Luoteisväylä
Wikipedia
Luoteisväylä on meritie Euroopasta Aasiaan Pohjois-Amerikan pohjoispuolitse. 1800-luvun alkupuoliskolla osia Luoteisväylästä tutkittiin eri tutkimusryhmien voimin. Näitä ryhmiä johtivat mm. meriteitse John Ross, William Edward Parry, James Clark Ross ja maayhteyttä käyttäen John Franklin, George Back, Peter Warren Dease, ja Thomas Simpson.
Vuonna 1845 kahden aluksen hyvinvarustautunut retkikunta johtajanaan Sir John Franklin yritti löytää luoteisväylän purjehdittavan reitin kulkemalla napajään peittämän Baffininlahden kautta Beaufortin merelle, jääden kuitenkin ahtojäiden puristuksiin ja lopulta jäiden saartamaksi useaksi vuodeksi. Kun tutkimusryhmä ei palannut, pelastusretkikunnat kartoittivat eksyneitä merimiehiä etsiessään valtamerten väliin jääneet Kanadan arktiset alueet löytäen useita mahdollisia reittejä. Myöhemmin Franklinin retkikunnasta on löytynyt jäänteitä, jotka paljastavat niin alusten saartumisen vuonna 1846 lähellä Kuningas Williamin saarta, noin puolimatkassa lounaisväylää. Franklin itse kuoli vuonna 1847. Muu retkikunta katosi ja kuoli vuonna 1848 hylättyään alukset ja yritettyään paeta olosuhteita etelään kelkoin. Vaikkakin 129:n hengen retkikunnan tuhon pääsyy onkin luultavasti ollut nälkiintyminen ja keripukki, muitakin teorioita on esitetty: retkikunta varustautui vuosia kestävään matkaan 8000 säilyketölkin kokoisella elintarvikevarastolla, ja vaikkakin säilykkeet ehkä olisivatkin pystyneet pitämään C-vitamiini- ja ravinnepitoisuutensa vuosikausia, tölkit oli kuitenkin suljettu lyijyjuotoksin ja arktisista haudoista Beecheyn saarelta vuonna 1981 löytyneistä, ikiroudan pakastamista kolmen merimiehen ruumiista onkin löydetty selvät vakavan lyijymyrkytyksen merkit.
Franklinin retkikuntaa etsiessään Robert McCluren johtama ryhmä haravoi luoteisväylän aluetta lännestä itään vuosina 1850— 1854, osin meritse ja osin reellä. Myös McCluren laiva jäi jäihin kolmeksi talveksi lähellä Banksin saarta, Kreivi Melvillen salmen lähellä. Viimein McClure ja hänen nälkiintymisen partaalla oleva ryhmänsä löydettiin, kun reellä kulkenut Edward Belcherin tutkimusryhmän osa löysi heidät ja toi heidät aluksilleen, jotka olivat tulleet salmeen idästä.
Luoteisväylä säilyi valloittamattomana vuoteen 1906, jolloin norjalainen seikkailija ja napatutkija Roald Amundsen löysi kuljettavan reitin. Amundsen oli lähtenyt Norjasta häthätää paetakseen tutkimusaluksensa, 47 tonnisen sillinpyyntialus Gjøan oston rahoittaneita velkojia, ja päätti kolmen vuoden tutkimusmatkansa Eaglen kaupunkiin, Alaskassa, lähettäen sähkeen ilmoittaen retkensä onnistumisesta. Amundsenin löytämä reitti ei ollut kaupallisesti käytännöllinen; sen lisäksi että sen kulkeminen vei runsaasti aikaa, osa reitistä oli erittäin matalaa. Amundsenin käyttämä reitti kulki Baffininlahdesta Lancasterin-, Barrowin-, Peelin-, Franklinin-, Rossin-, Simpsonin-, Victorian-, Deasen-, Coronation-, Dolphinin- ja Union-salmien kautta. Liikenneväyläksi Luoteisväylä on nykyisellään merijään takia mahdoton.
