Liu E
Wikipedia
Liu E (perint.: 劉鶚, yksink.: 刘鹗, pinyin: Liú È, 1857–1909) oli kiinalainen runoilija, taidemaalari, kirjailija, matemaatikko, foneetikko, lääkäri jne. – siis yleisnero. Hän syntyi vanhaan vauraaseen perheeseen ja oli ensimmäisiä jotka Kiinassa saivat länsimaisen koulutuksen (kiinalaisen lisäksi), ja hän opetteli mm. englantia ja ranskaa. Hän halusi säilyttää kiinalaiset arvot mutta huomoida myös länsimaiset ideat. Hän oli eksentrikko ja niin oli suurin osa hänen ystävistäänkin. Hän havaitsi Qing-dynastian korruption, muttei arvellut että länsimaat olisivat sen parempia.
Hän ei käynyt virallisessa virkatutkinnossa, mutta sai silti korkeapalkkaisia valtion virkoja saatuaan mainetta harvinaisen älykkäänä ja ahkerana henkilönä. Hän liittyi Taigu-lahkoon (pasifistinen lahko, yhdisteli kungfutselaisuuden, taolaisuuden ja buddhalaisuuden ideoita) ja vastusti siten Boksarikapinaa, hänen mielestään Kiinassa kaivattiiin uudistuksia eikä vallankumousta.
Kyllästyttyään virkamiehen ammattiin hän päätti muuttaa Shanghaihin ja ryhtyä lääkäriksi. Hän olikin erittäin hyvä lääkäri, muttei silti saavuttanut merkittävää menestystä. 30-vuotiaana hän sitten päätti perustaa painatusalan yrityksen, mikä menestyi huomattavasti, mutta hänen kirjanpitäjänsä onnistui hukkaamaan rahat ja firma meni konkurssiin. Keltainenjoki tulvi 1888 ja Liu E tarjosi palvelujaan tulva-alueella insinöörinä. Hän sai tästä hyvän palkan ja paljon mainetta, sillä hän oli ainoa joka tiesi mitä pitäisi tehdä. Hänen maineensa laajeni kun hän teki saman Shandongissa ja levensi ja syvensi jokea tulevien ongelmien välttämiseksi.
Kiinan ja Japanin välisen sodan uhatessa Liu E lähetti kirjeen keisarille varoittaen tätä Japanin todennäköisesti aikovan iskeä Tianjiniin eikä Koreaan, mihin armeija oli varautunut. Hänen neuvonsa kaikuivat kuuroille korville, mutta Japani menetteli juuri näin. Sen sijaan että olisi saanut kiitosta, Yuan Shikai erotti Liu E:n virastaan.
Seuraavaksi Liu E perusti rautakaivoksen ja tuli jälleen todella rikkaaksi, mutta sai vihamiehiä ottamalla lainoja länsimaalaisilta. Hän rakennutti myös rautatien Tianjinistä Nanjingiin.
1800-luvun lopulla kirjallisuudentutkija Wang Yirong huomasi vanhojen kirjoitusten palasia myytävänä apteekissa ja alkoi tutkia niitä yhdessä ystävänsä Liu En kanssa. He totesivat että kyseessä olivat itse asiassa vanhimmat säilyneet kiinankieliset kirjoitukset, nk. oraakkelinluukirjoitukset. Niitä alettiin etsiä alueelta ja löydettiinkin suuria määriä. Liu E kirjoitti niistä kirjan, jossa hän esittelee löytyneitä kirjoituksia.
Boksarikapinan aikana hän majaili länsimaisissa sopimussatamissa ja hänen katsottiin olevan länsimaiden puolella, mistä hän sai monien vihat niskoilleen. Kapinan jälkeen hän muutti takaisin Pekingiin tekemään rauhansopimusta Britannian ja Yhdysvaltain kanssa. Hän suunnitteli myös joitakin koneita ja sai jälleen paljon rahaa.
Eräs hänen ystävänsä oli suuressa rahantarpeessa ja Liu E päätti auttaa häntä kirjoittamalla romaanin Lao Can youji eli Lao Canin matkat, joka julkaistiin nimettömänä sarjakertomuksena sanomalehdissä ja tästä tulevat suuret palkkiot maksettiin hänen ystävälleen. Kirjassa on omaelämäkerrallisia elementtejä, se kertoo matkaajasta, joka on lääkäri ja osaa parantaa kaikki vaivat. Vaivat kuvastavat Kiinan tilannetta Qing-dynastian loppuvaiheissa, korruption ja länsimaiden imperialismin rehottaessa. Aivan kuten kirjoittajalle kävi, kukaan ei kuuntele Lao Caniakaan, mistä seuraa katastrofeja.
Nälänhädän vaivatessa Pekingissä vain venäläisillä oli ruokaa. Hyväsydämisenä ihmisenä Liu E osti sitä heiltä ja myi nimellishintaan asukkaille. Yuan Shikai suuttui tästäkin ja lähetti Liu E:n syrjäseuduille, missä hän myös kuoli, rikkaana mutta masentuneena miehenä, sillä hänen maansa oli syvässä kriisissä josta hän olisi sen osannut opastaa eteenpäin jos häntä vain olisi kuunneltu.
