Väinö Nuorteva

Wikipedia

Väinö Albert Nuorteva, vuoteen 1919 Nyberg, (s. 12. joulukuuta 1889 Mäntsälässä – k. 4. helmikuuta 1967 Helsingissä) tunnetaan paremmin pakinoitsijanimimerkillä Olli. Nuorteva aloitti pakinoinnin Ylioppilaslehdessä 1914 ja toimi Uuden Suomen toimittajana ja pakinoitsijana 1922–1964. Hän on tunnetuimpia suomalaisia pakinoitsijoita ja yli 13 000 pakinallaan myös kaikkien aikojen tuotteliain.

[muokkaa] Ura

Väinö Nuorteva syntyi 1889 Mäntsälässä apteekkari Karl Emil Nybergin poikana. Isä kuoli, kun poika oli 14-vuotias, ja perhe muutti Helsinkiin. Nuorteva valmistui maisteriksi Helsingin yliopistosta 1914 pääaineenaan kansatiede. Valmistuttuaan hän työskenteli Eteläsuomalaisen osakunnan kuraattorina ja suunnitteli väitöskirjaa kansanrunoudessa käytetystä huumorista. Pakinoitsijan uran päästyä vauhtiin hän kuitenkin hylkäsi akateemiset suunnitelmansa.

Nuorteva kirjoitti ensimmäiset pakinansa nimimerkillä Olli Ylioppilaslehteen 1914. Hän toimi lehden vakituisena pakinoitsijana vuoteen 1917, jolloin hän siirtyi Uusi Päivä -lehteen ja sittemmin Iltalehteen (jolla ei ole mitään tekemistä nykyisen Iltalehden kanssa). 1922 Nuortevasta tuli Uuden Suomen pakinoitsija, ja hän pysyi lehden palveluksessa 42 vuotta. Ollin pakinoita kuvittivat Toivo Vikstedt, Germund Paaer ja Erkki Koponen.

Ensimmäinen pakinakokoelma Mustapartainen mies herättää pahennusta julkaistiin 1921, ja kaikkiaan kokoelmia painettiin yli kaksikymmentä. Sota-aikana hän kirjoitti propagandistisia venäläispakinoita ja julkaisi ne kokoelmassa Vot, Iivana eli 49 juttua neuvostoryssistä (1942), joka kiellettiin sodan jälkeen. Eläkkeelle jäätyään Nuorteva valikoi tuotannostaan parhaat pakinansa ja julkaisi ne kaksiosaisessa kokoomateoksessa Valitut tekoset (1964). Hänen kuolemansa jälkeen kokoelmia on tehty useampia.

Väinö Nuorteva jäi eläkkeelle pakinoitsijan työstä 75-vuotiaana vuonna 1964 ja sai kunniaprofessorin arvonimen. Hän kuoli kolme vuotta myöhemmin.

[muokkaa] Kirjallinen tyyli

Ollin pakinoiden erikoispiirre on se, ettei hän koskaan maininnut todellisia henkilöitä tai puuttunut päivänkohtaisiin tapahtumiin. Hän käytti päähenkilöinään kuvitteellisia hahmoja ja vitsaili laajempien teemojen, kuten byrokratian, suomen kielen tai pikkuporvarillisen elämäntavan kustannuksella.

Yksi Ollin huumorin kulmakiviä on valtiollisen byrokratian kustannuksella pilaileminen. Ollin tunnetuin hahmo Mustapartainen mies, joka seikkailee valtion virastojen sokkeloissa ja hämmästelee byrokratian koukeroita. Yksi byrokratiahuumorin muoto olivat myös parodiset kaavakkeet, kuten "Selvitys luonnollisen henkilön nauttimasta seinäpaperiedusta", joka on täytettävä, jos haluaa tapetoida huoneensa uudelleen, ja jossa tiedustellaan mm. vanhan tapetin pinta-alaa ja tilavuutta sekä siinä olevien tahrojen määrää ja laatua.

Toinen Ollin perusaiheista oli suomen kieli. Hän otti pakinoissaan kantaa kielikiistoihin, ja vastusti sekä vierassanojen käyttöä että liioiteltua oikeakielisyyttä. "Mustapartainen mies" -pakinat sisälsivät taiturimaista kielellä leikittelyä ja absurdeja kielikuvia sekä tahallista kieliopin rikkomista. Toinen kielellisen leikittelyn areena olivat Eturientolan erikoiskirjeenvaihturin reportaasit, joissa pilkataan kielellistä hienostelua. Erikoiskirjeenvaihturi kirjoittaa mutkikasta ja liiotellun hienostunutta tekstiä, joka lipsuu paikoin lähes käsittämättömäksi. Samaan sarjaan kuuluvia hahmoja ovat myös huonoa lyriikkaa kirjoittava runoilija Otso Kirjosiipi ("Joutsen kaartaa lumikaulaa / auton alla kumi laulaa") sekä yksityisajattelija Manasse Olotilanne, jonka alaa ovat parodiset mietelauseet ja aforismit. Ollin kielipeleistä ovat jääneet elämään mm. sana "uutisoida" (alkuaan "uudisoida") sekä lauserakenne "mitä olette mieltä" (po. "mitä mieltä olette"), jotka kumpikin oli alkuaan tarkoitettu parodioiksi.

