Keihäs

Wikipedia

Keihäs on yksi ihmiskunnan varhaisimmista aseista. Vuosituhansien ajan se palveli jalkaväkiarmeijoiden perusaseena ja metsästysvälineenä lähes kaikissa kulttuureissa. Sen perusmuoto on 1—5-metrinen, yleensä sitkeästä puusta veistetty seiväs, jonka pää on joko teroitettu tai varustettu kivi- tai metalliterällä. Alkeellisimmillaan keihäs on vain teroitettu karahka, jonka päätä on vuoltu ja kenties poltettu tulessa sen kovettamiseksi. Hienostuneimmillaan se on saanut monia erikoisia muotoja ja teriä eri tarkoituksia varten.

[muokkaa] Keihään perustyypit

• Metsästyskeihäs. Monenlaisia keihäitä käytettiin metsästyksessä riippuen riistasta. Suurpetoja ja esimerkiksi aggressiivisia villisikoja metsästettäessä suosittiin keskimittaista (kaksimetristä) raskasta keihästä, jossa oli usein vielä terän alla poikkiterä, jonka tarkoituksena oli estää osuman saaneen pedon hyökkääminen keihäänvartta pitkin sen käyttäjän kimppuun. Kauriita ja muita pienempiä eläimiä metsästettiin kevyemmillä keihäillä ja heittokeihäillä. Metsästyskeihäiden yhteinen nimittäjä oli niiden suhteellinen lyhyys, joka mahdollisti helpon ja nopean käsittelyn.

• Taistelukeihäs. Taistelukeihäät olivat useimmiten raskaita, lyhyitä tai keskipituisia ja leveäteräisiä. Joskus terällä oli sekä leikkaava että pistävä osa. Terän pituus vaihteli 20 cm aina jopa 50 cm asti, joissakin keihäissä oli myös metsästyskeihäistä tuttu poikkiterä jolla voitiin torjua vastustajan lyöntejä.

• Heittokeihäs. Heittokeihäät lienevät melkein vanhimpia metsästysvälineitä. Kevyt ja terävä heittokeihäs oli ideaali pienten ja arkojen eläinten kellistämiseen, ja suurempien haavoittamiseen. Taistelussa käytetyt heittokeihäät olivat useimmiten hieman raskaampia ja varsin etupainoisia. Niiden tehtävänä oli paitsi tappaa vihollisia, myös tarttua kilpiin kiinni ja tehdä ne näin tehottomiksi.

• Hilpari. Hilparit olivat moninaisia ja moniin eri tarkoituksiin suunniteltuja moniteräisiä salkoaseita joissa yhdistyi esimerkiksi viilto-, pisto- ja murskausominaisuuksia.

• Peitsi on ratsuväen käyttämä keihäs, joko yhden tai kahden käden ase.

• Piikki. Pitkä kahden käden keihäs. Tuli käyttöön Makedonian kuninkaan Filippos II armeijan uudistusten aikana falangi-muodostelman aseeksi, tämä ase tunnetaan nimellä sarissa. Uuden tulemisen piikki koki keskiajalla sveitsiläisten ja saksalaisten toimesta.

Keihäitä:

• kreikkalaisia: sarissa, xyston, kontos
• roomalaisia: pilum, hasta, veruttum, lancea, contus, falarica
• bysanttilaisia: kontos, kontarion
• keskiaikaisia: ango, darda, lançagay, glaive, Ahlspiess, picot, bec de corbin, spontoon
• japanilaisia: yari, su-yari, sangu