Gustav Leonhardt
Wikipedia
Gustav Leonhardt (s. 30. toukokuuta 1928 Hollannissa) on hollantilainen cembalisti ja soittimensa tunnustetuimpia taitajia maailmassa. Hänet tunnetaan laajasta, 1500-luvun musiikista Mozartiin ulottuvasta ohjelmistostaan. Leonhardt on myös arvostettu urkuri, kapellimestari ja pedagogi.
Leonhardt opiskeli urkujen ja cembalon soittoa Baselin Schola Cantorumissa 1947 – 50. Hän julkaisi 1952 tutkielman The Art of Fugue. Bach’s Last Harpsichord Work. Siinä hän osoitti Johann Sebastian Bachin ”Fuugan taidon” olevan klaveeriteos.
Gustav Leonhardt perusti 1955 Leonhardt Consortin, joka esiintyi muun muassa kontratenori Alfred Dellerin kanssa. Hän levytti 1971 – 90 Nikolaus Harnoncourtin kanssa Bachin kaikki lähes 200 kirkollista kantaattia. Leonhardt on niittänyt mainetta Girolamo Frescobaldin, Johann Jacob Frobergerin ja Louis Couperinin teosten tulkitsijana.
Hän toimi Amsterdamin konservatorion cembalonsoiton professorina 1954 – 88 ja Harvardin yliopiston vierailevana professorina 1969 – 70. Gustav Leonhardt palveli Wienin musiikkiakatemian cembaloprofessorina 1952 – 55 ja hoiti urkurinvirkoja Amsterdamin Waalse Kerkissä 1954 – 80 ja Nieuwe Kerkissä vuodesta 1980.
Vuonna 1980 Gustav Leonhardt sai Erasmus-palkinnon. Hänelle on myönnetty useita kunniatohtorin arvoja.
Leonhardt esitti Johann Sebastian Bachia Jean-Marie Straubin elokuvassa Chronik der Anna Magdalena Bach (1967). Hän harrastaa arkkitehtuuria.
