Hans-Georg Gadamer

Wikipedia

Hans-Georg Gadamer, (s. 11. helmikuuta 1900 Marburgissa, k. 13. maaliskuuta 2002 Heidelbergissä), oli saksalainen filosofi.

Gadamerin isä oli Marburgin yliopiston rehtori. Vastoin isänsä toiveita nuori Gadamer ei lähtenytkään luonnontieteelliselle vaan humanistiselle uralle. Aluksi hän opiskeli Breslaussa. Hän palasi Marburgiin, jossa tutustui uuskantilaisiin ajattelijoihin nimeltä Paul Natorp ja Nicolai Hartmann. Hän kävi myös Freiburgissa, jossa tutustui Martin Heideggeriin. Tämä sai sittemmin professuurin Marburgista, ja Gadamer seurasi häntä. Heideggerin vaikutuksesta Gadamer irtautui uuskantilaisuudesta. Toisin kuin Heidegger ei Gadamer ryhtynyt koskaan myötäilemään natsismia eikä hän liittynyt natsipuolueeseen.

Sodan jälkeen Gadamer sai viran Leipzigin yliopistosta. Hän ei kuitenkaan pitänyt kommunistisesta Itä-Saksasta juuri enempää kuin kolmannesta valtakunnastakaan, vaan siirtyi länteen, aluksi Frankfurt am Mainiin ja vuonna 1949 Heidelbergiin, jonka professuuri hänellä oli kuolemaansa asti.

Gadamerin pääteos on Wahrheit und Methode (Totuus ja metodi) vuodelta 1960. Tunnettuja ovat myös hänen väittelynsä Jürgen Habermasin ja Jacques Derridan kanssa.

[muokkaa] Kirjallisuutta

• Gadamer, Hans-Georg (2004). Hermeneutiikka: Ymmärtäminen tieteissä ja filosofiassa. Valikoinut ja suomentanut Ismo Nikander. Tampere: Vastapaino. (2. painos 2005. Saksankieliset alkuperäisartikkelit sisältyvät Gadamerin teoksiin: Gesammelte Werke, osat 2 ja 4.) ISBN 951-768-132-1 (sid.)