Heroiini
Wikipedia
| Heroiini | |
|---|---|
| IUPAC-nimi | (5α,6α)-7,8-didehydro-4,5-epoksi-
17-metyylimorfinaani-3,6-diolidiasetaatti |
 |
|
| Kemiallinen kaava | C21H23NO5 |
| CAS-numero | 561-27-3 |
| Molekyylimassa | 369.42 g/mol |
| Puoliintumisaika | 3 minuuttia |
Heroiini eli diasetyylimorfiini on oopiumiunikosta saatavasta morfiinista tai kodeiinista edelleen jalostettu puolisynteettinen opioidi, joka on useimmissa maissa luokiteltu laittomaksi päihteeksi.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Historia
Heroiinia valmisti ensimmäistä kertaa brittiläinen kemisti C. R. A. Wright vuonna 1874. Tällöin aineen vahvuutta ei kuitenkaan täysin tiedostettu.
Vuonna 1897 Saksalaisessa Bayer-lääkeyrityksessä huomattiin, että diasetyylimorfiini oli morfiinia voimakkaampaa. Bayer rekisteröi aineen tuotemerkikseen nimellä heroiini. Nimi tulee saksan sanasta heroisch, jolla viitattiin toivottuihin "sankarillisiin" tuloksiin lääkehoidossa. Vuodesta 1898 vuoteen 1910 heroiinia markkinoitiin riippuvuutta aiheuttamattomana morfiinin korvaajana ja (lasten) yskänlääkkeenä.
1911 British Pharmaceutical Codex -julkaisussa todettiin, että heroiinin riippuvuuspotentiaali on yhtä suuri kuin morfiinin. Vuonna 1913 Bayer lopetti heroiinin tuotannon.
Yhdysvalloissa säädettiin vuonna 1924 laki, joka kielsi maassa heroiinin valmistuksen ja hallussapidon. Monissa Euroopan maissa vastaava lainsäädäntö toteutui vasta toisen maailmansodan jälkeen. Esimerkiksi 1930-luvun Suomessa heroiinia käytettiin seitsemän kiloa miljoonaa asukasta kohden.lähde? Vain Japani ylitti väkilukuun suhteutettuna Suomen heroiininkulutuksen.lähde? Suomen apteekeista heroiini poistettiin vuonna 1957. Käyttäjät olivat pääasiassa sota-aikana riippuvaisiksi jääneitä, sillä armeija käytti heroiinia kivunlievityksessä.[1][2][3]
Heroiinin käyttö päihteenä lisääntyi kansainvälisesti 1940- ja 1950-luvuilla sekä uudestaan 1960-luvun lopulla. Kuuluisia heroiinin käytön seurauksena kuolleita henkilöitä ovat esimerkiksi muusikot Janis Joplin, Phil Lynott ja Johnny Thunders.
Heroiinin suosio kokee nousu- ja laskukausia, mutta se on vuosikymmenien kuluessa vakiintunut ilmeisen pysyväksi osaksi länsimaista huumausainekulttuuria. Heroiinia käytetään melko runsaasti myös oopiumiunikonviljelyalueiden lähellä Aasiassa.
[muokkaa] Käyttötavat
Heroiinia on pääsääntöisesti kahdenlaista, ruskeaa ja valkoista. Heroiinia voidaan käyttää polttamalla esim. tupakkaan sekoitettuna, folion päälle annosteltuna, pillereinä, nuuskaamalla ja suonensisäisesti.
[muokkaa] Vaikutukset
Heroiini vaikuttaa lamaannuttavasti keskushermostoon. Välittömästi aineen ottamisen jälkeen käyttäjä kokee voimakkaan hyvän olon tunteen. Nälän ja kivun tunteet katoavat, samoin seksuaalinen halu. Usein aineen ottamiseen liittyy aluksi pahoinvointia ja rauhattomuutta. Suuremmilla annoksilla käyttäjä tuntee olonsa lämpimäksi, hänen raajansa tuntuvat raskailta ja suu kuivuu. Olotila on vuorotellen virkeä ja unelias, sisäänpäin kääntynyt. Annosta kasvatettaessa hengitys hidastuu, pupillit muuttuvat nuppineulanpään kokoisiksi ja iho tuntuu kylmältä, nihkeältä ja se sinertää. Euforian kokeminen on yksilöllistä, ja kaikki eivät koe heroiinia lainkaan euforisoivaksi. Monet heroiinia kokeilevista eivät pidä sen vaikutuksia lainkaan miellyttävinä; he voivat kokea sen todella epämiellyttävänä tokkurana, jonka he haluavat vain menevän mahdollisimman nopeasti ohi.
