Maigret

Wikipedia

Komisario Jules Maigret tai pelkästään Maigret on kirjailija Georges Simenonin luoma kuvitteellinen henkilö. Maigret piippuineen on perinteinen rikos- eli poliisikirjallisuuden etsivä, usemmissa romaaneissa on on murharyhmän päällikkö. Hän luottaa työssään yleensä intuitioonsa, mutta joskus tekniset menetelmät vievät hänet oikeille jäljille. Hänen tapohinsa kuuluu myös pistäytyä pieniin kahviloihin nauttimaan yleensä olutta tai konjakkia veden kanssa, joskus esim. pastista. Maigret-tarinoita on kirjoitettu 75 romaanin ja useiden novellien verran vuosina 1931–1972. Julkaisutoiminta jatkunee vuosikymmeniä eteenpäin.

[muokkaa] Biografia

Jules Maigret syntyi Saint-Fiacressa vuonna 1884, tosin Simenonin kirjoista voidaan löytää myös eri syntymävuosia. Hänen isänsä oli talonpoika, isomman tilallisen pehtoori. Isän kuolema katkaisi Maigretin lääketieteen opinnot. Hänen isänsä suhteet auttoivat häntä nousemaan passipoliisista rikospoliisiin.

Hän on naimisissa Henriettan kanssa. Perheessä ei ole lapsia, joka oli rouva Maigretille vaikea asia.

Kuten salapoliisiromaaneissa on tapana, Maigret'n tutkimukset ovat pääsääntöisesti menestyksekkäitä. Hänen metodinsa on ajelehtia todisteiden virran mukana kohti pääepäiltyjä. Heidän luonaan hän seuraa perheen tms. toimintaa, kunnes se jokin putoaa paikoilleen.

Maigret'en bravuuri ovat pitkät kuulustelut, joissa puhumattomat epäillyt murtuvat.

Tavanomaisesti Maigret'n asiaparit eivät ole klišeenomaisia aivottomia poliiseja vaan älykkyydessään Maigret'n hengenheimolaisia: kirjoissaan Simenon on jättänyt tollon roolin yleiselle syyttäjälle, joiden päätoimi vaikuttaa olevan oman aseman turvaaminen otaksuttuja tutkimusvirhesyytöksiä vastaan.

Työpäivän kulku kuvataan tarkasti, usein tarinoissa esiintyy etsivien käskynjako, hikinen kuulusteluhuone, epäiltyjen ja usein vastentahtoisten todistajien kuulustelut, oluen ja voileipien tilaaminen Brasserie Dauphinesta, piipunpoltto ja calvadosin yms. naukkailu yöhön venyvissä työrupeamissa.

La Grume on eräs Maigret-romaanien henkilöhahmo. Hän on Pariisin poliisin etsivä, joka haikailee pääsystä rikospoliisin etsiväksi. Hän pyrkii siksi tekemään itse paljon työtä ja tekee sen jääräpäisellä tehottomuudella. Lisäksi hän salaa tietoja rikospoliisilta pyrkien jonkin merkittävän rikoksen ratkaisemiseen, joka avaisi tien menestykseen. Täten hänen toimintansa noudattelee addiktien ”rundia”. Hän kärsii jatkuvasta nuhasta ja lisäksi hänellä on vuosikausia vuoteenomana ollut vammainen vaimo, jotka ominaisuudet täydentävät La Grumen henkilöksi, joka epäonnistuu aina. Hän myös "puolustaa" poliisin kunniaa kohdellen epäiltyjä ja todistajia töykeästi. Samanlaisia hahmoja on sittemmin ollut esim. ruotsalaisen komisario Beckin, Peppi Pitkätossun ja Muumien tarinoissa.

Pikku-Lucas ja Lapointe ovat Maigret’n lähimmät avustajat. Heitä vanhempi, lihava Torrence on ainoa hänen apulaisistaan, joka murhataan kesken rikostutkimusta.

