Leikkuupuimuri
Wikipedia
Leikkuupuimuri on kone, jolla korjataan vilja ja erotellaan jyvät oljista ja ruumenista. Suomalaisten viljakasvien lisäksi leikkuupuimuri soveltuu monien öljykasvien ja lisävarustettuna esim. maissin ja riisin korjuuseen. Ensimmäiset hinattavat leikkuupuimurit valmistettiin 1920-luvulla ja ensimmäiset itsekulkevat leikkuupuimurit 2. maailmansodan aikana. 1960-luvulla ne syrjäyttivät traktorivetoiset puimurit.
[muokkaa] Leikkuupuimurin toiminta
Puimurissa etummaisena on leikkuupöytä, joka katkaisee viljan ja siirtää sen puintikoneiston käsiteltäväksi. Leikkuupöydän korkeutta säädetään hydraulisylintereillä ja siinä on yleisimmin kaasukelloon perustuva kevennysjärjestelmä, joka auttaa pöytää myötäilemään maanpinnan muotoja. Laonnostokelan avulla ohjataan korret halutulla tavalla syöttöruuville.
Jyvät irrotetaan tähkistä puintikelalla, jonka alla sijaitsevan varstasillan läpi pudonnut materiaali siirretään seulastolle, jossa puhaltimen avulla erotellaan ruumenet jyvistä. Oljet ohjataan kohlimille, jotka ottavat talteen jyvät, jotka eivät irronneet puintikelalla. Kohlimet ovat porrastettuja levyjä, joita heilutetaan edestakaisin. Kohlimien korvaamiseksi on esitelty useita erilaisia ratkaisuja, lähinnä erilaisia pitkittäisiä ja poikittaisia erottelurumpuja. Näitä käytetään suurimmissa puimureissa.
Oljet voidaan silputa puimurin takaosassa olevalla silppurilla lyhyiksi kynnön helpottamiseksi. Jyvät siirretään elevaattorilla ja/tai ruuvilla viljasäiliöön. Viljasäiliö tyhjennetään tyhjennysruuvin avulla perävaunuun.
Kääntyvät pyörät ovat puimurissa takapäässä. Ohjaamo on sijoitettu useimmiten koneen keskelle puintikelan yläpuolelle. 1980-luvun alkupuolelta lähtien puimureissa on yleisesti ollut umpiohjaamo, joka parantaa huomattavasti työskentelymukavuutta pölyä ja sääolosuhteita vastaan.
Ajovoimansiirto on nykyisissä puimureissa hydrostaattinen. Aikaisemmin käytettiin kiilahihnavariaattoria ajonopeuden säätämiseen. Puimurin moottorin on työskenneltäessä käytävä aina täydellä pyörimisnopeudella. Puimureissa käytetään 4- ja 6-sylinterisiä traktorin moottoreita.
[muokkaa] Puimurimarkkinat
Suomessa on lukumäärällisesti paljon puimureita, mutta kanta tulee voimakkaasti vähenemään, koska uusia puimureita myydään vain noin 500 vuosittain. Suureen puimurimäärään on vaikuttanut korjuuajan lyhyys eteläisempiin maihin verrattuna. Suomessa suosituimmat puimurit ovat nykyään kotimaiset Sampo Rosenlew 2045 ja 2065, joissa on moottoritehoa 115-150 hv (85-110 kW) ja leikkuuleveys on 345-450 cm. Euroopan suosituin puimurimalli on saksalaisen Claasin Lexion 580, jossa tehoa on 512 hv (377 kW) ja leikkuuleveys 607-912 cm. Suomi on lähes ainoita maita, joissa myydään pieniä puimureita. Niitä valmistaa Sampo-Rosenlew Oy:n lisäksi vain Claas.
Suurimpia eurooppalaisia puimurivalmistajia ovat Claas ja New Holland, joka valmistaa puimureita Belgiassa ja Puolassa. Muita merkittäviä valmistajia ovat John Deere, Case IH, italialainen Laverda ja Massey Ferguson, jonka puimureita valmistetaan omistajakonserni AGCOn tehtaalla Tanskassa sekä Laverdan tehtaalla Italissa. Lisäksi puimureita valmistuttaa mm. Deutz-Fahr Kroatiassa ja Suomessa.
[muokkaa] Puimakoneen historiaa
Puimakone oli ennen aikaan paikallaan puinnin ajan, rattaille se nousi Suomessa vähitellen 1960-luvulla. Puimakoneen toimintaperiaate ja rakenne on periytynyt leikkuupuimuriin. Puimakoneen rungossa ja verhoilussa käytettiin paljon puuta.
Vilja kuivattiin vielä kiinteiden puimakoneiden aikakaudella seipäillä, kuljetettiin seipäiltä hevosella ja puitiin talon karjapihalla, josta ruumenet ja oljet saatiin vaivatta karjan kuivikkeiksi. Vanhimpaan aikaan puimakonetta käytti ns. maamoottori, myöhemmin sähkömoottori tai traktori. Vilja syötettiin käsin puimakoneeseen. Puiminen tehtiin usein talkoilla, jolloin talo tarjosi puintiväelle hyvät ruuat ja joskus saunankin työn päätteeksi. Lapset olivat mukana puimatalkoissa ruumenia ja olkia pois luomassa.
Ennen puimakoneiden aikakautta vilja puitiin riihessä lyömällä varstan avulla.
