Kiinan kieli

Wikipedia

Puhutun kiinan muotoja Kiinassa.

Kiina - 汉语, perinteisin merkein 漢語 (hànyǔ, eli Han-kansan kieli) tai 中文 (zhōngwén, millä viitataan pääasiassa kirjoitettuun kieleen, joka on kaikille murteille yhteinen) tai taiwanilaisen nimityksen mukaan 国语, perinteisin merkein 國語 (guóyǔ, eli valtion kieli) - on maailman puhutuin kieli, äidinkielenään sitä puhuu lähes miljardi ihmistä - noin viidesosa maailman väestöstä puhuu kiinansukuista kieltä.

Puhujia on pääasiassa Kiinassa, Taiwanilla, sekä useissa muissa Kaukoidän valtioissa. Kiina kuuluu sino-tiibetiläisiin kieliin, joita kiinan lisäksi ovat mm. tiibet ja burma. Tästä kielikunnasta kiina kuuluu siniittisiin kieliin.

[muokkaa] Kiinan kieli ja kiinalaiset kielet

Usein nimitystä kiinan kieli (中国话 zhōngguóhuà eli Kiinan valtion kieli) käytetään, kun todella tarkoitetaan mandariinikiinaa, joka on Kiinan virallinen kieli. Tällä nimityksellä pyritään peittämään se tosiasia, että etniset kiinalaiset puhuvat oikeasti useita eri kieliä, jotka eivät ole puhuttuna keskenään ymmärrettäviä. Ne luokitellaan samaksi kieleksi lähinnä Kiinan hajaantumisen pelossa, jotta näytettäisiin kiinan kansasta paljon yhtenäisempää kuvaa kuin mitä se todella on.

Kiinan yleiskieli on Pohjois-Kiinassa puhuttu mandariinikiina (pǔtōnghuà). Se on valtion virastojen kieli ja oppilaitosten opetuskieli. Niinpä käytännöllisesti katsoen kaikki kouluja käyneet kiinalaiset osaavat sitä ainakin vieraana kielenä. Mandariinikiina on Kiinan kielistä ylivoimaisesti puhutuin, mutta myös useilla muilla kiinalaisilla kielillä, kuten kantoninkiinalla, wu-kiinalla ja hakka-kiinalla, on kymmeniä miljoonia puhujia.

[muokkaa] Kielioppi

Kiina on peruskieliopiltaan eurooppalaisiin kieliin verrattuna erittäin yksinkertainen kieli. Kiinan sanoja ei taivuteta lainkaan, edes aikamuotoja tai monikkoja ei sellaisenaan ole. Sen sijaan sanajärjestys on oleellinen.

[muokkaa] Sanasto ja lausunta

Kiinan kieli on tonaalinen kieli. Sanojen merkitys eri tooneilla eli sävelasteilla lausuttuna on täysin erilainen. Toonien määrä vaihtelee puhekielestä toiseen. Mandariinikiinassa on neljä (tai viisi jos neutritooni lasketaan) toonia, Etelä-Kiinassa ja Hong Kongissa puhutussa kantoninkiinassa on seitsemän toonia, ja Shanghain seudulla puhutussa wu-kiinassa on vain kaksi toonia.

[muokkaa] Kirjoitusjärjestelmä

Erilaisia kiinalaisen kalligrafian tyylejä.

Kiinan kirjoitusjärjestelmä on maailman neljänneksi varhaisin, ja vanhin nykyisin käytössä oleva kirjoitusjärjestelmä. Kiinalaisia merkkejä on yhteensä noin sata tuhatta, mutta todellisuudessa käytettyjen merkkien määrä on huomattavasti pienempi. Yleisesti käytettyjä merkkejä on 6763, joista erittäin yleisesti käytettyjä 3755 ja kaikkein käytetyimpiä noin 3000. Alimman kouluasteen (vast. peruskoulun ala-astetta) käytyään kiinalaiset koululaiset ovat oppineet 2000 merkkiä. Varsinkin maaseudulla on paljon ihmisiä jotka eivät jatka koulua tämän pidemmälle. Kiinalaisen sanomalehden lukemiseen riittää tavallisesti noin kolmen-neljän tuhannen merkin tunteminen.