[muokkaa] Kirjoja

Pietr-le-Letton oli ensimmäinen Maigret-romaani vuonna 1931. Maigret ja Latvialainen julkaistiin suomeksi mm. vuonna 1983. Interpolin seuraama Latvialaiseksi kutsuttu huijari saapuu Pariisiin, kuolleena, mutta jatkaa toimintaansa hyökäten aseellisesti poliisia vastaan. Tutkimuksia vaikeuttaa hänen suhteensa amerikkalaiseen miljonääriin. Tarina koskettaa Yhdysvaltain kieletolain aikaa, jolloin Euroopan varustamot saivat tarvittua pääomaa ja Yhdysvallat kysyttyä alkoholia. Tässä on Simenonin psykopaattirikollisen arkkityyppi, joka yleensä esiintyy epäonnistuneempana hahmona. Sarjakirjojen logiikkaa kuuluu, että tässä kirjassa murhattu poliisi seikkailee myöhemmissä romaaneissa.
Le charretier de la Providence (1931)
M. Gallet décédé (1931)
Le pendu de Saint-Pholien (1931)
La tête d'un homme (L'homme de la Tour Eiffel) (1931)
Le chien jaune (1932)
La nuit du carrefour (1931)
Un crime en Hollande (1931)
Au rendez-vous des Terre-Neuves (1931)
La danseuse du Gai-Moulin (1931)
La guinguette à deux sous (1932)
L'ombre chinoise (1932)
L'affaire Saint-Fiacre (1932)
Chez les Flamands (1932)
Le port des brumes (1932)
Le fou de Bergerac (1932)
L'écluse no. 1 (1933)
Maigret (1934)
Liberty Bar (1937)
Une erreur de Maigret (1938)
L'amoureux de Madame Maigret (1938)
Stan le tueur (1938)
L'Auberge aux noyés (1938)
La péniche aux deux pendus (1938)
L'affaire du Boulevard Beaumarchais (1938)
La fenêtre ouverte (1938)
Monsieur Lundi (1938)
Jeumont, 51 minutes d'arrêt (1938)
Les larmes de bougie (1938)
Rue Pigalle (1938)
La vieille dame de Bayeux (1938)
L'Étoile du Nord (1938)
Tempête sur la Manche (1938)
Mademoiselle Berthe et son amant (1938)
L'improbable Monsieur Owen (1938)
Ceux du Grand Café (1938)
Le notaire du Châteauneuf (1938)
L'Homme dans la rue (1939)
Vente à la bougie (1939)
La maison du juge (1940)
* Les caves du Majestic on kirjoiettu Kolmannen valtakunnan miehittämällä alueella vuonna1942 - sota ei näy kirjasta. Maigret ja hotellin kahvinkeittäjä-kirjan toinen painos ilmeistyi suomeksi vuonna 1999. Hotellin keittiön tiloista löytyy murhattu nainen, jonka amerikkalainen miljonäärimies vaikeuttaa tutkimuksia. Tutkintotuomari on jälleen kokematon ja yläluokkainen ja pyrkii keittiön työntekijän tuomitsemiseen, jottei Yhdysvaltain lähetystö puutu asiaan. Kuolleen naisen tausta onkin vulgaarimpi kuin alussa näyttää. Sadunomaisessa lopussa Maigret löytää syyllisen ja ratkaiseen usean ihmisen elämänkohtalot. Murhaajan tunteneen juutalaisen kuvaus olisi ainakin nykyajan amerikkalaisesta perspektiivistä nk. poliittisesti epäkorrekti.
Cécile est morte (1942)
Menaces de mort (1942)
Signé Picpus (1944)
Félicie est là (1944)
L'Inspecteur Cadavre (1944)
La pipe de Maigret (kesäkuu 1945)
Maigret se fâche (elokuu 1945
Le témoinage de l'enfant de chœur (1946)
Maigret à New York (maaliskuu 1946)
Le client le plus obstiné du monde (toukokuu 1946)
Maigret et l'inspecteur malgracieux (toukokuu 1946)
On ne tue pas les pauvres types (elokuu 1946)
Sous peine de mort (marraskuu 1946)
Les vacances de Maigret (marraskuu 1947)
Maigret et son mort (tammikuu 1948)
La première enquête de Maigret, 1913 (lokakuu 1948)
Mon ami Maigret (helmikuu 1949)
Maigret chez le coroner (heinäkuu 1949)
L'amie de MMalline:Me Maigret (joulukuu 1949)
Un Noël de Maigret (toukokuu 1950)
