Erkki Itkonen
Wikipedia
Erkki Itkonen (s. 1913 Inari - k. 1992 Helsinki) oli akateemikko ja eräs suomalais-ugrilaisten kielten kansainvälisesti merkittävimpiä tutkijoita. Hän on eräs 1900-luvun merkittävimpiä suomalaisia kielitieteilijöitä. Myös monet muut Itkosten suvun jäsenistä ovat olleet merkittäviä lingvistejä, huomattavimpina Terho Itkonen ja Esa Itkonen.
Itkonen aloitti tieteellisen uransa saamelaiskielten tutkijana. Hän väitteli suomalais-ugrilaisen kielitieteen tohtoriksi itäsaamen vokalismia käsitelleellä työllä vuonna 1939. Myöhemmin hän keräsi ja toimitti neliosaisen inarinsaamen sanakirjan, minkä ansiosta tämä ainoastaan Suomen alueella puhuttu vähemmistökieli kohosi sanastoltaan parhaiten dokumentoitujen pienten vähemmistökielten joukkoon.
1950-luvun alusta alkaen Itkonen toimi Helsingin yliopistossa fennougristiikan professorina. Hänen erityisenä kiinnostuksen kohteenaan oli äännehistoria, jossa hän saavutti myös pysyvimmät tuloksensa. Nykyinen käsitys suomalais-ugrilaisten kielten välisistä äännesuhteista perustuu pääosin Itkosen sekä hänen oppilaidensa Pekka Sammallahden ja Juha Janhusen tutkimuksiin. Hänen pysyvä ansionsa on myös saamelaiskielten ja itämerensuomalaisten kielten välisten suhteiden yksityiskohtainen selvittäminen.
Itkonen oli Suomen etymologisen sanakirjan päätoimittaja ja aloitti toimittamaan seuraavan sukupolven etymologista sanakirjaa, Suomen sanojen alkuperää. Hän sai uransa aikana monia merkittäviä kunnianosoituksia, mm. akateemikon arvonimen ja tuli valituksi Uppsalan ja Turun yliopistojen kunniatohtoriksi.