Kolmas Ollin pakinoiden perustyyppi ovat "Ystäväni ja huonetoverini Kalle Niemeläinen" -pakinat. Niiden päähenkilöt ovat kaksi huonetovereina asuvaa poikamiestä, joista toinen on pakinoitsijan omakuva ja toinen hänen ystävänsä Kalle Niemeläinen, ja niissä kuvataan tämän epäkäytännöllisen kaksikon arkipäiväisiä puuhia. Samoissa pakinoissa esiintyy myös kamreeri Jakari, töölöläinen virkamies ja perheenisä, jonka kautta naureskellaan pikkuporvarilliselle elämäntyylille. Näiden tarinoiden kieli on niukempaa ja hillitympää kuin "Mustapartainen mies" tai "Eturientolan erikoiskirjeenvaihturi" -pakinoissa.

Pakinat usein huipentuvat lopussa. Ollille ominainen liioittelu näkyy pakinasta "Halvempaa", jossa kauppias ei suostu ottamaan takaisin mustapartaisen miehen tyhjiä astioita:

"Ei kannata pestä ja säästää astioita, sanoi mustapartainen. Nyt on sellainen aika, että uudet tulevat halvemmiksi kuin vanhojen peseminen. Ikkunaruutukin meni säpäleiksi, mutta se oli jo pesemisen tarpeessa. Uuden ruudun ostaminen tulee halvemmaksi. Säästäväisyys on hyvinvoinnin täti."

Myöhemmät kirjallisuudentutkijat ovat kiinnittäneet huomiota Ollin arvokonservatiiviseen maailmankuvaan. Hänen pakinoissaan suurin uhka tavalliselle ihmiselle on valtio ja sen byrokratia, ja hän kirjoittaa irvokkaita kuvauksia siitä, mitä tapahtuisi, jos tavaratalot tai apteekit muuttuisivat valtion virastoiksi. Eräässä Ollin pakinassa joulu on mennä pieleen, koska Joulupukki on liittynyt ammattiyhdistykseen eikä suostu tekemään töitä liiton määräysten vastaisesti. Myös hänen keskiluokkaa ivailevat pakinansa ovat pohjimmiltaan hyväntahtoisia, eikä hän kyseenalaista perittyjä arvoja tai käsityksiä.

[muokkaa] Ollin pakinakokoelmia

Mustapartainen mies herättää pahennusta : 32 juttua (Otava, 1921)
Vahingosta vihastuu : 35 juttua (Otava, 1924)
Tahtoisin tulla filmitähdeksi ynnä muita koululaisnäytelmiä (WSOY, 1926)
Hedelmäsuola Pomosin : 35 juttua (Otava, 1927)
Tohtori Tietovallan aapinen (Otava, 1927)
Pölhölän ja Pöhköläisen seikkailut 1–3 (Suojeluskuntain kustannusoy, 1928-1930)
Herätyskello ja neljä muuta vallatonta näytelmää (Otava, 1929)
Häiritty iltarauha : 35 juttua (Otava, 1934)
Purhopirhiäinen : 37 juttua (Otava, 1936)
Paistista päästyä : 41 juttua (Otava, 1938)
Nimittäin tuota noin : 50 valittua juttua kokoelmista "Mustapartainen mies herättää pahennusta", "Vahingosta vihastuu" ja "Hedelmäsuola Pomosin" (Otava, 1939)
Pisteet lopussa : 42 juttua meikäläisistä, hölmöläisistä ja ryssistäkin (Otava, 1941)
Vot, iivana : 29 juttua neuvostoryssistä (Otava, 1942)
Vastikekastike 45 jutukkeesta (Otava, 1943)
Puusta tyveen : 38 juttua (Otava, 1947)
Kuusi tusinaa valikoituja juttuja kokoelmista Vahingosta vihastuu, Hedelmäsuola Pomosin, Häiritty iltarauha, Purhopirhiäinen, Paistista päästyä, Pisteet lopussa (Otava, 1946)
Rikkoja rokasta : 41 juttua (Otava, 1949)
Herätyskello ja viisi muuta vallatonta näytelmää (Otava, 1950)
Harmin paikkoja : pakinoita (Otava, 1951)
Pistetään poskeen : 46 juttua (Otava, 1953)
Hyvää, sanoi mustapartainen mies, päivää : 25 mustapartaisjuttua (Otava, 1954)
Törkeätä lievempää : 33 juttua (Otava, 1955)
Viisikymmentä kimpussa : 50 juttua kokoelmista Purhopirhiäinen, Paistista päästyä, Pisteet lopussa, Vastikekastike, Puusta tyveen ja Rikkoja rokasta (Otava, 1956)
Heipä hei! : pakinoita (Otava, 1958)
Ystäväni ja huonetoverini Kalle Niemeläinen : 25 Niemeläisjuttua (Otava, 1958)
Peukalokyyti : pakinoita (Otava, 1960)
Estottomia eläimiä : valikoima eläinaiheisia pakinoita (Otava, 1961)
Kokkahuilu : pakinoita (Otava, 1962)
Mustapartainen kärpänen : pakinoita (Otava, 1963)
Valitut tekoset 1–2 (Otava, 1964)
Pilkillä pilkkaillen : pakinoita (Otava, 1965)
Ollin parhaat (Otava, 1971)
Mustapartainen mies herättää pahennusta (Otava, 1975)
Hyviä tuloksia vähällä vaivalla : sata parasta pakinaa (Otava, 1989)
Vastoin ohjeita : toiset sata parasta pakinaa (Otava, 1994)