Les mémoires de Maigret (syyskuu 1950)
Maigret et la vieille dame (joulukuu 1950)
Maigret au « Picratt's » (joulukuu 1950)
Maigret en meublé (helmikuu 1951)
Maigret et la grande perche (toukokuu 1951)
Maigret, Lognon et les gangsters (syyskuu 1951)
Le revolver de Maigret (kesäkuu 1952)
Maigret et l'homme du banc (1953)
Maigret a peur (maaliskuu 1953)
Maigret se trompe (elokuu 1953)
Maigret à l'école (joulukuu 1953)
Maigret et la jeune morte (tammikuu 1954)
Maigret chez le ministre (elokuu 1954)
Maigret et le corps sans tête (tammikuu 1955)
Maigret tend un piège (heinäkuu 1955)
Un échec de Maigret (maaliskuu 1955)
Maigret s'amuse (syyskuu 1956)
Maigret voyage (elokuu 1957)
Les scrupules de Maigret (joulukuu 1957)
Maigret et les témoins récalcitrants (lokakuu 1958)
Une confidence de Maigret (toukokuu 1959)
Maigret aux assises (marraskuu 1959)
Maigret et les vieillards (kesäkuu 1960)
Maigret et le voleur paresseux (tammikuu 1961)
Maigret et les braves gens, syyskuu 1961). Maigret ja kunnon ihmiset, toinen painos suomeksi 1991. Eläkkeellä oleva yrittäjä ammutaan kotonaan ja epäiltyjä ovat lähinnä hänen vaimonsa, tyttärensä ja tämän lääkärimies. Lopussa selviää perheen salaisuus.
Maigret et le client du samedi (helmikuu 1962)
Maigret et le clochard (toukokuu 1962)
La colère de Maigret (kesäkuu 1962)
Maigret et le fantôme (kesäkuu 1963)
Maigret se défend (heinäkuu 1964)
La patience de Maigret (maaliskuu 1965)
Maigret et l'affaire Nahour (helmikuu 1966)
Le voleur de Maigret (marraskuu 1966)
Maigret à Vichy (syyskuu 1967)
Maigret hésite, tammikuu 1968. Maigret epäröi, 1986. Tarinan modernista maailmasta päätellen 1960-luvulla kirjoitettu, useissa kirjoissa ajankohta on häivytetty. Maigret ja kirjeen, jossa kerrotaan rikoksen tapahtuvan varakkaassa perheessä. Perheen pyskologinen kuvaus on tapahtuvaa murhaa merkittävämpi kuvaus.
L'ami d'enfance de Maigret (kesäkuu 1968)
Maigret et le tueur (huhtikuu 1969)
Maigret et le marchand de vin (syyskuu 1969) Maigret ja viinikauppias, 1. painos suomeksi vuonna 1972. Komisario Maigretilla on jälleen vaikeuksia tutkia varakkaan kauppiaan kuolemaa. Viinikauppias ammutaan Madame Blanchen nk. suojapaikan eteen. Maigret luotaa kauppiaan perhe- ja alaissuhteita. Verrannollisena tarinana kulkee syyttömänä itseään pitävän nuoren miehen tarina, joka tappaa isoäitinsä kirveellä, koska tämä ei antanut hänelle rahaa.
La folle de Maigret (mai 1970)
Maigret et l'homme tout seul (helmikuu 1971)
Maigret et l'indicateur (juin 1971)
Maigret et Monsieur Charles (helmikuu 1972)

[muokkaa] Maigret elokuvina ja televisiossa

Elokuvan Maigret oli ranskalainen Jean Gabin 1950-luvulla, jolloin Ranskan elokuva eli vanhan studiokauden huippuaikojaan.

Maigret'n tarinoita on kuvattu useiksi televisiosarjoiksi ja -elokuviksi ympäri maailman. Nimiroolissa on ollut ranskalaisia, englantilaisia, itävaltalaisia, hollantilaisia sekä japanilaisia näyttelijöitä. Kenties tunnetuin näistä on ranskalainen Bruno Cremer, joka on esiintynyt nimiroolissa yli neljässäkymmenessä televisioelokuvassa. Englantilaisista nimiroolin esittäjistä tunnetuimmat ovat kenties 1960-luvulla Maigret'ta yli viidessäkymmenessä televisioelokuvassa näytellyt Rupert Davies. Daviesin Maigret-tulkinta oli niin onnistunut, että elokuvia dubattiin ranskaksi ja Simenon kehui Daviesia "täydelliseksi Maigret'ksi".