä oikeistolaisia poliitikkoja ja upseereita.[1]
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Maria Lindellin menneisyys
Maria Vilhelmiina Lindell, alun perin Aalto, syntyi köyhissä oloissa Pirkkalassa 16-vuotiaan palvelustytön, Olga Aallon, aviottomana tyttärenä. Uuden sukunimen Maria sai isäpuoleltaan Vilho Oskari Lindelliltä. Marian äiti kuoli 29. elokuuta 1906 tytön ollessa vasta 15-vuotias. Jonkin aikaa sukulaisten luona asuttuaan varhain itsenäistynyt Maria muutti Tampereelle.
Tampereelle muutettuaan Maria Lindell katkaisi suhteet sukuunsa. Elämä oli liikkuvaa: työpaikat ja osoitteet vaihtuivat tiheään ja hänen mukaansa lähti usein myös toisille kuuluvaa tavaraa. Hän alkoi joutua yhä tiheämmin tekemisiin poliisin ja oikeuslaitoksen kanssa. Hänen joutuessaan ensimmäisen kerran vankilaan maksamattomien sakkojen takia, Marian yhteiskunnalliseksi asemaksi kirjattiin "sakkolainen ja irtolainen". Sakkotuomioon johtivat ilmitulleet varkaudet hänen viettäessään "työtöntä ja epäsiveellistä elämää".
Vuonna 1913 Maria Lindell siirtyi ensimmäisen kerran Helsinkiin. Hänen ensimmäinen lapsensa oli kuollut vuonna 1908 kahden viikon sisällä syntymästään. Toisen lapsensa hän jätti kaupungin huollettavaksi Tampereelle.
Helsingissä Marian ensimmäisiä tukikohtia oli Miina Sillanpään johtama Helsingin Palvelijataryhdistyksen ylläpitämä Palvelijatarkoti. Sen tarkoitus oli toimia työtä hakevien palvelijattarien asuntona ja suojata näin heitä prostituutioon ajautumiselta.
Useista varkauksista syytettynä Maria Lindell joutui toisen kerran vankilaan 24. lokakuuta 1914 ja synnytti poikalapsen tuomiota kärsiessään.
Vapauduttuaan vankilasta Maria Lindell pääsi Suomen Vankeusyhdistyksen ylläpitämään naisten suojakotiin, Huopalahdessa sijainneeseen Villa Elsebohon. Hänen elämäkertansa kirjoittaneen Kari Selénin mukaan Lindell käytti suojakotia hyväkseen, vaikka toisaalta toimikin siellä lastenhoitajana. Sama kuvio - vankila, vankeinhoito-organisaation suojakoti ja kapinointi - toistui myöhemminkin: elatustaan hän hankki sekalaisilla työtehtävillä, varkauksilla, prostituutiolla ja hyväuskoisten suosijoiden avustuksilla.
Viimeisen vankilatuomionsa Lindell kärsi varkauksista vuosina 1920–1923. Tämä vankilajakso merkitsi rajakohtaa, jonka jälkeen Maria Lindellistä tuli erinäisten vaiheiden jälkeen Madame Minna Craucher.
[muokkaa] Kuinka "Minna Craucher" syntyi?
Minna Craucheria voidaan pitää osittain sepitteellisenä hahmona, jonka Maria Lindell loi itselleen vilkkaan mielikuvituksensa ja vetovoimansa avulla unohtaakseen ankean menneisyytensä sekä sen myötä karttuneen kyseenalaisen maineen ja ennen kaikkea tehdäkseen vaikutuksen suosijoihinsa.
Ensimmäisen kerran nimi Craucher tuli julkisesti esiin vuonna 1914, jolloin Lindell kertoi oikeudessa isäkseen työmies Valdemar Craucherin. Samana vuonna Maria Lindell oli jo omaksunut itselleen nimen Minna Craucher. Nimestä on varhaisempikin kehitelmä: edellisenä vuonna hän oli ilmoittanut sosiaaliviranomaisille "isänsä nimen" muodossa Cahger. Vuonna 1919 isän asema oli puheissa kohonnut insinööriksi ja nimi oli Valdemar Theodor Craucher.
Nimen ja suvun sepittämisen lisäksi Minna Craucher loi itselleen myös koulutusta: kouluvuodet lisääntyivät ajan kuluessa ja vuonna 1918 hän jo käytti arvonsa tunnuksena ylioppilaslakkia.
Vankilasta 1923 päästyään hän sai onnekkaasti palveluspaikan helsinkiläisen insinöörin perheessä. Tähän työpaikkaan sisältyi palvelusaikaa Saksassa. Siellä ollessaan palvelijatar hankki itselleen auttavan saksankielen taidon. Madame Minna Craucherin hahmon perusta oli valmis.
[muokkaa] Kirjallisen salongin emäntä
Madame Craucher ilmaantui Helsingin seurapiireihin todennäköisesti alkukeväästä 1925 hotelli Ritzissä. Tarinansa mukaan hän oli saksalainen aatelisnainen, miljonääri ja antelias taiteensuosija. Suomalainen syntyperä selitti suomenkielen taidon.
Lavasteisiin kuului muun muassa käsirahaa vastaan Stockmannilta saatu Willys Knight -avoauto ja kuljettaja, taustaltaan "venäläinen ruhtinas".
