El Alameinin ensimmäinen taistelu
Wikipedia
| El Alameinin ensimmäinen taistelu | |||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Osa toista maailmansotaa | |||||||
|
|||||||
| Taistelijat | |||||||
| Liittoutuneet (pääasiassa Kansainyhteisön joukkoja) |  Saksa Italia |
||||||
| Komentajat | |||||||
 Claude Auchinleck |
Erwin Rommel |
||||||
| Vahvuudet | |||||||
| 150 000 miestä, 1 115 tankkia, 1 000 tykkiä, 1 500 lentokonetta | 100 000 miestä, 585 tankkia, 500 lentokonetta | ||||||
El Alameinin ensimmäinen taistelu (1. heinäkuuta–27. heinäkuuta 1942) oli taistelu Pohjois-Afrikassa toisessa maailmansodassa. Se käytiin sotamarsalkka Erwin Rommelin johtaman saksalais–italialaisen panssariarmeija Afrikan ja kenraali Claude Auchinleckin johtaman brittiläisen 8. armeijan välillä.
Hävittyään Gazalan taistelun kesäkuussa 1942 8. armeija perääntyi Mersa Matruhin kautta Alameinin linjalle Egyptiin, joka käsitti 60 km aukon El Alameinin kaupungin pohjoisessa Välimeren rannalla ja Qattaran syvängön etelässä aavikolla välillä.
Panssariarmeija Afrikka hyökkäsi aamulla 1. heinäkuuta saksalaisen joukkojen johdolla lähellä El Alameinia, mutta liittoutuneiden puolustuslinja kesti iltaan saakka, mikä keskeytti akselivaltojen etenemisen. 2. heinäkuuta Rommel keskitti joukkonsa pohjoiseen tarkoituksenaan tehdä läpimurto El Alameinin läheisyydessä. Auchinleck puolestaan määräsi tehtäväksi vastahyökkäyksen linjan keskiosassa, mutta hyökkäys epäonnistui. Sen sijaan liittoutuneiden toinen hyökkäys etelässä italialaisia vastaan oli onnistuneempi. Liittoutuneiden vastarinnan takia Rommel päätti puolustaa saavutettua linjaa ja ryhmittää joukkonsa uudelleen.
Auchinleck hyökkäsi jälleen 10. heinäkuuta Tel el Eisassa pohjoisessa saaden yli tuhat vankia. Rommelin vastahyökkäyksen tulokset Tel el Eisassa jäivät vähäisiksi. Seuraavaksi Auchinleck hyökkäsi jälleen keskellä Ruweisatin selänteellä kahdesti (Ruweisatin ensimmäinen taistelu 14. heinäkuuta ja Ruweisatin toinen taistelu 21. heinäkuuta). Kumpikaan taistelu ei ollut liittoutuneille menestys ja jalkaväen ja panssareiden yhteistoiminnan ajoittamisen epäonnistumisesta seurasi toisessa taistelussa 700 miehen tappiot. Huolimatta tästä liittoutuneet tekivät vielä kaksi uutta hyökkäystä 27. heinäkuuta. Toinen pohjoisessa lähellä Tel el Eisaa oli ei ollut menestyksekäs ja toinen lähellä Miteiriyaa oli vielä tuhoisampi, sillä miinakenttiä ei ollut raivattu ja jalkaväki jätettiin ilman panssareiden tukea saksalaisten vastahyökkäyksessä.
Liittoutuneiden 8. armeija oli kuluttanut voimansa ja 31. heinäkuuta Auchinleck määräsi luopumaan hyökkäysoperaatioista ja valmistelemaan puolustusasemia odotettavissa olevan akselivaltojen suurhyökkäyksen varalle.
Taistelu päättyi tasapeliin, mutta akselivaltojen eteneminen kohti Aleksandriaa (ja Kairoa) pysähtyi. Rommel yritti uudelleen murtautua liittoutuneiden linjan lävitse siinä kuitenkaan onnistumatta Alam el Halfan taistelussa elokuussa. Saman vuoden lokakuussa 8. armeija Bernard Montgomeryn komennossa löi akselivaltojen joukot El Alameinin toisessa taistelussa.
