Mainio vallankumous
Wikipedia
Mainioksi vallankumoukseksi (Glorious Revolution) kutsutaan vuosien 1688–1689 tapahtumia, joiden seurauksena Englannin kuningas Jaakko II syrjäytettiin ja valtaistuimelle astuivat Vilhelm III Oranialainen ja hänen puolisonsa Maria II. Nykyisin englanninkielisessä historiankirjoituksessa käytetään joskus neutraalia nimitystä vuoden 1688 vallankumous.
[muokkaa] Vallankumouksen tapahtumat
Lyhyen hallituskautensa aikana Jaakko II oli vaikeassa poliittisessa tilanteessa: maassa taistelivat vaikutusvallasta yhtäältä katolisuus ja protestantismi, toisaalta kuningasvalta ja parlamentti. Jaakon erityinen ongelma oli hänen oma katolilaisuutensa, jonka vuoksi hänen kaikkiin uudistushankkeisiinsa suhtauduttiin hyvin epäilevästi. Jaakko myös yritti ajaa poliittisesti mahdottomia asioita kuten pysyvän armeijan perustamista ja uskonnollista suvaitsevaisuutta. Hänen edeltäjänsä ja veljensä Kaarle II sen sijaan oli voinut harjoittaa vapaammin omaa politiikkaansa, koska ei ollut katolilainen.
Tilanne kriisiytyi vuonna 1688, kun Jaakolle syntyi poika. Tätä ennen ensimmäisenä perimysjärjestyksessä oli ollut Jaakon protestanttinen tytär Maria. Joukko aiemmin kuninkaalle uskollisen Tory-puolueen johtohahmoja liittoutui opposition Whig-puolueen edustajien kanssa estääkseen katolilaisen dynastian valtaannousun.
Salaliitto laati suunnitelman Jaakon syrjäyttämiseksi ja Marian nostamiseksi valtaistuimelle yhdessä tämän aviomiehen, Hollannin maaherran Vilhelm Oranialaisen kanssa. Vilhelm kävi siihen aikaan sotaa Ranskaa vastaan, ja tilaisuus liittää Englanti Ranskan vastaiseen liittoumaan oli tervetullut. Vilhelm teki maihinnousun suuren hollantilaisarmeijan kanssa Devonin Brixhamissa 5. marraskuuta 1688. Vilhelm sai suuren suosion paikallisen väestön keskuudessa, ja myös pohjoisessa joukko aatelisia julistautui hänen kannattajikseen. Jaakon lähimmät joukot ryhmittyivät Salisburyyn, mutta Jaakon liittyessä armeijaansa kävi selväksi, etteivät miehet halunneet taistella, ja myös upseereiden uskollisuus oli kyseenalainen. Ennen kuin merkittäviä yhteenottoja ehti tapahtua, Jaakon nenästä alkoi vuotaa verta, eikä vuoto ottanut tyrehtyäkseen. Kuningas piti verenvuotoa huonona enteenä ja määräsi armeijansa vetäytymään. Pian tämän jälkeen Jaakko menetti tukijoukoistaan korkean upseerin John Churchillin sekä tyttärensä Annan, jotka liittyivät Vilhelmin joukkoihin.
Vilhelmin joukot etenivät kohti Lontoota kohtaamatta mainittavaa vastarintaa; ainoa huomattava yhteenotto tapahtui Readingissa 10. joulukuuta, jolloin kuninkaan joukot kärsivät tappion.
11. joulukuuta Jaakko II yritti paeta Lontoosta ja heitti valtakunnan suuren sinetin Thames-jokeen. Joukko kalastajia otti hänet kuitenkin kiinni Sheppeyn saarella. Tuon päivän jälkeisenä yönä Lontoo oli sekasorron vallassa: huhut kertoivat irlantilaisen armeijan olevan matkalla kaupunkiin, ja väkijoukot ryöstelivät katolilaisten koteja sekä useita ulkovaltojen lähetystöjä.
Jaakon palatessa muutaman päivän kuluttua Lontooseen häntä vastassa oli hurraava väkijoukko. Jaakko yritti jatkaa maan hallitsemista, mutta pian Vilhelm lähetti hänelle kehotuksen poistua kaupungista. Vilhelmin marssiessa Lontooseen 18. joulukuuta Jaakko vietiin hollantilaisten sotilaiden vartioimana Kentin Rochesteriin, mistä hän pakeni edelleen Ranskaan 23. päivänä. Vilhelmin oletetaan tarkoituksellisesti antaneen Jaakolle tilaisuuden paeta, sillä se oli helpoin ja kivuttomin tapa päästä eroon entisestä kuninkaasta maassa, jossa Kaarle I:n mestaus oli vielä tuoreessa muistissa.
Vuonna 1689 parlamentti kokoontui ja julisti Jaakko II:n luopuneen kruunustaan pakenemalla maasta. Vilhelmille ja Marialle tarjottiin yhteishallitsijuutta, minkä he hyväksyivät, joskin Vilhelm vaati itselleen täyden kuninkaan arvon. Helmikuun 13. päivänä 1689 Vilhelm II ja Maria II nousivat yhdessä Englannin valtaistuimelle.
Englannissa vallanvaihto tapahtui rauhallisesti. Skotlannissa Vilhelmiä ja Mariaa vastaan nousi jakobiittien ensimmäinen kapina, ja Irlannissa Jaakko itse yritti valtaanpaluuta; jakobiittien kapina kuitenkin kukistettiin ja Jaakko joutui pakenemaan Irlannista hävittyään sodan siellä vuonna 1691.
[muokkaa] Vaikutukset
Mainio vallankumous on merkittävimpiä käännekohtia Englannin kuninkaan ja parlamentin valtasuhteiden kehityksessä. Parlamentti sääti Bill of Rights -lain, joka yhtäältä julisti kuninkuuden siirtyneen Jaakko II:lta Vilhelmille ja Marialle ja toisaalta rajoitti monarkin valtaa ja pysäytti kehityksen kohti absolutismia muun muassa takaamalla kansalaisille ja parlamentille tärkeitä poliittisia oikeuksia, alistamalla parlamentille kuninkaan verotusoikeuden ja oikeuden pitää maassa sotaväkeä sekä kieltämällä kuningasta puuttumasta oikeuslaitoksen toimintaan. Laki myös poisti lopullisesti mahdollisuuden katolisen kuninkaaseen, sillä lain voimaantulosta lähtien Englannin hallitsija on vannonut kruunajaisvalassaan puolustavansa protestanttista uskoa. Vuodesta 1689 Englannissa ja myöhemmin Yhdistyneessä kuningaskunnassa on katkeamatta vallinnut parlamentaarinen monarkia.