Minna Craucher perusti yhdessä toimittaja Ensio Svanbergin kanssa "Ajanviete- ja matkalukemiston", lehden, joka myöhemmin sai nimen Seura ja ilmestyi vuosina 1926-1929. Lehden kirjoittajiin kuuluivat ainakin Kersti Bergroth, Pentti Haanpää, Martti Merenmaa, Elina Vaara, Väinö Nuorteva eli pakinoitsija Olli sekä Mika Waltari. Päätoimittajina olivat Yrjö Rauanheimo, Lauri Viljanen ja Waltari. Minna Craucher toimi lehden ilmoitustilan hankkijana ja markkinoijana. Koska lehti itsessään ei ollut kovin houkutteleva, Craucher turvautui ilmoitussopimusten hankinnassa jopa kiristykseen.[2]
Madame Craucherin salonki oli Tulenkantajien ja muiden ajankohdan nuorten kirjailijoiden suosittu kokoontumispaikka avokätisen tarjoilunsa ja kiehtovan valtiattarensa takia. Craucherin salongissa Mechelininkatu 23:ssa vierailleista kirjailijoista ainakin Joel Lehtonen, Martti Merenmaa ja Mika Waltari ovat kuvanneet salonkia ja sen pitäjää. Rakenteeltaan asunto oli tuolloin uudenaikainen asuntotyyppi dubletti eli kaksio, jonka toinen huone oli sisustettu turkkilaista vaikutelmaa tavoitellen.
[muokkaa] Lapuanliikkeen "kapteeni" ja petturi
Kun Seura-lehti lakkasi ilmestymästä vuonna 1929, Craucherin toiminnan painopiste siirtyi upseereihin ja oikeistopoliitikkoihin. Selénin mukaan nuoret upseerit olivat - kuten nuoret kirjailijatkin - alttiita Madamen kestitykselle. Craucher itse puolestaan tunsi elämäkerran kirjoittajan mukaan vetoa univormuihin.
Craucher sai itsensä mukaan Lapuan liikkeen toimintaan aluksi puhumalla itsensä ensin sen Aktivisti-lehden ilmoitushankkijaksi. Tässä hän käytti hyväkseen tekaistuja suosituksia muun muassa Mannerheimilta.
Craucher muun muassa järjesti ja osittain lahjoitti Talonpoikaismarssin osallistujille tarkoitetut käsivarsinauhat. Myöhemmin, kun Craucher oli solminut tiiviit suhteet liikkeen johtomiehiin, kuten Vihtori Kosolaan, ja saavuttanut vaikutusvaltaakin, hänestä alettiin käyttää lempinimeä "Lapuan kapteeni" tai "lapuanliikkeen kapteeni".
Etsivän keskuspoliisin päällikkö Esko Riekki määritteli Craucherin roolia lapuanliikkeessä syyskuussa 1930 seuraavasti: "Olen kuullut, ettei L.L. uskalla ajaa pois Kraucheria syystä, että tämä tietää jo liian paljon."[3]
[muokkaa] Minna Craucherin kuolema
Craucher joutui epäsuosioon lapuanliikkeessä ja häntä alettiin epäillä kommunistien agentiksi. Tähän vaikutti hänen peitelty taustansa, jonka Etsivä keskuspoliisi paljasti Lapuanliikkeen johdolle. Erityisesti epäsuosiota edisti syvä ristiriita liikkeen pääsihteerin Martti Walleniuksen ja Craucherin välillä.
Craucherin voidaan sanoa osittain toteuttaneen häneen kohdistuneita epäilyjä. Kohteena eivät kuitenkaan olleet kommunistit vaan sosialidemokraatit. Hän kertoi tietoja lapuanliikkeen toiminnasta Suomen Sosialidemokraatti -lehteen Kalle Lehmuksen välityksellä.
Mahdollisesti Craucherin Olavi Runolinnalle lausuma uhkaus "puolen vaihtamisesta" sai aikaan sen, että luonteeltaan epävakaa ja luultavasti juopunut Runolinna ampui Craucherin tämän omassa asunnossa 8. maaliskuuta 1932.
[muokkaa] Viitteet
- ^ Sélen, Kari 1987. Minna Craucher. Teoksessa: Suomen historia (Weilin + Göös) osa 7, s. 198-199.
- ^ Sélen Kari 1991, 62.
- ^ Sélen Kari 1991, 149.
[muokkaa] Kirjallisuutta
- Selén, Kari (1991): Madame: Minna Craucherin levoton elämä. Porvoo, Helsinki, Juva: WSOY. ISBN 951-0-17315-0.
- toimitusneuvosto Yrjö Blomstedt et al. (1987): Suomen historia 7: Kansankulttuurin murros, nuoren tasavallan taide ja tiede, tasavalta hakee suuntaa, Suomi toisessa maailmansodassa. Weilin + Göös. ISBN 951-35-2496-5.
- Kauan sitten tässä asunnossa: Katja leikkii murhapaikalla. HS 13.11.1994
[muokkaa] Minna Craucheriin liittyviä kaunokirjallisia viittauksia
- Lehtonen, Joel 1922. Rakastunut rampa (Mimmi Byskata-niminen henkilöhahmo)
- Merenmaa, Martti 1926. Nousuvesi (Rouva Pomaré-niminen henkilöhahmo)
- Waltari, Mika 1928. Suuri illusioni (Rouva Spindel-niminen henkilöhahmo)
