Hirvieläimet

Wikipedia

Hirvieläimet

Tieteellinen luokittelu

Kunta:	Eläinkunta Animalia
Pääjakso:	Selkäjänteiset Chordata
Alajakso:	Selkärankaiset Vertebrata
Luokka:	Nisäkkäät Mammalia
Lahko:	Sorkkaeläimet Artiodactyla
Heimo:	Hirvieläimet Cervidae

Hirvieläimet (Cervidae) ovat sorkkaeläinten heimo, johon kuuluu 36 lajia. Hirvieläinten asuinympäristöä ovat pääasiassa taajat ja harvat metsät, mutta jotkut lajit elävät myös tundralla ja avoimilla ruohoaroilla. Hirvieläimiä elää luonnonvaraisina kaikkialla muualla maapallolla paitsi Afrikassa Saharan eteläpuolella, joissakin Keski-Aasian osissa ja Australiassa sekä Uudessa-Seelannissa, jonne ihminen on kuitenkin istuttanut joitakin populaatioita.

Hirvieläimet syövät pääasiassa ruohoa, pensaiden ja puiden versoja, pieniä oksia, lehtiä ja hedelmiä.

[muokkaa] Tuntomerkit

Selkein hirvieläinten tuntomerkki, joka erottaa ne muista eläimistä, ovat sarvet, jotka joitakin lajeja lukuun ottamatta kasvavat vain uroksille. Toisin kuin nautaeläimillä ja antiloopeilla, hirvieläimillä sarvet ovat umpiluuta, eivätkä edes päältä sarveisainetta. Toisilla lajeilla sarvissa on oksamaisia haaroja, kun taas toisilla sarvet ovat pelkät piikit. Joillakin lajeilla kuten hirvellä ja kuusipeuralla sarvet ovat lapiomaiset. Sarvet ovat kehittyneet uroksen välistä mahtailua ja tappeluita varten. Sarvet kasvavat sitä mukaa kun uros varttuu ja niistä voidaan nähdä yksilön terveys, kypsyys ja vahvuus.

Muilta osin hirvieläimet muistuttavat monin paikoin antilooppeja ja muita kasvinsyöjiä. Niillä on solakka ja pitkänomainen ruumis, hoikat ja ja kaulat, lyhyt häntä, pitkä pää ja paljon hampaita, joilla ne hienontavat ravinnon.

[muokkaa] Elintavat

Suurin osa hirvieläinlajeista elää pääosan ajasta sukupuolten kesken jakautuneissa ryhmissä. Poikaset pysyttelevät yhdessä naaraiden kanssa, urokset liikuskelevat yksin tai ryhmistä. Tosin kiima-aikana urosten kesken vallitsee kova kilpailu lehmien haaremeista ja tasaveroisten urosten kesken käydään tappeluita, kun heikommat yksilöt suosiolla luovuttavat lauman suurikokoisemman johtajan edessä. Tappeluissa urokset puskevat sarvillaan toisiaan vasten useiden minuuttienkin ajan, ja hävinnyt osapuoli, mikäli ei ole loukannut itseään pahoin, poistuu paikalta. Kiima-ajan päätteeksi voittajauroksetkin ovat haareminpidon seurauksena varsin uupuneita ja tarvitsevat paljon lepoa ennen kuin kykenevät uudestaan parittelemaan.

Hirvieläimet kommunikoivat toistensa kanssa monin tavoin. Monilla lajeilla takaruumis on vaalea, mikä helpottaa muiden lauman jäsenten erottamista. Emot ja vasat saattavat ilmoittaa sijainnistaan toisilleen määkimällä, ja monet lajit päästävät haukahduksen omaisia ääniä mikäli ovat tukalassa tilanteessa. Kiima-aikana urokset lajista riippuen pitävät kovaa melua, saksanhirvi mm. karjahtelee ja japaninhirvi viheltää. Hirvieläinten hajuaisti on herkkä, ja eräs kommunikaation muoto ovatkin hajumerkit. Useilla lajeilla jää maahan hajumerkkejä varpaiden välissä olevista rauhasista, ja silmien edessä olevista rauhasista erittyy hajuainetta kasveihin.

Vesikauris, joka elää Kiinassa, on poikkeus, sillä se elelee yksinään eikä uroksella tai naaraalla ole sarvia. Uroksella on sarvien sijasta voimakkaasti kehittyneet torahammasmaiset kulmahampaat. Vastaavanlaiset hampaat on myös tupsuhirvellä ja muntjailla, joilla niilläkään sarvet eivät ole erityisen isot. Metsäpeuralla, kuten myös sisaralalaji tunturipeuralla ja siitä jalostetulla porolla, myös naarailla on sarvet.

[muokkaa] Lisääntyminen

Useimmat lajit saavat kerrallaan vain yhden poikasen eli vasan. Elämänsä alkuvaiheet vasa pysyttelee piilossa paitsi silloin kun emo imettää sitä. Sittemmin varttuessaan vasa ryhtyy seuraamaan emoa ja tämän laumaa. Imetys jatkuu useiden kukausien ajan, usein jopa niin pitkälle että emo on kerinnyt saada jo toisenkin vasan. Monilla lajeilla vasalla on turkissaan täpliä, jotka iän myötä katoavat. Tosin aksishirvi, japaninhirvi ja kuusipeura ovat myös aikuisena täplikkäitä. Vesikauris on poikkeus myös lisääntymisen suhteen, sillä se synnyttää usein kerrallaan kolme vasaa.