Hermeneuttinen menetelmä
Wikipedia
Hermeneuttinen menetelmä on hermeneutiikan lähtökohta. Se tulkitsee ihmisen toimintaa.
Hermeneuttista menetelmää on käytetty ihmisen ja yhteiskunnan tutkimisessa.
Ilmaisulla hermeneuttinen kehä on haluttu kuvata, että lähemmäs totuutta päästään jatkuvasti.
Osa Luonnontieteellisen menetelmän kannattajista pitää hermeneutiikkaaa epätieteellisenä, koska se ei täytä perinteisiä luonnontieteellisen tiedon tunnusmerkkejä. Hermeneuttisella menetelmällä tehty koe ja sen tulokset eivät esimerkiksi ole uusittavissa eikä niitä voi todistaa vääriksi.
[muokkaa] Hermeneuttinen kehä
Eräs hermeneutiikan keskeisimpiä käsitteitä on hermeneuttinen kehä. Teoksessa Hermeneuttisen pedaogogiikan pääsuuntaukset Pauli Siljander kertoo kolmesta eri merkityksestä, joissa hermeneuttisen kehän käsitettä voidaan käyttää. Ensimmäinen liittyy tiedonmuodostusprosessiin ja tulee esiin siten, että tiedonmuodostuksella ei voi olla mitään absoluuttista alkua. Voidaan käyttää käsitettä esiymmärrys, jonka täytyy aina olla kaiken uuden ymmärtämisen taustalla. Esiymmärrys muuttuu ja korjautuu ymmärtämisen ja tulkinnan edetessä. Se ei kuitenkaan muutu täysin, vaan säilyttää kosketuksen aikaisempaan. Hermeneuttista kehää voidaan kutsua myös hermeneuttiseksi spiraaliksi eteenpäin pääsemisen mahdollisuuden vuoksi.[1]
Toinen hermeneuttisen kehän merkitys on ymmärtää se osien ja kokonaisuuden tulkinnan kautta. Esimerkiksi tekstiä tulkittaessa sen osia ei voi ymmärtää ilman kokonaisuutta, mutta osien tulkinta vaikuttaa kokonaisuuden tulkintaan. Kehä etenee osien ja kokonaisuuden välisenä dialektisena suhteena.[2] Tunnetun hermeneutikon Hans-Georg Gadamerin (1900-2002) mukaan ajatus, että kokonaisuus määrittää osia ja osat puolestaan kokonaisuutta, on peräisin jo antiikin Kreikan ajalta[3].
Siljander näkee hermeneuttisella kehällä vielä kolmannen merkityksen, joka liittyy läheisesti kahteen edelliseen. Tämä on tulkintojen ja käsitteenmäärittelyn keskeneräisyys. Tällainen käsitys on empiiris-analyyttisen tieteen kannalta ongelmallinen, sillä käsitteitä ei voi silloin tarkasti määritellä ennen tutkimusta, vaan tutkimus voi johtaa käsitteiden määritelmien muuttamiseen. [4]
[muokkaa] Lähteet
- ↑ Siljander, Pauli: "Hermeneuttisen pedaogogiikan pääsuuntaukset", s. 115-116. Oulun yliopiston kasvatustieteellinen tiedekunta, Oulu 1988
- ↑ Siljander, Pauli: "Hermeneuttisen pedaogogiikan pääsuuntaukset", s. 116-117.
- ↑ Gadamer, Hans-Georg: "Hermeneutiikka - Ymmärtäminen tieteissä ja filosofiassa", s. 29. Vastapaino, Tampere, 2004. Artikkelit alunperin teoksista Gesammelte Werke, osat 2 ja 4, Tubingen 1986 ja 1987
- ↑ Siljander, Pauli: "Hermeneuttisen pedaogogiikan pääsuuntaukset", s. 117-119.