[muokkaa] Käytön haitat
Yliannostuksen vaara on aina olemassa. Yliannostuksen riskin suuruuteen vaikuttaa heroiinin sekalainen laatu katukaupassa: heroiinina myytävä aine voi sisältää alle kymmenen prosenttia heroiinia tai olla lähes puhdasta. Lisäksi käyttäjän toleranssi kasvaa koko ajan, jolloin päihdyttävän vaikutuksen kokemiseen tarvitaan aina entistä suurempi annos heroiinia. Heroiinin yliannostus johtaa nopeasti tajuttomuuteen ja voi joidenkin tuntien sisällä aiheuttaa kuoleman. Säännöllisen ja pitkäaikaisen käytön riskit liittyvät myös aineen käyttötapaan. Likaiset neulat, epähygieeniset pistämistavat ja epäpuhtaat aineet vaurioittavat elimistöä ja aiheuttavat tulehduksia. Henkilöllä, joka käyttää yhteisneuloja, on riski sairastua virustauteihin, esimerkiksi AIDSiin ja B- tai C-hepatiittiin. Heroiinin nuuskaaminen vahingoittaa lisäksi nenää.
Pidempiaikainen käyttö aiheuttaa ummetusta, kuten morfiininkin kohdalla.
[muokkaa] Riippuvuuspotentiaali
Heroiini on kaikista päihdyttävistä kipulääkkeistä voimakkaimmin riippuvuutta aiheuttava aine, ja opiaatit aiheuttavat kaikista päihteistä voimakkaimmat vieroitusoireet ja aineen himon. Addiktion kehittyminen on kuitenkin yksilöllistä ja riippuu yksilön genetiikasta: jotkut voivat "jäädä koukkuun" ensikokeilusta, toiset voivat käyttää heroiinia vuosikausia addiktoitumatta. Säännöllinen heroiinin käyttö johtaa sietokyvyn kasvamiseen, jolloin käyttäjä tarvitsee suurempia annoksia saadakseen aineesta saman vaikutuksen. Säännöllinen pitkäaikaiskäyttö johtaa fyysiseen ja psyykkiseen riippuvuuteen. Vieroitusoireet ovat voimakkaita. Jos opiaatteja on käytetty säännöllisesti, voivat vieroitusoireet ilmaantua jo muutaman tunnin päästä viimeisestä annoksesta ja ovat pahimmillaan 2–3 vuorokauden jälkeen. Oireita ovat kivut, pahoinvointi, kuume, vapina, kouristukset, hikoilu ja vilunväristykset.
[muokkaa] Lainsäädäntö
Heroiini on luokiteltu YK:n vuoden 1961 huumausaineyleissopimuksessa huumausaineeksi. Suomessa heroiini on luokiteltu rikoslaissa tarkoitetuksi erittäin vaaralliseksi huumausaineeksi. Erittäin vaarallisen huumausaineen valmistuksesta, myynnistä, maahantuonnista ja hallussapidosta voidaan tuomita muiden edellytysten täyttyessä törkeänä huumausainerikoksena.
[muokkaa] Lähteet
[muokkaa] Aiheesta muualla
- Erowid-päihdetietokanta: heroiini
- Päihteet ja aivot – Heroiini
- http://www.thegooddrugsguide.com/heroin/index.htm
| Kipulääkkeet | ||
|---|---|---|
|
{Parasetamoli} {Tetrahydrokannabinoli} {Kannabinoidit} {Ketamiini} |
||
|
||
|
||
