Hellevi Salminen
Wikipedia
Hellevi Salminen, alkuperäiseltä nimeltään Hellevi Matihalti, (s. 19. helmikuuta 1941 Lapualla) on suomalainen nuorten- ja lastenkirjailija. Hänen kirjansa kuvaavat nuorten elämää realistisesti näiden omista lähtökohdista.
Salminen on asunut Kauhavalla lapsuudestaan vuoteen 1999, jolloin hän muutti Helsinkiin. Koulutukseltaan hän on ylioppilasmerkonomi. Salminen on toiminut vapaana kirjailijana vuosina 1980–1999 ja Ortodoksiviestin toimittajana vuodesta 1999. Vuosina 1974–1979 hän toimi Vaasan läänin lääninkirjailijana ja vuosina 1980–82 Vaasan läänin taidetoimikunnan jäsenenä. Vuosina 1983–1985 ja 1989–1991, hän oli samaisen toimikunnan puheenjohtaja. Hellevi Salminen on leski, ja hänellä on poika ja tytär.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Yleistä tuotannosta
Hellevi Salmisen nuortenkirjat kuvaavat aidosti ja rehellisesti, nuorten omasta näkökulmasta, nuoria ja heidän ongelmiaan. Useimmissa romaaneissa on tarina kerrottu minämuodossa. Salminen ottaa kantaa nuorten puolesta, nuorten ehdoilla. Hänen vaikuttavaan henkilögalleriaansa kuuluu sekä tyttöjä että poikia, futiksen pelaajia, rokkibändissä soittajia, teatterikärpäsen puremia, ja uskonnollisten ja moraalisten kysymysten kanssa kamppailevia teini-ikäisiä. Salminen kuvaa heidän unelmiaan, pettymyksiään ja yksinäisyyttään, olematta koskaan tuomitseva tai liian opettavainen.
Romaani Kymmenen pistettä neitsyydestä (1987) kertoo päähenkilönsä Katariinan viimeisestä vuodesta koulussa ja ensimmäisestä suuresta rakkaudesta, joka tuottaa karvaan pettymyksen, koska rakkauden kohde osoittautuu homoseksuaaliksi. Salminen kirjoittaa tästä mutkikkaasta tilanteesta rohkeasti ja ennakkoluulottomasti.
Romaani Jerry (1988) on kirja jalkapallon maailmasta, ja sen kuusitoistavuotias sankari Juhani eli Jerry on yksinhuoltajaäidin poika, joka kärsii siitä, että äidin holtittomat elämäntavat herättävät ympäristössä pahennusta. Jerryn henkilökuvassa Salminen kuvaa murrosikäisen nuoren ulkoista rajuutta ja sisäistä herkkyyttä. Jerry sijoittaa kaiken energiansa futisharjoituksiin ja laiminlyö koulutyön, koska jalkapallo tuntuu olevan ainoa keino ulos nykyisestä ankeasta elämästä, jota hän kammoaa. Tässä tilanteessa kuvaan tulee kaunis Lotta, johon Jerry rakastuu, mutta romaanin loppu ei ole kuitenkaan "happy end". Salminen ei aliarvioi nuoria lukijoitaan keksimällä kirjoihinsa romanttisia patenttiratkaisuja vaan kirjoittaa nuorille rehellisesti ja realistisesti.
Toisenlaisesta nuoren ihmisen kriisistä kärsii Sara, Käppyrä-romaanin (1991) päähenkilö. Saran vanhemmat ovat uskonnollisia, äiti ortodoksi ja isä luterilainen, ja Saran on riparikesänään päätettävä, kumman vanhemman uskonnon hän valitsee. Tässä nuoren tytön kipeästä henkisestä itsenäistymisestä kertovassa kirjassaan Hellevi Salminen kuvaa elävästi myös ortodoksien perinteitä.
Vaikka useimmat Salmisen kirjat ovat tarkoitettu teini-ikäisille tai nuorille aikuisille, hän on kirjoittanut myös lastenkirjoja, joista koskettavimpia on Pikku sammakkoprinssi (1996), josta Salminen sai Topelius-palkinnon. Kirjassa pieni vammainen Kaaro kokee seikkailuja mielikuvituslemmikkinsä Milkakuun kanssa, ja tällöin hänen puheensa ei takeltele ja jalat liikkuvat kuten terveellä. Milkakuun avulla Kaaro oppii myös lukemaan ja kirjoittamaan, vaikka sitä ei kukaan olisi uskonut. Tämä on viisas, lämmin ja hellä lastenromaani siitä kuinka itseensä uskomalla pääse vaikka läpi harmaan kiven.
[muokkaa] Teokset
[muokkaa] Nuortenkirjat
- Baby (1962)
- Syyskuun harmaa sade (1964)
- Paperisiili (1967)
- Sanovat Allisoniksi (1972)
- Mikä sun on Saila? (1974)
- Enkelikasvo (1976)
- Mä en mene kouluun (1977)
- Äitini La Marguerite (1979)
- Mökkijuhannus (1980)
- Aikalisä (1980)
- Viidestoista yö (1981)
- Anna ja Saapasjalka (1982)
- Klarinetinsoittaja putoaa katolta (1983)
- Sivari (1984)
- Elämä on ehkä (1986)
- Kymmenen pistettä neitsyydestä (1987)
- Jerry (1988)
- Neljä päivää Napsolahtisen elämästä (1989)
- Käppyrä (1991)
- Niin mieletön ikävä (1995)
- Siipiä vaille enkeli (2000)
[muokkaa] Lastenkirjat
- Pikku sammakkoprinssi (1996)
- Pekko ja jänis Joplin (1998)
- Pojat ja pankkiryöstäjä (1999)
- Naapuriin muuttaa noita (2004)
[muokkaa] Palkinnot
- Valistuksen palkinto 1963
- Topelius-palkinto 1981 ja 1997
- Valtion kirjallisuuspalkinto 1985 ja 1989
- Suomen Maakuntakirjailijain palkinto 1985
- Vaasan läänin taide- ja kulttuuripalkinto 1995
